Missä mennään 3

Aloitin blogin kirjoittamisen 7.1.2017, ja ensimmäisen Missä mennään 1 postasin helmikuun alussa. Seuraavan Missä mennään 2 postasin maaliskuussa 2018, joten ehkä on jo aika kirjoittaa nykytilanteesta.

Aloitin Myynnin ja markkinoinnin digiosaajakoulutuksen 13.9.2019, ja kyllähän se hieman alkaa vaikuttaa tähän blogiin. Vähän lipsahtaen kuvani tuli näkyviin ainakin linkkejä katsellessa, sillä harjoitustehtävässä piti luoda gravatar itselle. Kuvan räpsäisin Puumalan siltakahvilassa viime kesänä, ja täytyy kyllä sanoa, että kehitettävää löytyy taidossa ottaa hyvä kuva itsestä, niin kuin monessa muussakin asiassa…

Kaikenlaista kiintoisaa olen kurssilla pikaisesti päässyt silmäilemään, mutta ensimmäisenä tekee mieli toteuttaa niitä muutoksia, joita Palvelumuotoilun kurssin ryhmätyössä tuli esiin. Tarkoitus on vaihtaa teema niin, että olisi iso otsikkokuva ja värimaailma olisi sinisävyinen. Kiitos siis vielä kerran L-ryhmä!

Lokakuussa toivoin, että toteuttaisin näitä muutoksia vuodenvaihteen tienoilla, mutta saa nyt nähdä. Mieluummin teen vähän ja harkittuja muutoksia, kuin että sählään moneen kertaan ulkoasun kanssa.

Viime viikon postauksen Työterveyshoitajan tapaaminen laitoin luokkaan tyytyväisyys, ja nyt pikku hiljaa alan luokittella vanhempia postauksia. Olen itse aiemmin googlaillut, joten jos halusin tutkia postauksiani vaikka kitudieetistä, googlasin

kitudieetti site:mimir.fi

Aiemmin blogissa en juuri käyttänyt kategorioita ja avainsanoja, mutta nyt parannan tapani koulutuksen takia. Onhan se lukijalle helpompaa löytää kiinnostavia postauksia, jos kategorioita ja avainsanoja on käytetty.

Ajatukseni on, että onnellinen ei ahmi, joten  aikomukseni on luokitella postauksia kolmeen pääluokkaan, joista hyvinvointi koostuu:

  • tyytyväisyys
  • kylläisyys
  • palautuminen

Ajattelen hyvinvoinnin tällä hetkellä seuraavan kuvan mukaan:

hyvinvoinnin_osatekijät

Kylläisyyteen vaikuttaa

  • ahmimisen hillitseminen
  • ruoan ravitsevuus
  • syömisen säännöllisyys
  • tietoinen syöminen

Palautumiseen vaikuttaa ainakin

  • rentoutuminen
  • mukavat asiat
  • lepo

Sekä palautuminen että kylläisyys vaikuttavat tyytyväisyyteen, mutta lisäksi siihen saattaa voida itse vaikuttaa seuraavien asioiden kautta

  • päätökset
  • tavoitteellisuus
  • arjen rullaus
  • asenneilmasto

Kannattaa myös huomata, että palautumisesta ja kylläisyydestä on nuoli hyvinvointiin, mutta tyytyväisyydestä on kaksisuuntainen nuoli. Hyvinvointi vaikuttaa tyytyväisyyteen, mutta tyytyväisyys vaikuttaa myös hyvinvointiin.

Tuskinpa tämä lopullinen luokittelu on, mutta aloitetaan nyt tällä.

Työterveyshoitajan tapaaminen

Puolipakollinen työterveyshoitajan tapaaminen oli viime torstaina, mutta aika leppoisasti se omalla kohdallani meni. Jutustelumme lomassa kävimme asioita läpi, ja kävin vielä verikokeessakin.

Kolesteroli on vähän korkealla, mutta ei  niin korkealla, että tarvitsisi alkaa seurata. Kokonaiskolesterolini on 5,3, kun suositus on korkeintaan 5 mmol/l. Hyvä kolesteroli HDL  on 1,4, ja suositus on vähintään 1,2 mmol/l. Huono kolesteroli oli 3,6, josta suositellaan korkeintaan 3 mmol/l. Diabetesriski on kuulemma pieni, mutta sitä en osaa enää tuloksista katsoa. Hemoglobiinini on 145 g/l, mikä riittää minulle.

