Ohjeistaminen digiloikkaan ja laihtumiseen

Zoom-palaverien pitäminen alkaa jo sujua, mutta pientä hienosäätöä riittää. Esimerkiksi kannattaa katsoa kuvakulma niin, ettei pään päällä ole ilmanvaihtoventtiiliä. Eikä kannata käynnistää konetta 4 minuuttia ennen kokouksen alkamista, sillä Windows-käyttöjärjestelmä saattaa keksiä tarvitsevansa päivityksen juuri silloin. Onneksi oli vain 4 minuutin päivitys.

Pandemia on pakottanut ottamaan digiloikan, jossa monasti tarvitaan ohjeistusta. Ideaalisessa tilanteessa ohjeistettava on reipas ja vastaanottavainen, mutta ainakin minun aivoni toimivat todella tahmeasti ensimmäisellä pandemiaviikolla.

Ohjeistettava haluaa saada jonkun kokonaisuuden tehtyä minimaalisella panoksella, mutta olen nähnyt ohjeita, joissa halutaan selittää kaikki kerralla, jotta ohjeen tekijä pääsisi minimaalisella panoksella. Tavoitteet voivat olla hyvinkin pahasti ristiriidassa. Kuitenkin väsyneenä ei jaksa kaikenlaisiin nippeleihin kiinnittää huomiota, ellei sitten ole pakko.

Pidän edelleen Jukka Korpelan ajatuksista, miten annetaan näennäisesti yksikertainen neuvo. Ja kyllä, tuo teksti on vuosituhannen alussa kirjoitettu.

Yksinkertaisen neuvon avulla ihminen pääsee siitä tilanteesta, missä on, siihen, mihin haluaisi päästä. Lyhyt ohje koostuu 5-7 neuvosta.

Ajatusta voi vielä laajentaa osaamiseksi, joka toki se on paljon laajempaa kuin muutaman neuvon noudattaminen. Ajattelen nyt, että jos ihminen osaa, hän tunnistaa tilanteen ja osaa käyttää oikeaa välinettä päästäkseen tavoitteeseen.

Olen ennenkin maininnut, että ihminen oppii

  • vähän kerrallaan
  • omaan tahtiinsa
  • kunnolla harjoitellen

Laihduttamiseen tämä liittyy niin, että meille lihaville tyrkytetään lukuisia neuvoja, kuten totean postauksessani Dieettigeneraattori.  Ihminen ei kuitenkaan laihdu ohjeita lukemalla, vaan ottamalla pikku hiljaa käyttöön itselleen sopivia toimintatapoja.

Silloin pitää tietää, että missä on ja mihin haluaa mennä. Se on oppimista, joka vie oman aikansa. Uskon kuitenkin, että kun jaksaa tutkia toimintatapojaan, niin laihtuminen on pysyvää.

Tässä on kuva perjantain lounaastani: Kidneypapuja, joiden päällä on punasipulia, mustapippuria  ja liraus oliiviöljyä, parsakaalia ja hieman auringonkukan siemeniä, punakaalia jossa mukana tippa mustaviinimarjamehua, paprikarengas, raaka porkkana sekä palat ohraleipää sekä lasillinen piimää.

Eilisen lounas on vähän ankean näköinen: parsakaalia, hapankaalia, pala naurista, paprikarengas, kuskusia sekä vähän savustettua lohta sekä raaka porkkana, rukiinen juustoleipä ja piimää. Kyllä, syön leipää ja mielestäni se antaa työtehoa iltapäivään.

Vielä muutama ajatus, joita uskonnolle allergisen ei ehkä kannata lukea.

Tällaisena poikkeusaikana voi olla mukava lukea Maaret Kallion ajatuksia toivosta. Toivoa voi vahvistaa esimerkiksi laulamalla virren 338 Päivä vain ja hetki kerrallansa. Samalta sivustolta löytyy paljon muutakin laulettavaa, joista on moneen on nuotit, sävel tai jopa säestys.

Äsken, nyt ja myöhemmin

Tämän koronaviruksen covid-19 aiheuttamia muutoksia kuvaa äskettäiset tapaamiset Tarjan kanssa. Yleensä syömme viikoittain yhdessä lounasravintolassa, ja tapasimme sekä torstaina 12.3. että tiistaina 17.3.2020.

Torstain tapaamisessa jo tiesin, että iltapäivällä olisi pääministeri Marinin tiedotustilaisuus. Silakkapihvien ylitse totesin, että ”Kohta rytisee. Siinä tiedotustilaisuudessa ei mitään mukavia uutisia kerrota.”. Lounasravintolassa parveili toistasataa ihmistä, pöydillä oli tarjolla viisi eri vaihtoehtoja ja salaattipöytä oli runsas

Toki nyt jälkiviisaana voin todeta, että rajoitus yli 500 hengen tapahtumista ja kehotus välttää matkustamista olivat vasta alkua. Maanantaina 16.3.2020 tiedotettiin valmiuslain käyttöönoton valmistelusta, millä koulut ja kirjastot suljettiin sekä urheilu- ja kulttuuritapahtumien järjestäminen estettiin.

