Vallankumous vesilasissa?

Kun puhutaan myrskystä vesilasissa, tarkoitetaan mitättömän asian nostattamaa kohua. Nyt olen itse miettinyt, onko uusi ajatukseni mitätön ja intoilen siitä turhaan, mutta kirjoitan nyt siitä kuitenkin.

Yleensä ajatellaan, että laihtuminen aikaansaa hyvinvointia. Esimerkiksi kerrotaan, miten olo piristyy ja miten mukavaa on, kun kaupasta voi ostaa aiempaa pienempiä vaatteita. Elämä muuttuu ihanaksi laihtumisen jälkeen, ja kaiki ponnistelu laihtumista varten kannatti.

Olen alkanut ajatella toisin päin, että hyvinvointi saa ihmisen laihtumaan, mihin suuntaan olin jo kallellaan postauksessa Onnellinen ei ahmi.  Vastaavaa asiaa pohdin postauksessa Syömisen laukaisijoita. Lisäksi omat kokemukseni laihtumisesta eivät ole olleet mitenkään ruusuisia.

Ajatus siitä, että ensin tulee hyvinvointi ja vasta sitten laihtuminen, voi tuntua muutoksena pieneltä, mutta kyllä sillä vaikutuksensa on. Yleensähän ajatellaan, että laihtuminen on niin tärkeää, että sen eteen kannattaa ponnistella tai jopa taistella. Sodassahan väitetään kaikkien keinojen olevan sallittuja.

Toisaalta jos ajattelee tavoittelevan ensisijaisesti hyvinvointia, niin esimerkiksi muutokset ovat maltillisia ja liikunta on vain helpottamassa laihtumista. Pohdin postauksessa Hengenvaarallisesti lihavan ruokavalion muuttamisesta, että onko äkillinen muutos todella ainoa tapa muuttaa syömistottumuksia.

Kuitenkaan eihän äkillinen muutos muuta tottumuksia, vaan ollaan kuin haaksirikkoinen hetken aikaa mullistuneessa maailmassa, ja palataan heti kun voidaan takaisin vanhoihin tottumuksiin. Muutos pitäisi tehdä niin kuin tutkimusmatkailija, joka kiinnostuneesti tutkii, mitä uudesta maailmasta voisi löytyä ja hyödyntää tätä tietämystään.

Alan olla yhä vakuuttuneempi, että laihtuminen on oppimista. Opitaan tapoja ja tottumuksia, jotka osaltaan tukevat hyvinvointia. Ne voivat olla pieniä asioita, kuten että opitaan pitämään riittävästi lyhyitä taukoja työpäivän aikana. Tai mukavia asioita, kuten että palapelin tekeminen on ainakin osalle meistä tehokas tapa irtautua töistä.

Toisaalta laihtuminen on poisoppimista niistä tavoista ja ajatuksista, jotka estävät tai hidastavat laihtumista. Omalla kohdallani on ollut yllättävää, että pienempikin määrä riittää vaikka rusinoita, kuten totean esimerkiksi postauksessa Katkaista vai kasvaa irti.

Se että EI tehdä äkillistä muutosta saattaa ympäristöstä tuntua muutoksen välttelyltä tai muuten väärältä. Mutta voiko olla ”väärin laihdutettu”, jos lopputuloksena kuitenkin olisi pysyvä laihtuminen?

Taas tauoista

vihreät palikat kuvaavat tavoitteita ja keltaiset taukoja

Olen kuullut aikoinaan ajatuksen, että jos sinulla on kiire, niin pidä tauko. Ja jos sinulla on todella kiire, niin pidä puolen tunnin tauko. Ajatus voi kuulostaa järjettömältä, mutta monasti kiire johtuu siitä, että energia kohdistuu vääriin asioihin. Kun pitää pitkän tauon, niin taas hahmottaa, mikä on tärkeää.

Olen kirjoittanut taukojen merkityksestä jo postauksissa Tauoista ja tavoitteista  sekä Pientä palautumista. Ensimmäisen ajatuksena on, että vitkastelu voi johtua paitsi liian korkealle asetetusta tavoitteesta myös väsymyksestä. Jälkimmäisessä kuvailen uutta tapaani pitää mekaanisesti viisi minuuttia taukoa haastavan työn jälkeen.

Todellakin kannattaa pitää vähintään hetken hengähdyksiä, jolloin vaikka katsoo hetken ulos ja mielellään seisten. Näin kotona työskennellessä voi myös hoitaa askareita kuten täyttää tai tyhjentää tiski- tai pyykkikonetta.

Myönnän että tämä on vähän naiivi ajatus, mutta jos pitää yhden tauon, niin silloin tulee tehtyä kaksi asiaa. Jos pitää kaksi taukoa päivässä, niin tehtyä saa kolme asiaa, ja kolme taukoa auttavat saamaan neljä suoritusta.