Ennen tapaamista tuli kysely, jossa kysyttiin myös suun terveydestä. Vastaukseni kertoi, että pidän hyvää huolta suuni terveydestä, jonka myös hammaslääkärini on todennut. Silti sain keltaisen varoituksen, josta lähetin viestin kyselyn toteuttajalle. Sain vastauksen, että suun terveyteen voi vaikuttaa esimerkiksi diabetes ja tupakointi, mutta minun kohdallani kyse oli selkeästi pelkästä lihavuudesta (BMI>30),

Kävin vuosittaisessa hammastarkastuksessa viikko sitten tiistaina, ja kysyin hammaslääkäriltäni asiaa. Hän sanoi, että _jos_ minulla olisi ientulehdus (mitä minulla ei ole), niin se aiheuttaisi lievän tulehdustilan elimistössä, joka taas voisi aiheuttaa häiriöitä sokeriaineenvaihdunnassa ja johtaa sitä kautta lihomiseen. Hammaslääkärini mukaan kyselyssä oli sekoitettu syy ja seuraus.

Toisaalta työpaikkamme kahvihuoneraati vieroksui työterveyshoitajan tapaamisia. Minun silmiini hoikka ja hyväkuntoinen nainen jopa koki, että hänelle oli nalkutettu, ja painostettu tekemään elämäntapamuutos.

Omalla kohdallani kysymys elämäntapamuutoksesta sai minut innostumaan selittämään, että en usko sellaisiin. On olemassa sanonta, että  ”tie helvettiin on kivetty hyvillä aikomuksilla”, ja jotain samaa on kyllä halussa laihtua.

Huomasin selittäväni työterveyshoitajalla, että oma vaatimaton muutokseni ei ole lähtenyt päätöksistä, vaan oikeastaan pettymyksistä. Kun aloin ahmiessani ottaa vesilasin viereen, niin muutos alkoi tapahtua.

Ensinnäkin veden juominen sai sen ahdistavimman nälän poistumaan, sillä ruoka pääsi eteenpäin suolistossa. Ehkä kuitenkin tärkeämpää oli, miten monasti jälkikäteen kysyin itseltäni, että ”oliko kivaa?”, ja kielteinen vastaus on saanut minut pienentämään seuraavalla kerralla ahmittavan ruoan määrää. Vieläkin saattaa jäätelöpurkillinen mennä, mutta ei enää juuri muuta.

Toinen tärkeä asia on, että elämään pitää löytyä muuta mukavaa kuin syöminen. Olen huomannut, että kun onnistun saavuttamaan jotain, niin se on monasti makeampaa kuin makean syöminen.

Alla vielä painotaulukkoni ja -kuvaajani, ja joulukuun lukema on tältä aamulta. Olen junnannut paikoillani, mutta hyvä että kahdeksan kiloa on pysynyt poissa.  Lisäksi kun ottaa huomioon syyskuun loppupuolen stressin, niin olen aivan tyytyväinen, että paino ei ole enempää noussut.

Turhaa rehkimistä

Hiljattain luin uusimmasta Voima-lehdestä 9/2019 jutun Tosi taiteilija menee rajan yli, jossa pohdittiin taiteen kentällä tapahtuvia väärinkäytöksiä. Myytin ytimessä on taiteilija, joka työnnetään epämukavuusalueelleen, ja jopa omien rajojensa yli.

Syyskuussa Kiira Korpi kertoi rankasta harjoittelustaan. Jopa Docventures-ohjelmassa sivuttiin urheilumaailman väärinkäytöksiä, jossa yhtenä osana oli, että urheilija on enemmän tuote kuin ihminen.

Olen postauksessani Ei tarvitse katsoa kuvannut syksyllä 2018 esitettyä laihdutusohjelmaa, jossa koin lihavia kohdeltavan ”kuin keskitysleirivankeja”.

Sama kärsimyksen jalostavaa vaikutusta ja rehkimistä ihannoiva myytti näyttää putkahtavan eri puolilta ja eri tavoin esiin. Taiteen, urheilun ja laihduttamisen lisäksi samaa myyttiä saatetaan ihannoida opiskelussa tai työnteossa. Onhan amerikkalaisilla jopa sanonta ”no pain, no gain” eli ilman kärsimyksiä ei tule saavutuksia.

Silti tohdin epäillä, meneekö se nyt ihan näin. Lisäksi pidän suomalaisesta sanonnasta, että ”hullu paljon työtä tekee, viisas pääsee vähemmällä”.

Yllä olevissa esimerkeissä särähtää, että valtaa käytetään väärin ja pahimmillaan oman nautinnon tavoitteluun.  Ongelma voi toki myös olla viestintätaitojen heikkous , ja saattaahan kyse olla myös huonosta organisoinnista.