Tiistaina lounasvaihtoehtoja oli kolme, salaatit valmiiksi pakattuja, lämpimät lounasvaihtoehdot tarjottiin tiskiltä ja aterimet annettiin suoraan käteen. Syömässä oli toistakymmentä ihmistä eli ehkä kymmenesosa torstaisesta. Sinänsä paahdettu kana oli oikein hyvää.

Tässä on kuva parkkipaikalta lounaan jälkeen. Yleensä tämä parkkipaikka on paljon täydempi, ja joskus on ollut jopa vaikea löytää paikkaa.

Yllä kuva teksti-televisiosta keskiviikolta 18.3.2020 lentojen perumisesta. Teksti -tv kuulostaa vanhanaikaiselta, mutta siinä löytää nopeasti olennaisen. Nopeammin minä katson tiesään sivun 411 alasivulta 2 kuin kännykästä. Enkä ole ainoa, sillä päivittäin tekstitelevisiota katsoo 800 000 suomalaista.

Uutisten ja tiedotustilaisuuksien vuo on imaissut minut mukanaan liikaa torstaista tiistaihin, ja vieläkin minun on vaikea rajoittaa uutisten katselua vain muutamaan tuntiin.

Päätin, että ensin tutustun videopalavereja varten Zoom-ohjelmaan, joka on toiminut ihan mukavasti, ja nyt hallitsen Zoomin peruskäytön.

Olen myös ajatuksissani ryhmitellyt tehtävät niin, että ensimmäiseksi pitää saada työt sujumaan. Seuraavaksi pitää saada opiskeluni sujumaan sekä soveltaa oppimaani tämän blogin parantamiseksi. Jos aikaa on, niin alan hoitaa niitä pitkään roikkuneita asioita kuten kansioiden järjestäminen ja valokuvakirjojen luominen.

En voi olla miettimättä, että voidaanko tämän jälkeen jatkaa lentämistä samalla tavalla kuin tähän asti. Koko ajan on ollut tiedossa, että lentäminen pahentaa ilmastonmuutosta, levittää vieraslajeja ja mahdollistaa pandemian.

Jos vielä lennot vapautuvat, niin vähintäänkin pitäisi maksaa kohdemaahan ja WHO:lle seuraavaa pandemiaa varten. Lentomatkoja tehtiin 4,4 miljardia jo 2018, ja jo pienellä summalla jokaisesta matkasta saisi vararahaston, jolla saisi paljon kaikkea sitä, mitä nyt tarvittaisiin.

Pandemian pohtimisesta toiminnan muutoksiin

”Terveet ihmiset kyllä hoitaa talouden kuntoon aikanaan.”

Minusta tämä oli tärkein sanoma presidentti Sauli Niinistön haastattelusta A-talkissa torstaina 12.3.2020, ja lausahdus löytyy 9:21 videon alusta. Artikkelissa jostain syystä tätä ajatusta ei oltu nostettu esiin.

Muutosten nopeus on hämmentävintä tässä tilanteessa, sillä kuka olisi uskonut tammikuussa 2020, että Kiinassa tehdyt järeät rajoitustoimet otettaisiin käyttöön myös Euroopassa parin kuukauden päästä. Tammikuun alkupuolella tuntui oudolle, että raportoitiin niin tiheästi muutamasta Kiinassa sairastuneesta ja menehtyneestä, mutta keskiviikkona 22.1.2020 aamupäivällä oli parisataa sairastunutta, ja iltapäivällä jo viitisen sataa sairastunutta.

Kylmästi lukuina sars aiheutti 2003 vajaan kahdeksansadan ihmisen kuoleman, ebolaepidemiaan 2014 tilastoitiin kuolleen yli yksitoistatuhatta, mutta koronaan covid-19 on nyt (17.3.2020) kuollut seitsemäntuhatta eli vähemmän kuin ebolaan.

Elämme historiallista aikaa juuri nyt. Vaikka somea käytetään, niin silti voisi merkitä omia havaintoja myös paperille, jotta aikanaan voisi muistella näitä tapahtumia. Oma listani on tällainen:

  • WHO julisti koronavirusepidemian pandemiaksi keskiviikkona 11.3.2020.
  • Hallituksen 2. tiedotustilaisuus torstaina 12.3.
  • Suomalaiset hamstrasivat vessapaperia perjantaina 13.3.
  • Maanantaina 16.3.
    • lähikaupassa on kyltti, jossa kehotettiin pitämään metrin etäisyyttä toisiin,
    • kävin onneksi kirjastossa ja
    • hallituksen 3. tiedotustilaisuus koronaviruksesta: Suomi suljetaan.
  • Koulut, kirjastot yms. suljetaan 18.3.2020
  • Suomen rajat laitetaan kiinni torstaina 19.3.2020.