Näkökulmaa on vain käännetty tekemisestä (vihreät palikat) taukoihin (oranssit palikat). Aiemmin kehittämäni viiden minuutin palautuminen on toki alkua, mutta enää en tarkkaile minuutteja.

Huhtikuun alussa varmaankin tämä koronamyllerrys väsytti, mutta tekemistä on kyllä ollut aivan riittävästi. Sen sijaan, että olisin pakottanut itseni töihin, niin tavoittelin pitää taukoja. Kun päämäärä oli pitää paljon taukoja, niin kummasti tulee töitä tehtyä.

Alkuun merkitsin tauot, mutta tärkeäähän on vain saada muutos aikaiseksi. Jos nyt haluaisin saada taukojen määrän nousemaan, niin merkkaisin niitä vaikka parin viikon verran liimalapulle tukkimiehen kirjanpidolla.

Lyhyiden taukojen lisäksi tarvitaan myös pidempiä taukoja. Edelleenkin pidän lounastauon tai soittelen ystäville. Lisäksi nyt kotona työskennellessä olen myös katsellut televisiota, mikä luo oman rytminsä päivään. Aamupäivisin katselen Rouva Ministerin ja iltapäivisin Pieni talo preerialla, jotka ovat molemmat uusintoja. Illalla voi hoitaa jonkin työn, koska energiaa vielä riittää.

Kuvitteellinen Rouva Ministeri on supernainen, joka Yhdysvaltojen ulkoministerinä ratkaisee kriisejä oivalluksillaan, ja apunaan hänellä on omistautunutta henkilökuntaa. Aiheet ovat lähellä todellisuutta, ja sanastossa riittää haastetta.

Paljon helpompaa sanastoa on Pieni talo preerialla -sarjassa, jota en aikoinaan katsonut, mutta nyt saan palan onnellista lapsuutta ohjelmaa katsomalla. Lisäksi monasti viime minuuteilla juuri ennen ohjelman alkua vielä saan jonkin asian hoidettua.

ps1. Paino oli pudonnut viime punnituksesta 100 g, joka on vähän, mutta psykologisesti miellyttävää. Vertailukelpoinen painoni on 80,4 kg.

ps2. Opiskeluuni liittyi kyselytutkimuksen tekeminen, joka näkyy yläreunassa nimellä Hyvinvointikysely. Vastaukset ovat nimettömiä, eikä vastaajia voi mitenkään tunnistaa, joten tervetuloa osallistumaan! 

Hengenvaarallisesti lihavan ruokavalion muuttamisesta

Alkutilanne, muutos ja lopputilanne

Hengenvaarallisesti lihava -ohjelmassa näytetään todella lihavien ihmisten kamppailua päästä normaalipainoon. Sarjan alkuperäinen nimi on ”My 600-lb Life”, ja tarkalleen tuo kuusisataa paunaa on 272 kg. Heidän tavoitteensa on laihtua, jotta tohtori Nowzaradanin tekisi heille lihavuusleikkauksen.

Jokaisen ohjelman alkupuolella tohtori kertoo potilaalle, että hänen täytyy alkaa syödä 1200 kcal päivässä, terveellistä ruokaa ja vain vähän hiilihydraatteja.

Se on melkoinen muutos ihmiselle, joka luultavasti siihen asti on ahminut tuhansia kaloreita päivässä pikaruokaa, leivonnaisia ja makeisia. Siis paljon rasvaa mutta vähän ravintoaineita ja olemattomasti kuitua sisältävää ruokaa.

Monasti on seuraavassa punnituksessa käynyt niin, että potilas ei ole juuri laihtunut. Vaikka potilas on otettu sairaalaan, jossa ruoka on tarkasti säänneltyä, niin silti potilas ei laihdu. Vahva epäilys on, että sukulaiset kuljettavat potilaalle ruokaa.

Ymmärrän, että lääkäriä ärsyttää potilas, joka ahmii, ja siksi haluaa saada ahmimisen loppumaan. Lisäksi aivan varmasti koe-eläimet laihtuvat, jos saavat energiaa vähemmän kuin kuluttavat, mutta meitä lihavia ei voi samalla tavalla laittaa kaltereiden taakse.

Tavoiteltava lopputilanne on, että potilas söisi kokolailla terveellisesti ja selkeästi vähemmän kuin nyt. En voi olla miettimättä, onko äkillinen ruokavalion muutos paras mahdollinen tapa saada pysyvä muutos aikaiseksi. Vaikka aivomme ovat kehittyneet niin mahamme elää edelleen luolamiesaikaa, eikä maha ymmärrä syötävän määrän äkillistä romahdusta.

