Sinuiksi kehon kanssa

Olen lukenut Virpi Hämeen–Anttilan kirjan Paino – Miten pääsin sinuiksi kehoni kanssa (2020). Oli miellyttävä lukea kirja, sillä ajattelen kuin Hämeen–Anttila: median luoma ihanne on liian tiukka, ja naiset aloittavat kitukuureja, jotka monasti lihottavat.

Olen aivan samaa mieltä Hämeen–Anttilan kanssa (s. 59) siitä, että ns. maalaisjärkinen neuvo ”syö vähemmän ja liiku enemmän” ei toimi oikeasti lihavien kohdalla, joilla on ainakin 15 kiloa pudotettavana. Neuvo toimii vain, jos ei koskaan ole lihonut merkittävästi. Olen täysin samaa mieltä (s. 62) siitä, että vaikka kitukuuri saavat painon alenemaan, niin lihaskadon takia paino palaa nopeasti takaisin.

Hämeen–Anttila kertoo kirjassaan (s. 174) selvityksestä, jonka mukaan mallinuket ovat kaventuneet jo 1930-luvulta alkaen. Mallinukkien rasvaprosentti on niin alhainen, että kuukautiset häiriintyvät.  Lisäksi tässä samaisessa selvityksessä oli, että kuukautisten normaalia toimintaa varten rasvaprosentin pitää olla vähintään 22 % ja normaalipainoisella naisella on rasvaa 26–28 %.

Selvityksen olivat tehneet 1992 Minna Rintala ja Pertti Mustajoki, ja se löytyy Duodecim -lehdestä. Yllätyksekseni Duodecim -lehti on auki kaikille lukijoille, ja on ollut jo toistakymmentä vuotta.

Piirrokset ovat mainioita, ja erityisesti minua nauratti (s. 181) oleva kuva laihtumisen huonoista puolista. Esiin nostettiin arvet ja löysä nahka, jonka kohdalla mielikuvitus oli saanut lentää.

Olen jo alkanut käyttää hänen sanaansa ”kitukuuri”, sillä se on napakampi kuin ”kitudieetti” ja sointuu paremmin. Oikeastaan ainoa asia, jossa olin hieman eri mieltä, oli suhtautuminen sanaan ”repsahdus”. Repsahdus siis päättää kitukuurin, ja minulle sana on lähinnä tekninen termi.

Houkuttaa verrata itseäni kirjoittajaan, sillä olemme molemmat yli kuusikymmentävuotiaita. Hän on päässyt kokolailla kohtuupainoon, kun taas minä olen edelleen lihava. Hämeen–Anttila lihoi nuorena ja painoi parikymppisenä ehkä 120 kiloa, laihtui sen jälkeen rivakasti kuutisenkymmentä kiloa, mutta tasapainoon pääseminen vei aikansa.

Minä pidin itseäni ”lihavana” ollessani murrosiässä alle 60-kiloinen, ja pituutta minulla on vain 157 senttimetriä. Vaihto-oppilasvuonna lihoin noin 65-kiloiseksi, ja sen jälkeen paino on sahannut hiljalleen ylöspäin kitukuurien takia. Ylitin 80 kilon rajan vuosituhannen vaihtuessa, ja lihavimmillani olen painanut yli 90 kiloa. Moni asia on muuttunut, ja viimeksi painoin alle 80 kiloa.

Rajahyödyn heikentäminen?

seuraavasta hyödykkeestä saa aina vaan vähemmän hyötyä

Aikoinaan kansantalouden kirjasta tarttui mieleeni rajahyödyn käsite, eli että seuraavasta tuotteesta saa vähemmän hyötyä kuin aiemmista. Ensimmäinen voileipä tai auto on hyödyllisin, mutta seuraavista on vähemmän hyötyä. Jossain kuvataan laskevaa rajahyötyä suorana, joissain näkyy kaarevuutta. Esimerkkikuvassani on seitsemän hyödykettä, mutta ei kannata takertua lukumäärään, vaan huomata muutos.

Leikin hiljattain ajatuksella verraten hyötyä makean antamaan mielihyvään, mitä kuvaan alempana olevalla kuvalla. Taaskaan ei kannata kuvasta katsoa lukuja tarkasti, sillä yritän vain hahmottaa muutosta.

Aikoinaan pystyin syömään suuria määriä makeaa, ja erityisesti kitukuurien jälkeen. Sain siitä merkittävästi mielihyvää, mitä kuvaan isolla vaaleanpunaisella alueella. Vaikka joskus söin ärtyneenä tai turhautuneena lähelle pahoinvointia, niin paljon oli myös aikoja, jolloin pystyin nautinnollisesti syömään monta erilaista tuotetta.

Nyttemmin monasti makean antama mielihyvä on jotakuinkin vihreän alueen mukainen, eli selkeästi vähäisempi kuin aiemmin, ja lisäksi mielihyvä pienenee nopeammin.