Tästä listasta näkyy, että ei ole vain yhtä päivämäärää, vaan että tapahtumat kärjistyivät nopeasti.

Reagoin torstaina perinteiseen tapaan tapahtumiin, eli kävin ostamassa purkillisen jäätelöä. Huomasin kuitenkin jäätelöä syödessäni, että ei se enää samalla tavalla maistu kuin ennen. Minua häiritsi, että varsinainen jäätelö suli paljon nopeammin kuin siinä olleet sattumat, jotka jäivät jäisiksi kalikoiksi. Tämä on kieltämättä pikkuasia tässä tilanteessa. Tajusin myös, että paljon tyytyväisempi olen silloin, kun saan jonkin asian ratkaistua.

Yllä olevassa kuvassa on maitoteetä ja 40 g rusinoita, jotka aivan tarkoituksella punnitsin. Teessä olevat pilkut johtuvat siitä, että onnistuin rikkomaan teepussin. Tämä annos on paljon vähemmän kuin aikoinaan syömäni annokset, ja voi olla, että silloin en osannut ratkaista ongelmiani aivan yhtä tehokkaasti kuin nyt.

Olen ostanut kotivaraksi jo helmikuun loppupuolella myös kaksi levyä suklaata. Uutuussuklaan olen melkein syönyt loppuun, mutta vanha tuttu suklaa onneksi on säilynyt. Jouduin jopa avaamaan levyn kääreen ja kääräisemään pätkän folioon, sillä 200 g suklaalevy ei mahdu suoraan karkkipurkkiini, ja silti en ottanut siitä palaakaan. Kuusi vuotta sitten vastaava ei olisi kyllä onnistunut.

Vertailukelpoinen painoni on nyt tasan 81 kg, joka on tasan kilon vähemmän kuin reilu kuukausi sitten 11.2.2020.  Enkä edelleenkään tiedä, johtuuko muutos kuormituksen vähenemisestä vai lähes kaikkien aterioiden syömisestä ruokapöydän ääressä.

Olen monasti nostanut veden juomisen ja nesteyttämisen esiin postauksissani, ja edelleenkin pidän näitä asioita tärkeänä. Se miksi ruokapöydän ääressä lähes kaiken ruoan syöminen näyttää toimivan, voi johtua siitä, että silloin syö tietoisemmin.

Uuden Käypä hoito -suosituksen kommentointia

Uusi lihavuuden Käypä hoito -suositus julkaistiin 3.3.2020, ja tiedote asiasta julkaistiin seuraavana päivänä.

Ensinnäkin ikärajan suhteen olen joko tehnyt virheitä tai suositus on muuttunut. Postauksessani painoindeksien kirjo olin vielä käsityksessä, että painoindeksialuetta 24-29 suositellaan jo 60-vuotta täyttäneille, mutta uudessa suosituksessa painoindeksialuetta 23-29 suositellaan vasta 65 vuotta täyttäneille

Tästä suosituksesta löytää myös helposti täsmälliset luvut  vähintään 30 vuotta täyttäneiden ylipainosta ja lihavuudesta:

ryhmä vähintään ylipainoisia lihavia
naisista 63 % 28 %
miehistä 72 % 26 %

Lisäksi käsitys siitä, että korkea koulutus suojaisi lihavuudelta, ei pidä paikkaansa, sillä

”Perusasteen koulutuksen saaneista kolmannes oli lihavia, kun korkea-asteen koulutuksen saaneista heitä oli alle neljäsosa. ”

”Korkeakouluissa opiskelevista miehistä 36 % ja naisista 26 % oli vähintään ylipainoisia. Lihavia oli sekä miehistä että naisista 8 %. ”

Suosittelen myös käymään kurkkaamassa taulukkoa 3. Taulukossa hieman harmillisesti koko painoindeksialue 18.5-24,9 on laitettu yhteen, kun olisi ollut kiinnostavaa nähdä, paljonko on esimerkiksi alueella 22-24,9.Joka tapauksessa median suosimalla painoindeksialueella korkeintaan 18,5 on naisissa vain prosentin verran.

Myönnän että hyviin tapoihin olisi kuulunut käydä itse katsomassa tämä FinTerveys 2017 tutkimus, mutta jäipä nyt väliin. Luotan että Duodecim on kirjannut tulokset huolellisesti sivulleen.

Mielenkiintoista on, että tässä suosituksessa tuodaan esiin perimä, mitä aiemmin ei mielestäni mainittu.

