Painopulmia

Eilen oli mielenkiintoinen artikkeli Laihuuden ihannoinnin järkyttävä tulos Ylen sivuilla. Valtaosa meistä on tyytymättömiä painoomme, koetamme laihtua ja silti tulokset ovat heikkoja.

Ihan pienenä kitinänä Ylen sivuista, että harmittavan pian tuo artikkeli katosi. Toki haulla Painonhallinta sen sai uudestaan näkyviin, ja monta muutakin kiinnostavaa artikkelia nousi esiin.

En saanut eilen kirjoitettua, koska tuli vähän totinen paikka. Pikkiriikkinen punnitusporukkamme kasaantui, ja painoni Kikan vaa’alla oli noussut 3,1 kg. Muillakin oli ollut kilon nousua, ja vaaka lopuksi kieltäytyi näyttämästä mitään. Ehkä paristojen vaihto auttaa, ja Kikka lupasi tuoda vaa’an ensi viikolla.

Olemme kokoontuneet neljä vuotta kuukausittain punnitukseen. Tätä ennen suurin painon nousu kuukaudessa on ollut 1,8 kg. Olen mielestäni syönyt kokolailla samalla tavalla kuin ennenkin, ja edelliseen jouluun verrattuna selkeästi vähemmän makeaa. Joulukuun alussa Kaijalta saamastani suklaalevystä on vielä yksi rivi jäljellä, vaikka olen koettanut tarjota eri vieraille.

Vuosi sitten olin niin väsynyt töiden takia, etten jaksanut järjestää loppiaiskahveja sukulaisilleni. Nyt oli voimia, ja tällä kertaa tilaisuus oli sikälikin menestys, että kaksitoista (12) sukulaistani tuli loppiaisena kahville. Oli kivaa!

Viime viikolla leivoin kinkku- ja juurespiirakkaa sekä kinuskipaloja, ja oma urakkansa oli loppiaiskahvien jälkeen poistaa joulukoristeet sekä viedä joulukuusi pihalle. Kyllä, neulasia oli joka paikassa. Vielä sunnuntaina tein punajuurilaatikkoa ja leivoin sämpylöitä, joten olen kyllä ollut aktiivinen.

Aamiaisella alkoi jo vähän naurattaa. Yleensähän blogi aloitetaan suuren innostuksen vallassa, sitten tulee takapakkia ja innostus lopahtaa. Minulla tuli takapakkia heti kättelyssä, mutta silti tämä tammikuun painoni on tämän vuosikymmenen pienin.

Tervehdys ystävät, sukulaiset ja kaikki asiasta kiinnostuneet!

Tämän blogin kirjoittaminen sai kipinän siitä merkillisestä asiasta, että makeanhimoni on merkittävästi pienentynyt ja olen laihtunut viime keväästä 7 kiloa. Vuoden 2008 korkeimmasta lukemasta olen laihtunut viitisentoista kiloa, mutta haavepainoon matkaa on vielä parikymmentä kiloa. Tarkoitukseni on kertoa paitsi laihtumisestani myös laajemmin lihavuudesta eli mitä olen havainnut ja oppinut matkan varrella. Harras toiveeni on, että näistä ajatuksista on apua paitsi painonsa kanssa kamppaileville myös niille, jotka haluavat ymmärtää enemmän lihavuudesta.

Tekninen suoritus ja taiteellinen vaikutelma eivät ole vielä kohdallaan tässä postauksessa, mutta pikku hiljaa ja pienin askelin tämänkin tilanne kohenee.