Olisi hienoa, jos päätyisi siniseen alueen esittämään tilanteeseen, että makea ei juuri maistuisi, ja sen antama mielihyvä pienenisi todella nopeasti. Jos rajahyödyn saisi heikkenemään, niin voisi puraista palaa suklaata, mutta lähtisi sen jälkeen tekemään jotain mielenkiintoisempaa.

Lihavana makea maistui pitkään, nyt makea ei samalla tavalla maistu ja toivottavasti vielä vähemmän jatkossa.

Tavallisen kunnollisen ruoan antama mielihyvä on noussut, ja makean antama mielihyvä on laskenut. Monasti aamiaisen keitetty kananmuna, puuro ja vähän vihanneksia  on yhtä maittavaa kuin suklaa, jota kuvaan kouluarvosana 8+. Suklaa ei ole todellakaan pahaa, mutta hämmentävästi se ei ole enää kovin kiinnostavaa.

Seuraavassa kuvassa pohdin kylläisyyteen vaikuttavia asioita, joita ovat ainakin, että syö ravitsevaa ruokaa säännöllisesti ja riittävästi. Lisäksi taas muistatan nesteytyksestä, jotta elimistö varmasti saa riittävästi vettä.

kylläisyyteen vaikuttaa ainakin ravitsevuus, säännöllisyys ja rittävyys

Ei voi olla kylläinen, jos ei saa ravintoa, ja tällä tarkoitan paitsi proteiinia ja kuitua myös lukuisia vitamiineja ja hivenaineita. Arvelen että runsaasti makeaa syövät ihmiset eivät saa riittävästi kaikkia tarvitsemiaan ravintoaineita.

Siinä vaiheessa kun syö enimmäkseen ravitsevaa ruokaa, niin aterioiden säännöllisyys vähentää ainakin minulla halua syödä rasvaista ruokaa. Säännöllisesti syödessä ateria-aikaan olen vähän nälkäinen, mutta ei todellakaan koe mitään ”sudennälkää” kuten joskus lihavimmillani ollessani. Lisäksi kun syön säännöllisesti, niin vähäisempi määrä ruokaa tuntuu riittävän.

Riittävä määrä ruokaa taas vaikuttaa siihen, että ei tule niitä huonoja ideoita tyyliin ”käynpäs tehtaanmyymälässä”, vaan että puuhastelee kaikenlaista muuta kiinnostavaa.

En tiedä, auttaako tämä laihtumaan, ja lisäksi tällainen yhden henkilön kokeilu makanhimon vähenemisestä on merkityksetön. Lennokas mielikuvitukseni maalaa kuitenkin esiin näkymän, että moni muukin huomattavasti vähentäisi makeisten kulutusta, mikä voisi harmittaa makeistehtailijoita.

Vesittäminen ajatusleikkinä

Olisi hienoa, jos aina söisi terveellisesti, mitä yllä olevassa kuvassa olevat vadelmat edustavat. Vadelmien energiatiheys on matala, joten vadelmia pitäisi syödä todella paljon, että ne lihottaisivat. Kohtuullisena energiatiheytenä voi pitää esimerkiksi makaronilaatikkoa, mikä ei varsinainen terveysruoka ole, mutta ihan arkiruokana käy.

Valitettavasti lihavana ajoittain törmää tilanteeseen, että se huonompi versio itsestä on käynyt kaupassa ja ostanut vaikka suklaata, jonka huomaamattaan on syönyt. Tällaista tilannetta varten kehitin huvikseni kaavat, jotta energiatiheyden saisi samaksi kuin vaikka sitä makaronilaatikkoa syödessä.

Lisäksi ”vesittää” tarkoittaa paitsi vedellä peittämistä myös laimentamista, mikä sopii erinomaisesti tähän. Alla esitän keksimieni kaavojen johtaminen, mutta ensin muutama käytännön esimerkki.

Ensinnäkin paljonko pitäisi 50 g suklaan jälkeen juoda vettä desilitroina, jotta päääsisi makaronilaatikon ”energiaväljyyteen”?

kaava vesimäärän laskemiseksi, että energiatiheys säilyy hyväksyttävänä

Maapähkinöiden tai suklaan energiatiheys on noin 550 kcal tai 2300 kJ/100 g, ja makaronilaatikon energiatiheys on noin 150 kcal tai 600 kJ/100 g.

Jos syö 50 g eli 0,5 * 100 g suklaata, niin vettä pitäisi juoda 0,5 *((2300/600)-1)= 1,4 dl. Jos innostuisi syömään 200 g suklaata, niin vettä pitäisi juoda yli puoli litraa saman energiatiheyden saavuttamiseksi.