Allekirjoitan täydestä sydämestäni seuraavat lauseet:

”oma että perheessä koettu stressi suurentavat lihavuudelle ja painonnousulle altistavien ruokatottumusten riskiä”

”Tietyt syömiskäyttäytymisen piirteet, kuten hallitsematon syöminen, tunnesyöminen, ahminta, voimakkaana koettu ruoan palkitsevuusarvo ja voimakas syömisen halu, ovat yhteydessä lihomiseen”

Kiintoisa oli myös lause

”Syömisen tietoisen rajoittamisen yhteydestä painon liialliseen nousuun on ristiriitaisia tutkimustuloksia. ”

Oma näppituntumani on, että

  • jos on tottunut käyttämään syömistä lohduttautumiseen ja
  • jos stressaantuneena rasvainen ja makea ruoka maistuu

niin missään nimessä ei kannata alkaa rajoittaa syömistään tietoisesti. Siinä tulee näpeille.

Fyysisestä aktiivisuudesta oli lause

”Vähäinen fyysinen aktiivisuus on yhteydessä ylipainoon ja lihavuuteen”

Tämä varmasti pitää paikkaansa, ja onneksi tässä ei sen jälkeen suositeltu, että pitäisi lisätä ns. hikiliikuntaa. Mielestäni on parempi lisätä omaa aktiivisuttaan pikku hiljaa esimerkiksi hääräilemällä, sillä kyllä kotona aina jotain pientä puuhaa löytyy.

Olen aivan samaa mieltä suosituksen kanssa siitä, että

”Terveyttä edistävä ruokavalio, säännöllinen ateriarytmi ja sopivat annoskoot ovat painonhallinnassa keskeisiä tekijöitä.”

Tässä kommentoin vain suosituksen alkua, ja selvästi järkevämpään suuntaan ollaan menossa. Lisäksi oli hyvä, että asioita tutkitaan, eikä vain hutkita.

Se mikä vielä lisäisin, on nesteytys. Olen monasti aiemminkin todennut, että jos huomaat ahmivasi, niin älä tappele vastaan, vaan ota vain viereen lasillinen vettä. Kummasti se vesilasi hupenee, ja kerta kerralta ahmimisen halu pienenee.

Edelleen toivon, että lihavuuden ehkäisyssä painotettaisiin sitä, että ÄLÄ LAIHDUTA jos painoindeksi on alle 24,9 ja on taipumus tunnesyömiseen. Tällöin tärkeämpää olisi itsetunnon vahvistaminen ja se, että oppisi valitsemaan itselleen sopivan kokoisia haasteita.

Ostamisesta laihtumiseen

Näinhän sen pitäisi mennä, eli että ostaa sen verran enimmäkseen terveellistä ruokaa, mitä kotona tarvitsee, syö sen ja laihtuu. Ideaalisessa tapauksessa ruoan virtaus on tasaista, monipuolista ja terveellistä, eikä hukkaa synny.

Käytännössä tilanne voi kuitenkin olla alla kuvattu, jossa ostaminen on edelleen liiallista laihtumistoiveeseen suhteutettuna. Lisäksi saattaa jatkaa joitain haitallisia tottumuksia.Jos kotiin pääsee kertymään liikaa ruokaa, se joko pilaantuu tai sitten sen syö pois, jolloin taas laihtuminen hidastuu.

Olen pohtinut jo 2018 postauksessani Syö vähemmän, osta vähemmän samaa asiaa, miten laihtuessa pitäisi tottumusten muuttua. Huomasin myös painotaulukkoa katsellessani, että tuolloin painoni pysyi alhaalla, mutta ei toisaalta lähtenyt enää alemmaksi.

Tällä hetkellä taitaa tottumuksistani olla muuttumassa leivän syömisen määrä. Edelleenkin syön ruisleipää, enkä aio sitä lopettaa. Onhan näitä, joiden mielestä leipä lihottaa, mutta ruisleipä ilman tai vähin päällystein ei kyllä lihota. Lisäksi ilman leipää on vaikea saada riittävästi kuituja.

Tuore tai tuoreehko leipä maistuu parhaimmalle. Onneksi leipä säilyy hyvin pakkasessa, ja sitä voi ottaa muutama viipale kerrallaan sulamaan. Pidän myös näkkileivästä ja varrasleivästä, jota on helppo murtaa juuri sopivan kokoinen palanen.

Hieman punastellen muistelen aikoja vuosien takaa, jolloin kokonainen varrasleipä oli mielestäni sopivan kokoinen annos runsaan voin ja juuston kanssa. Muutosta on tapahtunut, ja nykyään vain kapea viipale riittää.

Olen jo saanut myös sitä tottumusta muutettua, että ruokakaupasta voin lähteä ostamatta yhtään makeaa. Lisäksi jos ostan jotain makeaa, niin minun ei ole pakko syödä sitä heti kotiin päästyäni, vaan voi syödä ensin jotain ravitsevampaa ensin. Kyllä, sitä tylsää, mitä aikoinaan vanhemmat sanoivat, että ensin kunnon ruokaa, ja vasta sitten herkut.