Varmasti on olemassa seikkailuun ja jännitykseen myönteisesti suhtautuvia ihmisiä, jotka oikeasti nauttivat tullessaan pudotetuksi uima-altaan syvään päähän. Eikä heitä haittaa ylimääräiset nilkkapainot eikä edes uima-altaassa lilluva jää.

Väitän kuitenkin, että suuri osa meistä on sellaisia rauhallisesti asioihin tutustuvia. Hötkyilyä vältetään, ja veteen mentäisiin mieluiten lämpimän sään vallitessa ja alkuun vain varpaita vähän uittaen.

Oppiminen on alussa hidasta, ja ensimmäiset askeleet ovat pakostakin lyhyitä ja haparoivia. Lisäksi työmuistimme asettaa rajoituksensa. Vaikka pystymme muistamaan paljon asioita, niin kerralla ei kuitenkaan pystytä käsittelemään kuin muutamaan asiaa.

Enkä usko kärsimyksen jalostavaan vaikutukseen. En usko, että pahanmakuinen lääke on tehokkaampaa kuin miedon makuinen. Enkä usko, että epämiellyttävä liikuntasuoritus kohottaa kuntoa tavallisten ihmisten kohdalla. Kyllä huono kunto kohoaa kohtalaiseksi aivan arkiliikunnalla, kunhan liikuntaa ja liikkumista sopivasti annostelee.

Ajattelen laihtumista entistä enemmän oppimisena, jossa vanhat ja haitalliset ajattelumallit pikku hiljaa huuhtoutuvat pois toimivampien ajattelu- ja toimintatapojen tieltä.

Opiskelustani sen verran, että edelleenkin kiinnostaa ja pikku hiljaa saan tehtäviä valmiiksi. Nyt seuraavaan määrä-aikaan on ”ylelliset” kahdeksan päivää.

Tässä yksi todella upea  video kultaisesta leikkauksesta ja spiraalista liittyen sommitteluun, joka on osa Markkinointiviestinnän työkaluja. Esiin tuli myös Fibbionaccin sarja, jossa kahden edeltävän luvun summa on seuraava luku. Huikeinta on se, että kahden peräkkäisen luvun suhde lähenee hämmästyttävän nopeasti kultaista suhdetta.

 

 

Mietiskelykuulumisia

Tämä uusin taulukko kuvaa minuutteina mietiskelyaikojani, jotka olen kokenut luonteviksi. Punainen viiva päällä on kahden viikon liukuva keskiarvo.

Minä näen tässä kuvassa ensinnäkin mietiskelyajan kasvavan alle kymmenestä minuutista huhtikuun loppuun saakka reiluun pariinkymmeneen minuuttiin. Touko-kesäkuussa on vaihtelua työtilanteen mukaan. Keskikesällä lomalla ollessa mietiskelyajat nousivat uuteen ennätykseen, töihin paluu taas pudotti ajat, mutta nyt on havaittavissa pientä nousua.

Se on mielenkiintoista, että väsyneenä en juuri jaksa mietiskellä. Enkä todellakaan tee mitään erityistä, vähän venyttelen polvia ja hartioita, ja ajoittain ajattelen tiettyä lausetta. Silti väsyneenä paikoillaan istuminen yli parikymmentä minuuttia tuntuu vaikealta.

Olen kirjoittanut aiemmin mietiskelyajoista jo huhtikuussa. Silloin haaveilin, että pystyisin mietiskelemään jopa kaksi kertaa päivässä ja jopa tunnin kerrallaan. Se ei toteudu, sillä mietiskelyajat ovat jääneet alle puoleen tuntiin, mutta silti koen mietiskelyn hyödylliseksi:

  • auttaa keskittymään
  • auttaa rentoutumaan
  • saattaa auttaa nukahtamaan

Keskittymiskyvyn lievä paraneminen ja rentoutuminen ovat ymmärrettäviä, ja tuntuu, että saan asioita onnistumaan paremmin kuin aiemmin. Saattaa myös olla, että koska pystyy hieman paremmin keskittymään, voi valvomisen sijaan valita jonkin miellyttävän ajatuksen nukahtamista varten.

Pohdin jo syksyllä 2017 postauksessa Hyvä kupla mietiskelyn rentouttavan, mutta toivoin sen myös virkistävän, mutta sitä se ei mielestäni tee. Työn aiheuttamaa väsymystä vähentää riittävä taukojen pitäminen.

Mietiskely, taiji, saunominen tai vain kauniin maiseman katselu auttavat palautumaan. Arjen huolet saa työnnettyä hetkeksi pois, ja virkistyneenä jaksaa hoitaa asioita kuntoon. Vaikka mietiskelyllä on oma rentouttava vaikutuksensa, niin muitakin tapoja tarvitaan. On hyvä nähdä ystäviä, lukea kirjoja ja ihan rehellinen hömppäkin tekee joskus todella hyvää.