Toiseksi paljonko pitäisi syödä esimerkiksi vadelmia 50 g suklaan syömisen jälkeen taas sen makaronilaatikon ”energiaväljyyden” saavuttamiseen?

tarvittava kevyemmän ruoan määrä, jotta energiatiheys säilyy sopivana

Vadelmien energiatiheys on noin 50 kcal tai 200 kJ/100 g. Samalle 50 g suklaamäärälle voidaan laskea, paljonko pitäisi syödä esimerkiksi vadelmia, jotta pääsee samaan ”energiaväljyyteen” seuraavasti:

0,5 *((2300-600)/(600-200))= 2,13 eli reilut 200 g tai 4 dl vadelmia. Kokonaisen 200 g suklaalevyn jälkeen pitäisi syödä 850 g tai 1,7 litraa vadelmia, mikä luultavasti monelta jää syömättä.

En ole näin tarkkaan aikoinaan mitannut veden määrää, mutta muistan kyllä, miten veden juominen vähensi haluani syödä makeaa. Lisäksi on hyvä syödä runsaasti kasvikunnan tuotteita. Tärkeäähän on se, että mahdollisimman pian ns. repsahduksen jälkeen palaa arkirytmiin.säännöllinen kunnollisen ruoan syöminen saa haluamaan kunnollista ruokaa

Alla kaavojen johtaminen:

ps. Kävin vaa’alla keskiviikkona 5.8., ja vertailukelpoinen painoni on 79,1 kg. Muun mukana vatsatauti oli tiputtanut 1,3 kg heinäkuun punnituksesta, ja ainakin tammikuisen taudin jälkeen paino pysyi poissa. Olen vuosien 2013-2020 painohistorian kevyimmilläni, ja toivon pääseväni alle 77 kg, joka on ollut tämän vuosituhannen matalimmaksi arvelemani arvo.

Taas ruokahaluttomana

jugurttia_ja_teeta

Kieltämättä kuva on synkeä, mutta olo oli synkeä myös sunnuntaina iltaviideltä, kun söin ensimmäistä ateriaa lauantaisen 1.8.2020 vatsataudin jälkeen. Olin vatsataudissa myös 18.1.2020. Tuntuu oudolta, että ensin vältyn vatsataudilta parikymmentä vuotta, mutta sen jälkeen sairastan kahteen kertaan reilun puolen vuoden aikana.

Kuvassa on teetä ja vajaat puoli desiä kreikkalaista jugurttia, ja kuva on otettu hämärässä huoneessa enkä ole käsitellyt kuvaa (juu, laiskottaa/väsyttää). Lusikka on teelusikkaa pienempi mokkalusikka. Kahdeksan aikaan illalla söin lisää jugurttia ja puolukkasurvosta.

Koko viikonloppuna söin parisen desilitraa kreikkalaista jugurttia ja teelusikallisen verran puolukkasurvosta. Toki join runsaasti lämmintä mustaherukkamehua ja tiivisteen loputtua sokeroitua teetä, mutta syöminen jäi näin vähäiseksi.

Eikä ollut nälkä!

En vain voi ymmärtää, että voin sujuvasti olla lähes syömättä pari päivää, eikä ole yhtään vaikeaa. Toki en jaksanut tehdä mitään, vaan lepäilin vain sohvalla välillä televisiota katsellen.

On niin outoa ajatella, että koko viikonlopun aikana tunsin jotain nälän suuntaan viitisen kertaa, mutta kun sen parin minuutin aikana en jaksanut nousta, niin nälkä meni ohi. Lähimmillään syömistä olin tuo yllä olevan aterian jälkeen, jolloin hetken aikaa pohdin kinkkuvoileivän tekemistä, mutta en sitten uskaltanut.

Vieläkään ruokahalu ei ole kovin korkealla, mikä näkyy seuraavasta kuvasta, jossa on lounaani tänään tiistailta.

Hieman tummaa makaronia ja ketsuppia, puolikas grillimakkaraa ja sinappia, pala ruisleipää sekä juusto- ja kurkkuviipaleita, pala kaalia ja porkkanaa sekä miniluumutomaatti ja juomana C-vitamiinitabletin poreilut.

En minä näin vähän normaalisti syö.

Jos jotain oudoksutti grillimakkaran puolikas (2 x 1/4), niin tämä on toinen makkarapaketti tänä kesänä. Eikä näillä määrillä makkaran syönti kyllä lihota.

Ajattelen nyt niin, että 80-kiloisena energian saanti on kokolailla samaa tasoa tarpeen kanssa, sillä olen pitkään pysynyt tällä tasolla. Haluaisin 60-kiloiseksi, joten energian saannin pitäisi olla matalampaa. energian saanti vaikuttaa painoon

Olisi hyvä saada oppia syömään vähemmän, mutta toki tason ei tarvitse olla ihan näin matala kun ruokahaluttomana.  Tämä ruokahaluttomuus tai vähäinen ruokahalut tuskin jatkuu kovin pitkään, mutta ainakin talvella paino hieman tipahti. Saa nähdä kuinka käy, kun huomenna menen vaa’alle.

Mikä lie siinä, että on niin outoa katsoa todella pieniä annoksia, mutta aiempaa pienempiin annoksiin pitäisi kyllä sopeutua.