Nykyään myös osa makeasta säilyy karkkipurkissa. Viimeiset joulusuklaat söin helmikuussa. Nyt ostin lisää suklaata, eikä edelleenkään tarvitse kaikkea syödä heti.

Arvelen, että aikoinaan syödessäni kaiken heti olin ollut kitudieetillä, jonka jälkeen yletön ja nopea syöminen tuntui hyvälle. Tylsä säännöllinen syöminen ja nesteytys vähentävät merkittävästi ahmimisesta saatavaa nautintoa.

ps. Edelleenkin hämmästelen uutisia covid-19-viruksesta. Vielä hetki sitten tapaukset olivat jossain kaukana, mutta nyt on jo 130 suomalaista Suomessa karanteenissa.

Painoindeksien kirjo

Painoindeksi tarkoittaa kilogrammoissa ilmoitettua painoa jaettuna metreissä ilmoitetulla pituudella kahteen kertaan. Tällöin esimerkiksi 1,63 m pituisen naisen, joka painaa 64 kg ja lasketaan 64/1,63^2, joten hänen painoindeksinsä on 24.

Yllä olevassa kuvassa voidaan havaita ensinnäkin Lääkäriseura Duodecimin suosittelemat painoindeksit:

  • Normaalipainon yläraja on painoindeksi 24,9.
  • Painoindeksi 25-30 tarkoittaa liikapainoa.
  • Jos painoindeksi on yli 30, on kyseessä lihavuus.
  • Yli 60-vuotiaille suositeltava painoindeksi on 24-29.

Tavoitealue 22-25 on se, mihin tämän blogin postaukset alimmillaan tähtäävät. Mediahan suosii huomattavasti laihempaa, sillä esimerkiksi jos 1,74 m pitkä malli painaa 56 kg, on hänen painoindeksinsä 18,5.

Ne pienet violetit nuolet peruskirjon alapuolella kuvaavat omaa historiaani.

0-kohdassa painoin alle parikymppisenä noin 57 kiloa, ja pidin itseäni lihavana. Tällaisella 1,57 m pitkällä painoindeksi oli silloin 23, ja jos en olisi koskaan aloittanut ”laihduttamista” saattaisi painoni vieläkin olla tavoitealueella.

1-kohdassa painoin ainakin 91,3 kiloa, jolloin minut punnittiin lääkärissä syksyllä 2012.  Painoindeksini oli silloin 37. Voi olla, että olen painanut tätäkin enemmän.

2-kohdassa olen nyt, kun painan 82 kg, ja painoindeksini on 33, joten olen päässyt vähän alaspäin.

Tänään oli juttu Naisten yleisintä vaatekokoa pidetään muotibisneksessä pluskokona Ylen sivuilla. Ongelmana on jo se, että median ihanteesta poikkeavan on vaikea hahmottaa, miltä oman kokoinen vaaten näyttäisi päällä.

Pluskokoisella vaatteella tarkoitetaan vaatteita koosta 42 ylöspäin, jota käyttää alun esimerkkinä ollut painoindeksiltään 24 oleva nainen. Siis nainen, joka on Duodecimin mukaan aivan terveellisellä painoalueella. Lisäksi koko 42 on tämän Ylen jutun mukaan myydyin S- ja K-kaupoissa.

Minä olen oikeasti lihava, mutta en ymmärrä, miksi lihaviksi sanotaan niitä, jotka kuitenkin ovat aivan normaalipainon alueella. Pidän turhaa laihduttamista vaarallisena, sillä siinä elimistö menee sekaisin, jonka jälkeen pahimmillaan lihoo holtittomasti.

Jäin myös miettimään keskustelua, sillä paitsi lihavien myös lyhyiden ja pitkien on vaikea löytää vaatteita. Taitaa olla niin, että vaatteet tehdään vain 168 plusmiinus 4 senttiä pitkille. Samalla mietin, että painoindeksialueella 19-23 voisi olla laajimmin vaatteita tarjolla.

ps. Vaikka koronavirus tai nyt nimetysti covid-19 ei vaikuta painoon, niin silti en voi olla hämmästelemättä tapahtumia. Tammikuun alkupuolella oli mainintoja muutamasta sairastuneesta, mutta 22.1. sairastuneiden määrä pomppasi viiteensataan ja nyt huidellaan jossain 80.000 kohdalla. Toki kausi-influenssat ovat edelleenkin isompi vaara, mutta niiden takia ei suljeta suomalaisia karanteeniin.

Paremmat ahminnan seulontakysymykset

Haahuillessani Duodecimin Käypä hoito sivustolla etsiessäni taas tietoja lihavuudesta löysin ahminnan seulontakysymykset, jotka Aili Rissanen oli kirjoittanut vuonna 2014.