En pidä todennäköisenä, että joku sanoisi ”Aloin mietiskellä, ja laihduin”. Sen sijaan voin arvella lausuttavan ”Aloin mietiskellä, keskittymiskykyni parani ja sain enemmän onnistumisia elämääni, eikä ylensyönti enää houkuta”.

Sitten aivan eri aiheeseen. Tässä alla on joulukaktuksistani kuvia, joista kirjoitin pari vuotta sitten postauksessa Edelleenkin joulukaktushöperö. Tämä alla oleva kasvi on se, joka oli silloin kehittänyt melkein salaa vain yhden ujon kukan. Näin ensimmäiset nuput jo lokakuun lopussa, ja nyt kukkia on jo runsaasti.

Alla oleva joulukaktus on taas ruokapöydälläni. Ihan selvästi siinä on nuppuja, kunhan vain muistaisin kastella riittävästi.

Olen nähnyt hienosti muodostuneita joulukaktuksia, joita on muistettu tasaisesti kiertää vähäisen. Omat joulukaktukseni edustavat pikemminkin villiä ja vapaata kasvutapaa. Mutta kukin tyylillään.

Lihavuus ja addiktio

Silmiini sattui jo 2015 Ylen sivuilla julkaistu teksti addiktiosta , jossa haastateltiin A-klinikkasäätion ylilääkäri Kaarlo Simojokea. Toisaalta lihavuudesta kirjoittaa mainiosti kirjailija ja mediapersoona Caitlin Moran.

Simojoen mukaan addiktio syntyy esimerkiksi halutessa erityisen miellyttäviä tuntemuksia ja esimerkkinä käytettiin päihteitä, mutta kyllä jotain samaa on makean syömisessä. Muistan miten vähitellen tarvitsin entistä suurempia määriä ja imelämpää makeaa.

Tekstin mukaan on olemassa kemiallisia addiktiota kuten päihteet ja toiminnallisia kuten uhkapelit. Molemmat aktivoivat mielihyväkeskusta ja muuttavat käyttäytymistä.

Kuitenkaan sokeririippuvuus ei ole ”oikea” addiktio tämän tekstin mukaan, mutta tohdin epäillä ainakin todella lihavien kohdalla. Kun olen katsonut ”Hengenvaarallisesti lihava” sarjaa, niin kyllä annoskoot ovat kasvaneet sekä makeisten ja leivonnaisten käyttö on hallitsematonta.

Addiktiota kuten peliriippuvuutta tai yletöntä kuntoilua käytetään tunnetilojen säätelyyn. Toisaalta kyllä moni lihava tunnistaa ”lohtusyömisen” käyttäytymismallina.

Luin hihitellen Caitlin Moranin kirjan ”Naisena olemisen taito” (2012), kun siitä oli ollut maininta Helsingin Sanomissa. Jos on allerginen feminismille, niin tämä kirja voi olla hyvää siedätystä.

Caitlin Moran kirjoittaa oivaltavasti mutta roisisti, ja voisi sanoa kaikesta, sillä mikään inhimillinen ei tunnu olevan vierasta. Hän niputtaa hengästyttävästi täysin eri asioita yhteen ja saa asioista esiin uusia näkökulmia.

Lihavuudesta Moranilla on ollut omakohtainen kokemus: ”Minulla oli läskivuodet, jolloin minä en ollut ihmisen muotoinen.” ”En kävellyt enkä juossut, saati tanssinut, uinut tai kiivennyt portaita; söin ruokaa, joka ei missään mielessä kuulu ihmisen ravinnoksi. Kenenkään ei pidä syödä puolta kiloa margariinissa uivia keitettyjä perunoita”. (s. 123)

Kuvaus ahmimisesta: ”he astuvat keittiöön paniikkia hipovassa tilassa ja syövät hengästyneinä leipää ja voita viipaleen toisensa jälkeen, maistamatta tai pureskelematta, kunnes paniikki hukkuu miltei meditatiivisen lusikoinnin ja nielemisen, lusikoinnin ja nielemisen rytmiin.” (s. 129). Lisäksi ”lohtusyöminen on halpa ja nöyrä vaihtoehto, kun hakee tyydytystä ja unohdusta.”

Moranin mukaan lohtusyömällä saa saman väliaikaisen helpotuksen kuin päihteitä käyttämällä, mutta silti pystyy toimimaan edesvastuullisesti.