Minusta kannattaisi tutkia, mitä tapahtuisi, jos äkillisen muutoksen sijaan pyrittäisiinkin muuttamaan ruokavaliota esimerkiksi kolmen viikon aikana. Lisäksi ei keskityttäisi siihen, että mitä ei saa syödä, vaan että mitä pitää ensin syödä ja juoda vähän samaan tapaan kuin lapsena, kun ensin pitää syödä kunnon ruokaa ja vasta sitten saa herkkuja.

Selkeä ongelma on, että monikaan ei syö riittävästi kasviksia, hedelmiä ja marjoja, jossa opettelussa voi mennä aikaa.  Olisi kiintoisaa nähdä, kuinka kauan potilaat oikeasti jaksaisivat ahmia, jos esimerkiksi vuorokaudessa nostettaisiin kuidun määrää 3 g, kasvisten annosta 20 g ja nesteen määrää desilitralla.

Olin myös huomannut, että ohjelmassa monasti eniten näitä potilaita on auttanut toipumaan käynti terapeutin luona, ja ehkä koko laihdutusleikkausta ei olisikaan tarvinnut. Monet näyttävät jopa voivan pahoin laihdutusleikkauksen jälkeen.

Covid-19 ja aika

Eilen hallitus tiedotti, että kirjastoista lainaus avataan heti ja kokonaan kirjastot, museot ja uimahallit avataan kesäkuun alussa. Yle teki jo laskurin, kuinka pian peruskoulut avautuvat ja elokuviin pääsee sekä sivun koronarajoitusten purkamisesta.

Nämä ovat pieniä askeleita takaisin normaaliin, joka tuntui jo jäävän kauas maaliskuun muutosten taakse. Nyt rajoituksista noustaan hitaasti ja hapuillen kohti tavallista elämää. Toivottavasti ei tule takapakkeja, mutta siihenkin pitää varautua.

Maaliskuun muutoksissa uutisten seuraamiseen meni merkittävä osa ajasta ja energiasta, vaikka en niistä tiedoista mitään hyödy. Ongelmani on yletön haahuilu, väistely ja rönsyily, minkä vuoksi saavutan tavoitteet hitaasti.

Mielestäni kohtuullinen haahuilu ja rönsyily tekee vain hyvää, sillä on hyvä katsoa oman laatikkonsa ulkopuolelle. Väistely on jonkinlainen kieltäytymisen esiaste, mutta paljon parempi olisi sanoa selkeä ”EI!”.

Ehkä vuosi sitten aloin huomata, että olin tehnyt väärällä tavalla töitä. Olin yrittänyt tehdä nopeasti ja paljon, ja sen jälkeen väsähtänyt. Enkä ollut pitänyt taukoja töiden lomassa, vaan olin vain paahtanut töitä.

Vieläkin on parantamisen varaa, mutta ainakin olen alkanut miettiä tapaani toimia. Postauksissani olen pohtinut stressiä ja sitä, miten monasti keskeneräisyys riittää.

Lukija voi miettiä, että miten ajanhallinta liittyy laihtumiseen. Ajattelen niin, että me ihmiset olemme tavoitteellisia olentoja, ja onnistumisen elämyksiä saavuttaessamme tavoitteita.

Toisaalta jokainen koiraohjelmia katsonut tietää, että monasti koiran huono käytös johtuu siitä, että koiralla ei ole riittävästi kiinnostavaa tekemistä. Kun koiralle annetaan leluja ja tekemistä, niin kodin sohvaa tai kenkiä ei enää nakerreta. Keskeneräinen palapeli, jossa talon edessä on rehevä puutarhaVastaavasti ajattelen, että yksi ahmimisen syy voi olla siinä, että ei saa riittävästi onnistumisen elämyksiä. Sen takia ei kannata suunnata energiaansa laihduttamiseen, vaan laihtumisen mielestäni pitäisi olla kiintoisan elämän sivutuote.

Enkä väitä, että palapelien tekeminen laihduttaisi, mutta väitän, että itseään kiinnostavien asioiden tekeminen auttaa laihtumaan.

Valmis palapeli, jossa rehevä puutarha

Työterveyslaitoksen sivuilta löytyy erinomainen opas ajanhallintaan asiantuntijatyössä, jonka ovat kirjoittaneet Kirsi Yli-Kaitala, Minna Toivanen, Olli Viljanen ja Minna Janhonen vuonna 2016. Opas on suunnattu asiantuntijatyöhön, mutta arvelen oppaan soveltuvan muuhunkin tekemiseen.

Keskeisiä ajatuksia oppaassa ovat

  • olennaiseen keskittyminen
  • keskeytysten hallinta
  • suunnittelu

Suunnitteluun voi käyttää tehtävätaulua, joka tuo mieleeni Kanban -toimintatavassa käytetyt taulut. Tehtävätaulussa on omat sarakkeensa tehtäville, jotka ovat

  • suunnitteilla
  • työn alla
  • valmiit työt

Osatavoitteiden asettamisesta

esteestä saa portaat, kun vähän siirtelee tiiliä

Yllä oleva kuva esittää ihanteellisen tapauksen, jossa surullinen tikku-ukko on ensin esteen takana, mutta kun hän järjestää esteen portaiksi, niin johan alkaa hymyilyttää. Myönnän heti, että todellisuus tuskin on näin yksinkertaista, eikä ainakaan laihtumisen suhteen.