Ahminnan seulontakysymykset

  1. Onko Sinulla päivän aikana joskus tunne, ettet voi lopettaa syömistä vaikka haluaisitkin?
  2. Syötkö joskus poikkeuksellisen suuria määriä ruokaa lyhyessä ajassa?
  3. Tunnetko joskus tällaisen syömisen jälkeen syvää syyllisyyttä tai masennusta?
  4. Päätätkö joskus tällaisen syömisen jälkeen lujasti, että aloitat laihdutuksen tai terveellisen syömisen?

Minusta nämä kysymykset ovat hassut, ja nyt esitänkin oman näkemykseni. Aivan ensimmäiseksi minusta pitää varmistaa, että ihminen on oikeasti lihava, koska ei haittaa, jos tikkulaiha ihminen ahmisi kerran vuodessa tyyliin jouluna.

0. Onko painoindeksisi yli 25?

Ensimmäisestä Rissasen kysymyksestä totean, että ei ahmimisen tarvitse olla päivittäistä, vaan haitallinen ahmimien voi esiintyä vaikka pari kertaa kuukaudessa. Lisäksi ensimmäinen ja toinen kysymys ovat väärässä järjestyksessä, sillä ensin pitää kysyä, että onko ylipäänsä syömisen hallinnassa toivottavaa, ja vasta sitten kuinka usein.

Paremmat kysymykset alkuun:

1. Tuntuuko sinusta joskus, ettet voi lopettaa syömistä vaikka haluaisit?

2. Tapahtuuko näin vähintään muutaman kerran kuukaudessa?

Kolmas kysymys on erityisen hassu, sillä ahmimisen jälkeen en todellakaan koskaan potenut syvää syyllisyyttä tai masennusta. Olin kuin ”onnellinen anakonda”, joka käpertyi tyytyväisenä täysinäisen mahansa viereen köllöttelemään.

Korkeintaan ennen ahmimista pikkaisen punastutti ostoksilla, kun ladoin kassahihnalle jäätelöä, suklaata ja keksejä. Toisaalta ladoin hihnalle myös rasvatonta maitoa ja vihanneksia, joten tilanne ei näyttänyt ihan niin pahalta.

Lisäksi tämä kolmas kysymys on ollut omalla kohdallani erityisen huono, sillä muistan aikoinani käyneeni kysymykset läpi ja kuvitelleeni, että minulla ei ole ahmimishäiriötä. Nykyään ajattelen, että suhteeni ruokaan on ollut pahasti vääristynyt.

Olen käyttänyt syömistä melkein kaikkeen muuhun kuin ravinnon tarpeeseen. Vertasin hiljattain ahmimista hopealuotiin, jolla kuvittelin kaiken ratkeavan. Oikeasti pitää löytää itselleen sopiva tapa toimia, on sitten kyseessä ilo, suru, ärtymys yms.

3. Onko syöminen sijaistoimintaa surulle, ilolle tai ärtymykselle?

Minä olen aloittanut voimakkaan laihduttamisen ja nimenomaan lihottavimmat kitudieetit ollessani stressaantunut. Jos olisin ne jättänyt väliin, niin olisin toki pyöreähkö median ihannemalliin verrattuna, mutta olisi se ollut parempi verrattuna tähän selkeään lihavuuteen.

Lisäksi väitän, että monelta jäisi ahmimatta, jos ei olisi koskaan aloittanut kitudieettejä.

4. Millaisissa tilanteissa olet aloittanut voimakkaan laihduttamisen ja ns. kitudieetit?

PS. Iltalehdessä oli juttu niistä kadehdittavista ihmisistä, jotka voivat syödä mitä tahansa lihomatta. Lisäksi olen aivan samaa mieltä painonhallintalääkäri André Heikiuksen kanssa, että suurin osa syömiseen liittyvistä päätöksistä on tiedostamattomia.

 

Säännöt ja oppiminen

Joskus tuntuu, että laihtumista toivovan maailma on täynnä sääntöjä ja kehotuksia, joita kaikkia pitäisi noudattaa yhtä aikaa. Kovin pitkään ei tarvitse lukea iltapäivä- tai naistenlehtiä, kun jo löytyy joukko ohjeita laihtumiseen, ja kaikki vähän toisistaan poikkeavia ohjeita.

Toki syytä on myös meissä laihtumista toivovissa, sillä joka kerta kun napsautamme auki jutun tyyliin ”Laihtui 30 kiloa puolessa vuodessa”, niin lisää samanlaisia ohjeita me saamme.

Myönnän jopa itse tätä blogia aloittaessani vuonna 2017 ajatelleeni, että olisi joukko sääntöjä, joita noudattamalla laihtuisi. Aikani niitä viilailin, mutta eivät ne toimineet ainakaan minun kohdallani. Nyt olen pohtinut, miksi säännöt eivät kaikilla toimi laihtumisessa.