Muistan tuon ahmimisen halun, enkä täysin ole siitä päässyt irti. Mutta enää minulla ei kulu samanlaisia määriä makeaa kuin aiemmin.

Voisikohan olla niin, että lihavuuteen liittyy addiktiivista käyttäytymistä sitä todennäköisemmin, mitä pahempi tilanne on. Jos elämänpiiri kaventuu, ja kaikki pyörii vain syömisen ympärillä, niin aletaan olla vaarallisella alueella. Toisaalta lähempänä normaalipainoa ongelmana ovat pikemminkin huonot opitut tavat.

ps. Paino oli noussut 200 g viime punnituksesta. Olen tämän vuoden pysynyt 2,5 kilon haarukassa, joka valitettavasti on ollut korkeammalla kuin edellisinä vuosina.

Sopivan kokoisia paloja

Olin pohtinut postauksessa Lihomisen estäminen, miten stressiä vähentäisi tehtävän pilkkominen sopivan kokoisiin palasiin. Silloin ajattelin, että stressin väheneminen saisi ahmimisen vähenemään.

Tämän syksyn poikkeuksellisella stressikaudella huomasin, että riittävän pieniksi paloiksi pilkkominen tuntuu auttavan. Viime viikolla tunsin itseni väsyneeksi, enkä edes yrittänyt reilun tunnin opiskelurupeamia, vaan suurin osa opiskeluistani oli puolen tunnin mittaisia. Jos tuntui, että kerta kaikkiaan mitään ei enää tartu, niin tein valmistelevia asioita vartin verran.

Olen kirjoittanut kiireisestä muutosta 2010, jolloin pakkailin 40 minuuttia ja lepäilin 20 minuuttia, ja sain muuton onnistumaan. Se oli enimmäkseen selkeää ruumiillista työtä, vaikka toki kaappien kätköistä esiin nousseet tavarat nostivat myös esiin muistoja. Nyt töiden jälkeen sain vielä vähän opiskeltua, kun en edes yrittänyt liian pitkää tovia.

Tuntuu hyvälle, että olen saanut aikataulua kiinni, eikä minulla enää ole tunnetta hyökyaallon edessä olemisesta. Opiskelujen suhteen olen saanut nenän vedenpinnan yläpuolella, ja toivottavasti pääsen kovalle maalle lähiaikoina. Nyt ei ole ollut tarvetta ahmia turhautuneena, vaan onnistumisen tunne on kyllä palkitsevaa.

Meitä lihavia houkutellaan tekemään huonoja päätöksiä tyyliin ”ikinä en enää syö suklaata”. Loppuelämä on toivottavasti monella useita vuosikymmeniä, joka on todella pitkä aika olla ilman suklaata. Lisäksi suklaasta pidättäytyminen tekee siitä vain kiinnostavan ”kielletyn hedelmän”.

En ole itse ostanut suklaata useampaan viikkoon, enkä ole edes syönyt joka kerta suklaata, kun sitä on ollut tarjolla. Vaikka mainoksessa väitetään, että suklaa piristää, niin minä koen väsähtäväni.

Aikoinaan eräs hoikka ihminen suuttui minulle, kun kerroin väsähtäväni suklaasta. Nyt olen kysellyt joiltain pyöreämmiltä tutuiltani, niin heitäkin makea väsyttää.

Eihän kaikki ole mennyt kuin Strömsössä, ja osuudesta Asiakaspalvelu ja lisämyynti verkossa ehdin hätäisesti tehdä vain 3/5. Sille nyt ei voi mitään, mutta eipähän minulta kukaan tule arvosanoja tai suorituksia kyselemään. Aihe oli kyllä kiinnostava, mutta kun ei ollut enää vääntöä, niin ei ollut.

Viime viikon loppupuolella pohdin, lepäänkö tavanomaisesti pelkästään sunnuntain, vai lepäisinkö vielä myös lauantaina. Päädyin lepäämään molempina päivinä, sillä edelleenkin tuherran väsyneenä.  Kunnon lepo tuntui virkistävän.

Stressi ja toipuminen

Perjantaina oli toinen lähipäivä digiosaajakoulutuksessa, jonka viimeisellä oppitunnilla oli Googlen työkalujen käyttöä 10 pisteen edestä yhdessä. Vaikka aihe oli kiinnostava ja olisi ollut mukava saada seuraava moduuli reippaasti käyntiin, niin totesin paremmaksi lähteä kotiin.

Tämänhetkinen käsitykseni stressistä ja toipumisesta on yllä, jossa punainen viiva kuvaa stressikuoppaan putoamista, ja vihreä viiva siitä nousemista hitaasti. Perusajatuksena on, että alkuun stressi syvenee hitaasti, mutta kullekin yksilöllisessä vaiheessa stressi lähtee syvenemään. Ja mitä syvemmälle stressikuoppaan putoaa, sitä hitaammin toipuu.