Laihduttamista ajatellaan monasti pelkkinä painotavoitteina, johon minäkin olen aikoinaan sortunut, mutta nykyään mielestäni muutoksen pitäisi koostua saavutettavista osatavoitteista. Nämä olisivat toimintatapojen pysyviä muutoksia, jolloin painokin muuttuu pysyvästi.

Parikymmentä vuotta sitten terveydenhoitoalan tarjoaman ”laihtumisneuvojan” antamat tavoitteet olivat surkeita. Minulle näytettiin vihannesten kuvia, eikä uskottu, että söin niitä aivan riittävästi. Tai ehdotettiin valkoviinipönikän ottamista jääkaappiin, kas kun valkoviinissä on vähemmän energiaa. Huippu oli se, että hän pyysi minua laihtumaan puoli kiloa seuraavaan tapaamiseen, joka toivottavasti oli parin viikon päästä.

En tiedä, miten käyttäytyisin, jos vastaavaan törmäisin nykyään. Saattaa olla, että minulta tulisi muutama kipakka kommentti, tai sitten vain yksinkertaisesti räjähtäisin nauramaan. Ehkä kyseinen henkilö itse ei ollut koskaan kärsinyt lihavuudesta, ja saamani ohjeistus oli miltei samaa luokkaa kuin Atlantin toisella puolella tiedotustilaisuuksissa punatukkaisen herran jakamat ohjeet koronasta toipumiseen.

Alussa olleessa kuvassa kaikki palat muutetaan rappusiksi, eikä järjestyksellä ole mitään väliä. Todellisuudessa hyvinkin monenlaisia asioita ehdotetaan osatavoitteiksi eli askelmiksi, mutta kaikkea en kannata tehdä. Minulle oli turha näyttää niitä värikuvia vihanneksista, sillä syön varmasti yli keskiarvon vihannesten lisäksi marjoja ja hedelmiä.

Vähimmillään aikaa tuhrautuu turhaan, mutta pahimmillaan joidenkin asioiden tekemin voi hidastaa tai jopa estää laihtumisen. Todella tiukka dieetti, herkuista totaalinen kieltäytyminen ja runsas liikunta varmasti hetken aikaa saavat painon putoamaan, mutta harva oikeasti lihava jaksaa niitä pitkäaikaisesti noudattaa.

Hankalaksi tilanteen tekee se, että monikaan tarpeellisista muutoksista ei suoranaisesti laihduta. Riittävä uni ja palautuminen, monipuolinen ja ravitseva ruokailu tai mielenkiintoinen tekeminen toki tekevät elämästä mukavampaa, mutta välttämättä vaaka ei näytä muutosta.

Pohdittava on, kuinka monta muutosta tehdään kerralla ja koska tehdään seuraavat muutokset. Jossain suositellaan, että tehdään vain yksi muutos kerrallaan, ja kun se on kunnolla omaksuttu, niin siirrytään seuraavaan. Mutta olen myös nähnyt suosituksen, että kolme muutosta kolmen kuukauden aikana. Varmasti tässäkin on yksilöllistä vaihtelua, ja lisäksi vielä pitäisi olla suunnitelma yllättäen nousevia stressitilanteita varten.

Kappas!

Kävin keskiviikkona 15.4.2020 vaa’alla, ja painoni oli pudonnut puoli kiloa edellisestä lukemasta. Maaliskuun vertailukelpoinen painoni oli tasan 81 kg, ja nyt se oli 80,5 kg.

En todellakaan ole viettänyt mitään hyveellistä elämää, vaan paheisiini on viimeisen kuukauden aikana kuulunut muun muassa:

  • 550 g suklaata
  • ns. töhnämunat 136 g
  • perinteinen pääsiäismuna 52 g suklaata
  • puolisen kiloa turkkilaisia rusinoita
  • kaksi tuokkosellista mämmiä
  • valmista vaniljakastiketta 2 dl
  • lammaspataa
  • kohtuudella punaviiniä

Kaikkiaan olen siis syönyt viimeisen kuukauden aika yli 700 g  suklaata. Ostin 17.3.2020 tarjouksesta kympillä kilon suklaata, josta olen syönyt puolet. Toinen suklaalevy oli uutuus, jota en ole ennen maistanut, mutta toinen levy oli vanha tuttavuus. Hyviä olivat!

Edelleen karkkipurkissa on helmikuun lopussa ostamastani 200 g levystä jäljellä vielä 150 g, mutta sen erikseen alumiinifolioon käärimäni 50 g olen nyt jo syönyt.