Kielitoimiston sanakirjan mukaan sääntö tarkoittaa yleisesti velvoittavaa lausumaa tai normia, joitain mitä olisi hyvä noudattaa.  Se ei kuitenkaan tarkoita, että kun on yhden kerran nähnyt säännön, niin sitä suoraan noudattaisi.

Esimerkiksi autokoulussa esitetään sääntöjä käytännön tilainteiden kautta. Jos täältä tulee vihreä auto ja tuolta sininen, niin tiedetään kenen pitää väistää.

Lisäksi autokoulussa asiat opetetaan yksi kerrallaan, eikä kaikkia sääntöjä läväytetä opiskelijaparalle. Säännöt kaivetaan esille, vasta kun asiat ovat menneet pieleen.

Autokoulussa ja laihtuessa pitää oppia soveltamaan oppimaansa, ja tutkia, miten kannattaa toimia eri tilanteissa. Ainahan kannattaa muistaa, että olemme erilaisia. Jollekin voi nippu sääntöjä olla juuri se, mikä auttaa.

Olen yrittänyt opetella syömään tietoisesti, ja siksi yritän syödä kaikki ateriat ruokapöydän ääressä. Kuitenkin viikko sitten oli Runebergin päivä, ja yritin ostaa Runebergin tortun, mitä ei enää ainakaan minulle helpoissa paikoissa ollut saatavana. Ostin sen sijaan jäätelöpuikon, ja aivan ajatuksissani söin sen sohvalla. Joten selvästi vaaditaan lukuisia toistoja jonkin asian oppimiseen.

Varsinaisesti ei laihduttamiseen liity, mutta nyt yritän opetella olemaan koskettamatta kasvojani pesemättömin käsin. Koronavirus tuntuu leviävän turhankin ärhäkästi, ja silmän tai huulien sipaisu olisi turhan helppo reitti ihan tavallisillekin kausiflunssille.

Aamiainen 5.2.2020: piimää, vähän hapankaalia, loput päärynästä, pari salaatinlehteä, muutama kirsikkatomaatti, vähän Cantaloupe-melonia, keitetty muna ja muutama manteli sekä puuroa, jonka päällä pakastevadelmat eivät ole vielä sulaneet.

Minulla on ollut näppituntuma, että olisin vähän laihtunut, sillä annoskokoni ovat pienentyneet, ja esimerkiksi aamuisin syön edelleenkin aiempaa vähemmän puuroa ja pähkinäitä. Oli mukava huomata, että kerrankin näppituntuma piti paikkaansa, sillä vertailukelpoinen painoni tältä aamulta oli tasan 82 kg, joka on 1,7 kg vähemmän kuin reilu kuukausi sitten.

Hopealuodin murentaminen

hopealuodin murentaminen

Hopealuodilla tarkoitetaan kuvitelmaa tehokkaasta menetelmästä, jolla saataisiin suurin osa ongelmista ratkaistua. Monesti toivotaan löydettävän esimerkiksi tehokas dieetti, joka laihduttaisi hetkessä helposti ja pysyvästi.

Olen alkanut ajatella toisesta laidasta lihavuuden ongelmaa, sillä myönnän itse käyttäneeni ruokaa ”hopealuotina”, joka on ollut ratkaisevinaan tai ainakin lievittänyt kaikenlaisia ongelmia:

  • ravinnon tarve
  • nesteyttäminen
  • ilahduttaminen
  • juhliminen
  • ärtymys
  • väsymys
  • stressi
  • huolestuminen
  • lohduttautuminen
  • turhautuminen jne.

Tästä listasta ruoka aivan varmasti tyydyttää vain ravinnon tarpeen, ja lisäksi paljon nestettä sisältävä ruoka huolehtii myös nesteyttämisestä.  Kaikkiin muihin ongelmiin pitäisi löytää jokin itselle sopiva tapa toimia.

Olen nähnyt paljon laihduttamista käsitteleviä kirjoja, joissa on ollut erilaisia ohjeita, mitä pitäisi tehdä epämääräisen näläntunteen kanssa. Ongelma on ollut jo se, että asunnossa ei ole ammetta vaahtokylpyyn, shoppailu ei innosta eikä varsinkaan kauneushoitolassa käyminen.

Yksi ongelma on, että alkuun ei välttämättä edes tunnista, mitä tarvitsisi. Jos on tottunut ”ratkaisemaan” kaiken syömällä, niin välttämättä ei osaa ajatella, että tarvitsisi väsyneenä vaikka enemmän unta .