Monillakin on kokemus kesäisessä järvessä polskimisesta, miten matala hiekkaranta äkkijyrkän kohdalla alkaa syventyä ja vesi muuttuu kylmäksi. Samalla tavalla stressikäyrä alkaa nopeasti syventyä äkkijyrkän kohdalla.

Tämä syksy tuntui kuin varpaideni kurottamisena äkkijyrkän takaiseen kylmään. Raskain osuus oli ohi 3.10.2019, mutta aivan kunnossa en ollut vielä perjantaina.

Lisäksi ensimmäinen koulutuksen lähipäivä oli 13.9.2019, johon aikaan neljänä yönä heräsin yskimään. Silloin pelkäsin tosissani, että saan flunssan, mutta onneksi minulla auttoi kaksi pulloa mustaviinimarjamehua sekä kuumaan veteen sekoitettuna että sinällään.

Nyt riitti muutama kuuma kupillinen mustaviinimarjamehua. Voihan olla, että marjamehu auttoi, koska uskoin sen auttavan, mutta ei se ainakaan mitään harmia aiheuta.

Stressi liiallisena on todella paha asia, mutta olen tämän stressikauden kokenut kuin tulena, joka polttaa tarpeettomat asiat pois. Olen ollut herkkä tekemään itselleni pitkiä listoja mitä pitää tehdä, mutta tällä kertaa olen pysynyt kohtuudessa.

Tosin vieläkään en pystynyt tekemään päätöstä, että en kerta kaikkiaan edes yritä tehdä erilaisia kotiprojekteja kuten uuden työpöydän hankkimista. Silti ajatus jäi kytemään, että yksi tärkeä asia stressitilanteessa on mitoittaa tavoitteet oman tilanteen mukaan. Toki joskus on pakko laittaa kaikki peliin, mutta oikeasti harvassa ovat ne tilanteet.

Lauantaiaamuna mietiskelyä lopetellessani katsoin ikkunasta ulos, ja näin syksyisellä nurmikolla kävelytettävän innokkaasti nuuskivaa koiraa. Ajattelin, että koiralle lajityypillinen käyttäytyminen on nuuskimista.

Olen postauksessa Oppivia olentoja pohtinut mitä lajityypillinen käyttäytyminen on ihmiselle. Silloin ajattelin mukavia asioita kuten nuotion ympärille kertymistä. Silti ihminen voi elää aivan onnellisena, vaikka ei muutamaan vuoteen pääsisikään nuotion ääreen.

Tajusin, että ihmiselle lajityypillistä käyttäytymistä on tavoitteiden asettaminen. Jos vielä asettaa tavoitteensa oman tilanteensa mukaan järkevästi, niin ne on mahdollista saavuttaa ja olla onnellinen.

Sanojen pohdintaa

Hyvinvointiblogin kirjoittajana toivon laihtuvani, josta tavoittelusta on käytetty sanoja

  • laihtua
  • laihduttaa
  • hoikistua
  • painohallinta

Olen miettinyt sanoja laihtua vai laihduttaa jo pari vuotta sitten. Sana ”laihduttaminen” muistuttaa minua, miten aikoinaan piirsin laskevan suoran millimetripaperille, mutta lähes kaikki merkinnät jäävät suoran yläpuolelle.  Lisäksi sana ”laihduttaminen” pitää mukanaan sävyä, että laihtumista pakotetaan ja yrittämällä yritetään.

Sana ”hoikistua” on lähellä sanaa laihtua, mutta siinä tavoitellaan hoikkuutta, kun taas minulle riittäisi terveellinen normaalipaino eli BMI<=25. Tällaiselle 157-senttiselle se tarkoittaisi alle 61,6 kg painoa. En silloinkaan (enkä milloinkaan) ole median mukaa ihannekokoinen, mutta terveyden kannalta se olisi riittävän pieni paino.

Kielitoimiston sanakirjan mukaan painonhallinta tarkoittaa ”painon pitäminen tavoitelukemissa”, mutta vaikuttaa siltä, että sanaa käytetään laihtumisen asemasta.

Ylen sivuilta löytyy osio Painonhallinta , josta kerroin postauksessa Painopulmia. Edelleenkään en keksi, miten osioon löytäisi muuten kuin googlaamalla ”painonhallinta site:yle.fi”. Kuitenkin näissä uusimmissa jutuissa on lihavuusleikkauksista, jolla kyllä tavoitellaan painon alentamista. Myös postauksessa Taas näitä vilahtaa sana painonhallinta lainatessani Helsingin Sanomien artikkelia.