Olen syönyt lähes aina ruokapöydän ääressä, jolloin syöminen on tietoisempaa. Lisäksi tuosta ”syntilistasta” olen kerralla syönyt vain perinteisen 52 g pääsiäismunan, kaikkea muuta olen muun aterioinnin ohessa syönyt pikku hiljaa.

Sinänsä hienoa tajuta, että minäkin voin syödä herkkuja järkevämmän määrän, ja että kehitys on mahdollista jopa minun kaltaiselle paatuneelle karkkihiirelle. On mahdollista, että ensi pääsiäisenä minulle riittää yksi tuokkosellinen mämmiä ja ehkä suklaankin määrä jää pienemmäksi.

Muutos ei omalla kohdallani ole tapahtunut niin, että miettisin määriä, mitä saan ja mitä en saa syödä. Vaan pikemminkin niin, että olen pyrkinyt syömään ravitsevasti, säännöllisesti ja lähes aina ruokapöydän ääressä.

Kun katson tuota listaa, niin olen todella tyytyväinen, etten ole lihonut varsinkaan tässä koronakurimuksessa, kun pitää pysytellä kotona. Monasti aiemmin minulle on käynyt kuten postauksessa Pah! kuvaan, että luulen laihtuneeni, mutta toisin on käynyt.

Koronaa tai virallisesti covid-19 -sairautta olen hämmästellyt jo postauksieni lopuissa 25.2.3.3.  ja  17.3. Olin väärässä, kun ajattelin koronan olevan kuin ärhäkkä flunssa, mutta tauti onkin oireettomien levittämä keuhkokuume eli häijy ja vakava.

Esimerkiksi lentojen määrä on vähentynyt merkittävästi. Alla on kuva keskiviikon 18.3.2020 lennoista (oli 24.3. postauksessani) ja seuraava kuva on otettu keskiviikkona 15.3.2020.

Muutos on melkoinen, sillä edellisessä kuvassa on peruttuja lentoja perä perään, ja seuraavassa kuvassa kaikki päivän lennot ja osa seuraavistakin mahtuvat yhdelle sivulle.

Nyt siirryn aivan toiseen aiheeseen. Perjantaina 17.4.2020 kävin Tuijan kanssa kävelyllä turvaväliä noudattaen, ja sain juteltua blogini tilanteesta. Olen osallistunut useimpiin MyMaD:iksi nimittämäni opintokokonaisuuden kursseille, jonka kurssilla Sisältömarkkinointistrategia ja sisällön tuottaminen päädyin siihen, että voisin kokeilla tuotemahdollisuuksien testausta.  Joten tässä, ta-daa!

Tule mukaan testaustiimiin!

Olen laihtunut pysyvästi kahdeksan kiloa, mikä on pysynyt poissa neljä vuotta. Olen tehnyt erilaisia kokeiluja, joista voit hyötyä liittymällä testaustiimiin.

Testaustiimissä voit tutustua mukaviin ihmisiin sekä laihtua pysyvästi. Tutustu tapaani, joka perustuu ravitsevan ruoan antamaan kylläisyyteen, lempeään palautumiseen ja kiinnostaviin tavoitteisiin. Liikuntaa ei varsinaisesti lisätä, vaan muutetaan maltillisesti ruokavaliota sekä toiminta- ja ajattelutapoja.

Etsin testaustiimiin sinua, jos

  • Painoindeksisi on nyt yli 30 ja lopullinen tavoitteesi on välillä 22–25.
    Tämä tarkoittaa, että esimerkiksi 165-senttisen alkupaino on yli 82 kiloa, ja tavoitteena on 60–68 kiloa.
  • Haluat laihtua pysyvästi.
  • Hyväksyt hitaan laihtumisen, sillä jokainen poistunut kilo on jo voitto.
  • Sinuun voi ottaa yhteyttä puhelimitse, sähköpostitse ja videonpalaverin avulla
  • Voit olojen normalisoiduttua tulla tapaamisiin Länsi-Helsinkiin.

Jos kiinnostuit, niin kerro ainakin, miksi kiinnostuit ja miten sinuun saa yhteyden. Lähetä viestisi viimeistään tiistaina 5.5.2020 alla olevalta lomakkeelta kommenttina.

Ilmoittautuminen ei sido sinua mihinkään, ja voit lopettaa koska tahansa. En julkaise kommenttiasi, vaan otan sinuun yhteyttä muutaman arkipäivän aikana.