Toinen ongelma on, että vaikka tunnistaisi, mitä tarvitsisi, niin välttämättä ei edes tiedä, mistä pitää ja mikä toimii. Me olemme hyvin erilaisia, ja kannattaa myöntää itselleen, että millainen oikeasti on. Olen huomannut, että minua miellyttävät esimerkiksi kirjastossa käynti tai luonnossa kävely.

Tämä on siitä valitettava asia, että uusien toimintatapojen keksiminen ei suoraan laihduta. Vaikka nykyään juhlistankin onnistumisia pikkupullollisella alkoholitonta kuohuviini, niin kokonaisuudessa ei se juurikaan vaikuta. Väitän kuitenkin, että pysyvä laihtuminen on mahdotonta ilman että muuttaa toimintatapojaan.

Olen nyt jatkanut pyrkimystä syödä tietoisesti, ja niin, että syön kaikki ateriat ruokapöydän ääressä. Muutaman kerran olen lipsunut ja ajatuksissani syöny popcornit television ääressä, mutta nyt olen viime viikot pysynyt ruodussa. Jos olen ollut kotona etätöissä ja pitänyt kahvitaukoa, niin olen ensin syönyt omenan ruokapöydän ääressä, ja vasta sen jälkeen juonut lopun kahvin mahdollisesti televisiota silmäillen.

Punnitsen itseni 11.2.2020, ja ainakin nyt tuntuu, että olisin voinut laihtua. Mutta jos paino on pudonnut, niin onko asiaan vaikuttanut ruokapöydän ääressä syöminen, vatsataudin aiheuttama ruokahalun väheneminen vai sen innoittama mieltymys juoda teetä?

Vielä ruokahalusta

Haluaisi laihtua, mutta maha huutaa "nälkä"

Yllä oleva kuvaa, miten monasti laihtumista toivova henkilö kokee tilanteen. Tietoisella tasolla mieli tekisi laihtua, mutta maha huutaa nälkää heti, jos vähänkin muuttaa tapojaan. Kun riittävän kauan on kitunut nälässä, niin sen jälkeen syö aivan liikaa, ja kaikki ponnistus on ollut turhaa.

Itsekurista puhuvat usein ne, jotka eivät edes pysty syömään merkittäviä määriä. On olemassa ihmisiä, jotka pystyvät syömään vaikka vain kolme palaa suklaata. Jos tällainen ihminen lopettaa syömisen kolmannen suklaapalan kohdalla, niin hän lopettaa syömisen siksi, ettei alkaisi voida pahoin eikä suinkaan itsekurin takia.

Olen pystynyt syömään hämmentäviä määriä makeaa, mutta onneksi tämä ”kyky” on nyt pienentynyt. Enkä edes halua tutkia, missä nykyiset rajani menevät, sillä maailmassa on kiinnostavampiakin asioita. Tällä hetkellä ruokahaluni on ollut normaalia pienempi, ja tuntuu hassulta katsoa näitä pieniä aterioita.

miniateria keskiviikkona lounaaksi

Keskiviikon lounas: kaksi särkipuikkoa, muutama viipale uuniperunoita ja -punajuuria, vähän herneitä, paprikarengas, vähän postimerkkiä isompi pala varrasleipää ja voita, puoli lasia piimää sekä kiivi.

miniateria keskiviikkoiltana

Keskiviikon illallinen: vähän savulohta, keitetty muna, vähän salaattia, kaksi kirsikkatomaattia, pala naurista, puoli lasia piimää ja veriappelsiini.

miniateria torstaiaamuna

Torstain aamiainen: pala porkkanaa, kolme kirsikkatomaattia, piimää, kiivi, muutama saksanpähkinä, puuroa pari desilitraa ja pakastemustikoita.

Tämä kuva näyttää, että kasvisten, hedelmien ja marjojen määrä alkaa olla jo normaali maanantain 20.1.2020 aamiaiseen verrattuna. Tavallisesti puuron ja pähkinöiden määrä on isompi, mutta eipähän tässä ole kiire suurentaa määriä.

miniateria torstai lounasTorstain lounas: vähän chili con carneta, riisiä ja parsakaalia, pieni pala leipää ja vähän salaattia.

Vähän isommiksi ateriat ovat jo muuttuneet, mutta vieläkään minun ei tarvitse syödä niin paljon kuin aiemmin. Lisäksi vielä keskiviikkoiltana olo oli vieläkin vähän ikävä, mutta hämmästyttävän tehokasta oli Alkosta saatava mahakatkero. Olen pitkään pitänyt aina muutamaa pikkupulloa kotonani, ja nyt mahakatkero todella tuntui parantavan oloani.

Runsas kuuman nesteen nauttiminen mehuna ja teenä tuntui hyvälle viikko sitten kipeänä, ja olen jatkanut runsasta teen juomista. Kuinka paljon runsas teen juominen vähentää ruokahalua vai onko tavallista vähäisempi ruokahalu vain sairauden jälkitila, jää mietittäväksi.