Painonhallinta saattaa joillekin kuvata tavoitetilaa, mutta itse ajattelen niin, että jos kovasti joutuu ponnistelemaan pysyäkseen tavoitteessa, niin silloin kyllä tekee jotain väärin.

Samaisesta kielitoimiston sanakirjasta löytyy, että sana ”läski” on halventava ilmaisu lihavasta ihmisestä. Sana ”lihava” taas merkitsee runsasta rasvakerrosta, mutta voi myös merkitä paksuja lihaksia. Lisäksi sanaa lihava käytetään paljon myönteisissä tilanteissa, kuten ”lihava lompakko”, ”lihava saalis” tai ”lihavat vuodet”.

Olen huomannut, että moni kokee sanan ”lihava” halveksivana, mutta minä koen sen pikemminkin teknisenä terminä.  WHO:n mukaan lihavan painoindeksi on yli 30 ja ylipainoisen painoindeksi on yli 25. Samasta asiasta kirjoitin jo postauksessa Pohdintoja painoindeksistä, mutta harmittavasti sen linkit WHO:n sivuille eivät enää toimi.

Ehkä median vaikutuksesta osalla ihmisistä on hämärtynyt, mikä on oikeasti lihava, ja hyvinkin hoikka voi pitää itseään lihavana. Olen leikkinyt ajatuksella, että ehkäpä pitäisi olla sanoja kuten

  • pykky =paino-indeksi yli kolmekymmentä
  • pykvi=paino-indeksi yli kaksikymmentäviisi
  • pakvi= paino-indeksi alle kaksikymmentäviisi

Miltäs kuulostaa?

Huuhaata vai hapuilua

Jo helmikuussa oli Ylen sivuilla juttu
Terveyshuuhaa kukoistaa netissä, mutta huomasin sen vasta hiljattain.  Jutussa sydänsairauksia tutkiva tohtori Pauli Ohukainen opastaa tunnistamaan huuhaan eli epäuskottavan ja perättömän.

Lähtökohdan pitää olla se, että myöntää oman ajattelunsa puutteellisuuden. Voi myös pohtia vastakkaista näkemystä ja miettiä, mitä vaatisi oman mielipiteen muuttaminen. Lisäksi Ohukainen suosittelee, että perehtymättä asiaan ei pidä ottaa voimakkaasti kantaa.

Tässä blogissa olen välttänyt ottamasta voimakkaasti kantaa millä tavoin pitäisi laihduttaa tai syödä. Taustalla on se, että uskon olevan monia toimivia tapoja, ja itselleen pitää löytää sopiva.

Olen yrittänyt käyttää luotettavia lähteitä kuten Yleä, THL:ää ja Duodecimia. Toisaalta myönnän rajallisuuteni, sillä en todellakaan tiedä kaikkea.

Laihduttamisen suhteen minua voi pitää kokemusasiantuntijana, ainakin väärällä tavalla laihduttamisen suhteen, mikä aikoinaan on minua lihottanut. Nyttemmin olen saanut painoa kymmenkunta kiloa alas, ja paino on pysynyt poissa kolmisen vuotta. Toisaalta pitäisi saada vielä parikymmentä kiloa pois.

Minulle tämä blogi on mahdollisuus kuvata hapuilevaa laihduttamistani. Aloittaessani blogin kirjoittamisen 2017 olin innostunut, sillä luulin löytäneeni tavan laihtua. Toisaalta saman kevään polviongelma olisi saattanut saada minut lihomaan, mutta kaikesta huolimatta paino enimmäkseen on pysynyt poissa.

Media pursuu laihduttamisjuttuja ja onnistumistarinoita, mutta jostain syystä moni lihoo takaisin. Pahimmillaan voi olla, että meistä lihavista hyödytään niin paljon, että ei haluta löytää ratkaisua. Tai ehkä ei vain kunnolla tiedetä, mitä lihavuus oikeasti on ja miten siitä pääsisi pysyvästi eroon.

Minua hämmästytti, miten huteralta elintapahoidon tutkimustausta vaikutti, sillä tutkimustulokset käsittelevät diabeteksen ehkäisyä. Arvelen, että lääketiede on kehittynyt sotavammojen hoitamisessa, ja siksi lääkärit osaavat tehokkaasti hoitaa esimerkiksi auto-onnettomuuksissa loukkaantuneita, mutta eivät lihavuutta.

Ravintoterapeutit osaavat varmasti neuvoa erityistilanteissa, mitä ihmisen kannattaisi syödä, mutta kaikkiruokaisena sekasyöjänä en usko heistä hyötyväni. Sitä paitsi olen aina syönyt ainakin 300 g vihanneksia päivässä, mutta muu on minua lihottanut.