Katkaista vai kasvaa irti

rusinoita eri kokoisissa kupeissa

Yllä olevassa kuvassa on turkkilaisia rusinoita eri kokoisissa kupeissa.

kuppi L M S
tilavuus dl 2 1 0,4
paino g 140 50 25
energiaa kcal/MJ 410/1,7 120/0,5 70/0,3

Minulla on ollut aikoja, jolloin olen aivan sujuvasti syönyt pari desilitraa eli isoimman kupillisen rusinoita. Hiljattain tuo keskikokoinen kupillinen oli sopiva määrä, mutta nyt tuntuu, että useimmiten pieni kupillinen rusinoita riittää.

Energiamäärien erot ovat melkoiset, sillä isoin kuppi antaa lähes aterian verran energiaa, mutta toki pienikin kupillinen rusinoita on energiamäärältään suurempi kuin esimerkiksi pelkkä omena.

On myös ollut aikoja, että en ole edes uskaltanut ostaa 800 gramman rusinapussia, sillä olen syönyt sen aivan liian nopeasti. Jostain syystä tummia rusinoita olen aina voinut pitää keittiössäni ilman pelkoa niiden ahmimisesta, mutta nämä vaaleat turkkilaiset rusinat ovat kauan houkuttaneet minua liikaa. Onneksi ajat muuttuvat, ja olen pystynyt pienentämään annoksiani.

Koen hyvänä asiana, että muutosta on tapahtunut, sillä pystyn

  • pitämään joitain herkkuja asunnossani
  • nauttimaan niitä vähän kerrallaan

Olen nähnyt aivan liikaa laihdutusohjeita, joissa ajatuksena on, että ”ikinä et sitten enää syö makeaa”. Olen ennenkin todennut, että ikinä on turhan pitkä aika tällaisiin päätöksiin.

Omalla kohdallani tuollainen päätös aikoinaan on aiheuttanut, että edellisenä iltana olen ahminut suuren määrän makeaa, kun ”ikinä en enää syö”. No, se ”ikinä” on saattanut olla vain kolme päivää.

Arvelen, että eniten muutosta on auttanut se, että syön säännöllisesti ja enimmäkseen ravitsevasti, sekä lisäksi huolehdin nesteytyksestä. Myönnän että tämä on todella tylsää, eikä sisällä mitään erityistä.

Tuosta ravitsevuudesta vielä sellainen pikkuseikka, että vaikka rusinat tuskin ovat mitenkään erityisen ravitsevia, niin arvelen niissä kuitenkin olevan enemmän ravintoaineita kuin pelkästään sokeria sisältävissä tuotteissa.

Alla on kuva pääsiäisateriastani:

Lammaspataa, pikkuisen kuskusia, parsakaalia ja paprikaa, pieni määrä mämmiä ja valmista vaniljakastiketta sekä lasillinen vettä.

Ostin pakastetun lammaspaistin jo parisen viikkoa sitten, ja otin sen pitkäperjantaina sulamaan. Lauantaina oli tarkoitus laittaa lammasta, mutta moniosaiset työohjeet eivät houkuttaneet.

Tein lammasta karjalanpaistityylillä mutta lammaspadan mausteilla, eli valkosipulia ja timjamia. Täytyy sanoa, että olen tyytyväinen lopputulokseen. Karjalanpaisti onnistuu laiskemmaltakin emännältä, ja mausteet osuivat kohdalleen.

Kannattaa myös huomata mämmin pieni määrä, ja että lasissa oleva lusikka on normaalia pienempi mokkalusikka.

Nesteytä että jaksat

Olen kertonut, että lapsena sain kuulla liian monta kertaa ”Syö että jaksat”, ja tähän liittyviä postauksia ovat Kaksi tarinaa, kaksi maailmaa sekä Tavoitteen kuvailua. Nyt olen kuitenkin muuttanut ajatuksen muotoon ”Nesteytä että jaksat!”.

Voin arvella, että vuosikymmeniä sitten 1960-luvulla varmasti tehtiin rankkaa ruumiillista työtä, jota varten oli hyvä syödä riittävästi. Kuitenkin harva nykymaailmassa tekee enää rankkaa ruumiillista työtä, ja ongelmat ovat aivan toisenlaisia kuin ennen, kuten alla oleva esimerkki ärsyyntymistä tietotekniikan toimimattomuudesta.

Joskus ärsyttävissä tilanteissa voi auttaa lasi vettä, sillä silloin ainakin tekee jotain muuta hetken aikaa, ja jo hetken tauko voi auttaa oivaltamaan.

Lisäksi joudun puhumaan välillä aika paljon, jonka takia kannattaa juoda runsaasti. Huomasin aikoinaan, että kun aloin pitää vesipulloa silloisessa työhuoneessani, niin jaksoin paremmin.

Perinteisiä juomia ovat kahvi, joka tosin tässä on kuvattuna ilman runsasta maitolisäystä. Oma kahvinjuomiseni on pari mukillista päivässä, ja nykyään aamuisin monasti juon ensimmäisen mukillisen työpisteen äärellä.

Uutena ilmiönä minulle on tullut tee, jonka myös nautin maitotilkan kanssa. Tammikuun sairaus muutti käytöstäni niin, että nykyään juon usein teetä ja kuumaa mehua. Minusta myös vaikuttaa siltä, että aterian päätteeksi usein tuntemani tunne, että voisin syödä vielä vähän, helpottuu selkeästi juotuani kupillisen kuumaa.

Muistan aikoinaan nähneeni Dieetit vaihtoon -ohjelmassa hyvin solakan miehen, joka taisi nauttia päivittäin 14 mukillista teetä. Arvelen että runsas määrä lämmintä nestettä vähentää ruokahalua jo aivan siksi, että mahaan ei muuta mahdu. Mielikuvani mukaan myös kiinalaiset juovat runsaasti teetä, ja enpä muista nähneeni lihavia kiinalaisia.

Olen kuullut väitteen, että keittojen syöminen laihduttaisi, koska niissä on vähän energiaa suhteessa tilavuuteen. Ollessani lihavampi koin keitot liian kevyinä, ja siirtyminen runsaasta ruokamäärästä pelkkään keittoon tuntui liian isolta muutokselta. Kupillinen kuumaa sen sijaan on mukava tapa päättää ateria.

En tiedä, onko jossain tutkimus lämpimän nesteen ruokahalua vähentävästä vaikutuksesta, mutta ainakin omalla kohdallani kuuma kupponen vaikuttaa sen verran, että jatkan tätä.

Vielä lopuksi esimerkki ärsyttävästä asiasta, sillä Teamsin kanssa on ollut ongelmia, kuten alla oleva ilmoitus, kun yritin liittyä kokoukseen.

Teamsin ilmoitus ongelmatilanteessa Usea uudelleenkäynnistysyritys johti vain siihen, että Teams avasi aiemmin käyttämäni kokouksen, mutta ei tarvittavaa kokousta. Olen myös ollut kokouksessa, jossa yksi esiintyjistä pääsi vain puhelimen kautta kokoukseen. Onneksi on digimentori, jonka puoleen voi kääntyä ongelmatilanteessa!

 

Ohjeistaminen digiloikkaan ja laihtumiseen

Zoom-palaverien pitäminen alkaa jo sujua, mutta pientä hienosäätöä riittää. Esimerkiksi kannattaa katsoa kuvakulma niin, ettei pään päällä ole ilmanvaihtoventtiiliä. Eikä kannata käynnistää konetta 4 minuuttia ennen kokouksen alkamista, sillä Windows-käyttöjärjestelmä saattaa keksiä tarvitsevansa päivityksen juuri silloin. Onneksi oli vain 4 minuutin päivitys.

Pandemia on pakottanut ottamaan digiloikan, jossa monasti tarvitaan ohjeistusta. Ideaalisessa tilanteessa ohjeistettava on reipas ja vastaanottavainen, mutta ainakin minun aivoni toimivat todella tahmeasti ensimmäisellä pandemiaviikolla.

Ohjeistettava haluaa saada jonkun kokonaisuuden tehtyä minimaalisella panoksella, mutta olen nähnyt ohjeita, joissa halutaan selittää kaikki kerralla, jotta ohjeen tekijä pääsisi minimaalisella panoksella. Tavoitteet voivat olla hyvinkin pahasti ristiriidassa. Kuitenkin väsyneenä ei jaksa kaikenlaisiin nippeleihin kiinnittää huomiota, ellei sitten ole pakko.

Pidän edelleen Jukka Korpelan ajatuksista, miten annetaan näennäisesti yksikertainen neuvo. Ja kyllä, tuo teksti on vuosituhannen alussa kirjoitettu.

Yksinkertaisen neuvon avulla ihminen pääsee siitä tilanteesta, missä on, siihen, mihin haluaisi päästä. Lyhyt ohje koostuu 5-7 neuvosta.

Ajatusta voi vielä laajentaa osaamiseksi, joka toki se on paljon laajempaa kuin muutaman neuvon noudattaminen. Ajattelen nyt, että jos ihminen osaa, hän tunnistaa tilanteen ja osaa käyttää oikeaa välinettä päästäkseen tavoitteeseen.

Olen ennenkin maininnut, että ihminen oppii

  • vähän kerrallaan
  • omaan tahtiinsa
  • kunnolla harjoitellen

Laihduttamiseen tämä liittyy niin, että meille lihaville tyrkytetään lukuisia neuvoja, kuten totean postauksessani Dieettigeneraattori.  Ihminen ei kuitenkaan laihdu ohjeita lukemalla, vaan ottamalla pikku hiljaa käyttöön itselleen sopivia toimintatapoja.

Silloin pitää tietää, että missä on ja mihin haluaa mennä. Se on oppimista, joka vie oman aikansa. Uskon kuitenkin, että kun jaksaa tutkia toimintatapojaan, niin laihtuminen on pysyvää.