Lihavuus on mielestäni monipuolinen ja laaja-alainen ajattelun ja kehon virhetila, josta on vaikea päästä pois.  Toivon löytäväni itselleni sopivat tavat toimia, mikä saattaisi parhaimmillaan hyödyttää muitakin WHOn määritelmän mukaisia lihavia.

Tämä blogi on siis hapuilua ja pohdintaa sekä lihavuuden taustoista että mahdollisesti auttavista keinoista.

Mikä auttaa jaksamaan?

Viime viikon lounaskeskustelussa työtoverini kehui Asahi-voimistelun parantavan unta. Toisaalta omalla kohdallani neljän viikon kiireinen jakso ja kolmen viikon ylikuorma päättyi torstai-iltaan, ja nyt jatkossa kuormitus on vain tavallista tai kevyttä.

Olen aika tyytyväinen tämän stressijakson hoitamiseen. Palkkatyön ja vähäiset kodinhoidon olen saanut kunnialla tehtyä, mutta pahasti rempallaan on MyMaD-opiskelu. Viime perjantaina totesin, että olen aivan liian väsynyt tekemään mitään, joten lepäsin koko viikonlopun, ja nyt taas tuntuu sujuvan.

Tämä on saanut minut taas pohtimaan stressiä, jonka tekstin kirjoitin liki kaksi vuotta sitten. Oli mukava tajuta, että muutosta on tapahtunut. Nykyään teen päätöksiä reippaammin, vaikka osa onkin kitkerää. Lisäksi tehtävän tehtyäni myös silmäilen, että kaikki on valmista.

Tässä tämänpäiväinen listani jaksamiseen:

Perusjutut: riittävästi vettä, säännöllisesti kunnollista ruokaa, riittävästi unta, arkiliikunta, työtovereiden apu ja tuki, sekä riittävän siisti ja mukava koti. Toki tarvittaessa jaksaa vielä pari tuntia nauttimalla palan näkkileipää ja tilkan vettä.

Mukavat asiat: kiinnostavat keskustelut, kaverit, harrastukset, musiikki ja luonto mutta toki myös viihde kohtuuannoksina.

Tauot ja vaihtelu: muutaman minuutin mikrotauot, sunnuntailepo ja virkistävä lomanvietto. Lisäksi monesti vaihtelu on melkein yhtä hyvä kuin lepo, sillä henkisen pinnistyksen jälkeen voi huokaista tulostetta hakiessaan.

Hidastaminen ja hiljentyminen: taiji, Asahi, mietiskely, mutta myös hitaasti tekeminen kuten kukkien kasteleminen tai töistä kävely hitaasti.

Palastelu ja pilotointi: se kuuluisa elefantti paloitellaan ennen syömistä. Lisäksi voi pieniä paloja käyttäen tutkia, että miten siitä elefantista saisi mahdollisimman maukkaan.

Päätökset: ja erityisesti sana EI. ”Valitettavasti ei tällä viikolla, mutta katsotaan ensi viikolla/marraskuussa/keväällä”. Ja rajuin ja tehokkain menetelmä on kerta kaikkiaan kieltäytyminen tai luopuminen.

Onnistuminen: se tunne!

Kiireisenä olen aiemmin liukunut ”rekikoiramoodiin”, jolloin haluan vain edetä nopeasti. Kuitenkin monasti voi hidastaa, elää tässä ja nyt, jolloin tärkeille päätöksille tulee tilaa nousta mielen pintaan. Kiire ei ratkea minuutteja säästämällä, vaan tekemällä järkeviä päätöksiä.

Järkeviä päätöksiä tekemällä on mahdollista onnistua. Kaikkea ei pysty tekemään, mutta tärkeisiin asioihin on aina aikaa. Onnistumisen tunne antaa voimaa.

Stressitilanteita on erityyppisiä. Tämä oli lyhyt, ennakoitava ja tiettyyn hetkeen päättyvä. Toinen ääripää on pikku hiljaa paheneva tilanne, kuin veden kuumeneminen sammakon alla kattilassa. Silloin voi olla vaikea huomata, että pitäisi hypätä pois.

Kokoontaitettava retkimuki ja pieni muovipussi.

p.s. Tämän aamun vaa’alla käynti tuotti yllätyksen. En siis mitenkään ole yrittänyt laihduttaa, vaan vain hoitaa kohtuullisen kunnialla työni. Vertailukelpoinen painoni on 82,3 kg joka on puoli kiloa vähemmän kuin kuukausi sitten.