Tässä on kuva perjantain lounaastani: Kidneypapuja, joiden päällä on punasipulia, mustapippuria  ja liraus oliiviöljyä, parsakaalia ja hieman auringonkukan siemeniä, punakaalia jossa mukana tippa mustaviinimarjamehua, paprikarengas, raaka porkkana sekä palat ohraleipää sekä lasillinen piimää.

Eilisen lounas on vähän ankean näköinen: parsakaalia, hapankaalia, pala naurista, paprikarengas, kuskusia sekä vähän savustettua lohta sekä raaka porkkana, rukiinen juustoleipä ja piimää. Kyllä, syön leipää ja mielestäni se antaa työtehoa iltapäivään.

Vielä muutama ajatus, joita uskonnolle allergisen ei ehkä kannata lukea.

Tällaisena poikkeusaikana voi olla mukava lukea Maaret Kallion ajatuksia toivosta. Toivoa voi vahvistaa esimerkiksi laulamalla virren 338 Päivä vain ja hetki kerrallansa. Samalta sivustolta löytyy paljon muutakin laulettavaa, joista on moneen on nuotit, sävel tai jopa säestys.

Äsken, nyt ja myöhemmin

Tämän koronaviruksen covid-19 aiheuttamia muutoksia kuvaa äskettäiset tapaamiset Tarjan kanssa. Yleensä syömme viikoittain yhdessä lounasravintolassa, ja tapasimme sekä torstaina 12.3. että tiistaina 17.3.2020.

Torstain tapaamisessa jo tiesin, että iltapäivällä olisi pääministeri Marinin tiedotustilaisuus. Silakkapihvien ylitse totesin, että ”Kohta rytisee. Siinä tiedotustilaisuudessa ei mitään mukavia uutisia kerrota.”. Lounasravintolassa parveili toistasataa ihmistä, pöydillä oli tarjolla viisi eri vaihtoehtoja ja salaattipöytä oli runsas

Toki nyt jälkiviisaana voin todeta, että rajoitus yli 500 hengen tapahtumista ja kehotus välttää matkustamista olivat vasta alkua. Maanantaina 16.3.2020 tiedotettiin valmiuslain käyttöönoton valmistelusta, millä koulut ja kirjastot suljettiin sekä urheilu- ja kulttuuritapahtumien järjestäminen estettiin.

Tiistaina lounasvaihtoehtoja oli kolme, salaatit valmiiksi pakattuja, lämpimät lounasvaihtoehdot tarjottiin tiskiltä ja aterimet annettiin suoraan käteen. Syömässä oli toistakymmentä ihmistä eli ehkä kymmenesosa torstaisesta. Sinänsä paahdettu kana oli oikein hyvää.

Tässä on kuva parkkipaikalta lounaan jälkeen. Yleensä tämä parkkipaikka on paljon täydempi, ja joskus on ollut jopa vaikea löytää paikkaa.

Yllä kuva teksti-televisiosta keskiviikolta 18.3.2020 lentojen perumisesta. Teksti -tv kuulostaa vanhanaikaiselta, mutta siinä löytää nopeasti olennaisen. Nopeammin minä katson tiesään sivun 411 alasivulta 2 kuin kännykästä. Enkä ole ainoa, sillä päivittäin tekstitelevisiota katsoo 800 000 suomalaista.

Uutisten ja tiedotustilaisuuksien vuo on imaissut minut mukanaan liikaa torstaista tiistaihin, ja vieläkin minun on vaikea rajoittaa uutisten katselua vain muutamaan tuntiin.

Päätin, että ensin tutustun videopalavereja varten Zoom-ohjelmaan, joka on toiminut ihan mukavasti, ja nyt hallitsen Zoomin peruskäytön.

Olen myös ajatuksissani ryhmitellyt tehtävät niin, että ensimmäiseksi pitää saada työt sujumaan. Seuraavaksi pitää saada opiskeluni sujumaan sekä soveltaa oppimaani tämän blogin parantamiseksi. Jos aikaa on, niin alan hoitaa niitä pitkään roikkuneita asioita kuten kansioiden järjestäminen ja valokuvakirjojen luominen.

En voi olla miettimättä, että voidaanko tämän jälkeen jatkaa lentämistä samalla tavalla kuin tähän asti. Koko ajan on ollut tiedossa, että lentäminen pahentaa ilmastonmuutosta, levittää vieraslajeja ja mahdollistaa pandemian.

Jos vielä lennot vapautuvat, niin vähintäänkin pitäisi maksaa kohdemaahan ja WHO:lle seuraavaa pandemiaa varten. Lentomatkoja tehtiin 4,4 miljardia jo 2018, ja jo pienellä summalla jokaisesta matkasta saisi vararahaston, jolla saisi paljon kaikkea sitä, mitä nyt tarvittaisiin.