Vallankumous vesilasissa?

Kun puhutaan myrskystä vesilasissa, tarkoitetaan mitättömän asian nostattamaa kohua. Nyt olen itse miettinyt, onko uusi ajatukseni mitätön ja intoilen siitä turhaan, mutta kirjoitan nyt siitä kuitenkin.

Yleensä ajatellaan, että laihtuminen aikaansaa hyvinvointia. Esimerkiksi kerrotaan, miten olo piristyy ja miten mukavaa on, kun kaupasta voi ostaa aiempaa pienempiä vaatteita. Elämä muuttuu ihanaksi laihtumisen jälkeen, ja kaiki ponnistelu laihtumista varten kannatti.

Olen alkanut ajatella toisin päin, että hyvinvointi saa ihmisen laihtumaan, mihin suuntaan olin jo kallellaan postauksessa Onnellinen ei ahmi.  Vastaavaa asiaa pohdin postauksessa Syömisen laukaisijoita. Lisäksi omat kokemukseni laihtumisesta eivät ole olleet mitenkään ruusuisia.

Ajatus siitä, että ensin tulee hyvinvointi ja vasta sitten laihtuminen, voi tuntua muutoksena pieneltä, mutta kyllä sillä vaikutuksensa on. Yleensähän ajatellaan, että laihtuminen on niin tärkeää, että sen eteen kannattaa ponnistella tai jopa taistella. Sodassahan väitetään kaikkien keinojen olevan sallittuja.

Toisaalta jos ajattelee tavoittelevan ensisijaisesti hyvinvointia, niin esimerkiksi muutokset ovat maltillisia ja liikunta on vain helpottamassa laihtumista. Pohdin postauksessa Hengenvaarallisesti lihavan ruokavalion muuttamisesta, että onko äkillinen muutos todella ainoa tapa muuttaa syömistottumuksia.

Kuitenkaan eihän äkillinen muutos muuta tottumuksia, vaan ollaan kuin haaksirikkoinen hetken aikaa mullistuneessa maailmassa, ja palataan heti kun voidaan takaisin vanhoihin tottumuksiin. Muutos pitäisi tehdä niin kuin tutkimusmatkailija, joka kiinnostuneesti tutkii, mitä uudesta maailmasta voisi löytyä ja hyödyntää tätä tietämystään.

Alan olla yhä vakuuttuneempi, että laihtuminen on oppimista. Opitaan tapoja ja tottumuksia, jotka osaltaan tukevat hyvinvointia. Ne voivat olla pieniä asioita, kuten että opitaan pitämään riittävästi lyhyitä taukoja työpäivän aikana. Tai mukavia asioita, kuten että palapelin tekeminen on ainakin osalle meistä tehokas tapa irtautua töistä.

Toisaalta laihtuminen on poisoppimista niistä tavoista ja ajatuksista, jotka estävät tai hidastavat laihtumista. Omalla kohdallani on ollut yllättävää, että pienempikin määrä riittää vaikka rusinoita, kuten totean esimerkiksi postauksessa Katkaista vai kasvaa irti.

Se että EI tehdä äkillistä muutosta saattaa ympäristöstä tuntua muutoksen välttelyltä tai muuten väärältä. Mutta voiko olla ”väärin laihdutettu”, jos lopputuloksena kuitenkin olisi pysyvä laihtuminen?

Taas tauoista

vihreät palikat kuvaavat tavoitteita ja keltaiset taukoja

Olen kuullut aikoinaan ajatuksen, että jos sinulla on kiire, niin pidä tauko. Ja jos sinulla on todella kiire, niin pidä puolen tunnin tauko. Ajatus voi kuulostaa järjettömältä, mutta monasti kiire johtuu siitä, että energia kohdistuu vääriin asioihin. Kun pitää pitkän tauon, niin taas hahmottaa, mikä on tärkeää.

Olen kirjoittanut taukojen merkityksestä jo postauksissa Tauoista ja tavoitteista  sekä Pientä palautumista. Ensimmäisen ajatuksena on, että vitkastelu voi johtua paitsi liian korkealle asetetusta tavoitteesta myös väsymyksestä. Jälkimmäisessä kuvailen uutta tapaani pitää mekaanisesti viisi minuuttia taukoa haastavan työn jälkeen.

Todellakin kannattaa pitää vähintään hetken hengähdyksiä, jolloin vaikka katsoo hetken ulos ja mielellään seisten. Näin kotona työskennellessä voi myös hoitaa askareita kuten täyttää tai tyhjentää tiski- tai pyykkikonetta.

Myönnän että tämä on vähän naiivi ajatus, mutta jos pitää yhden tauon, niin silloin tulee tehtyä kaksi asiaa. Jos pitää kaksi taukoa päivässä, niin tehtyä saa kolme asiaa, ja kolme taukoa auttavat saamaan neljä suoritusta.

Näkökulmaa on vain käännetty tekemisestä (vihreät palikat) taukoihin (oranssit palikat). Aiemmin kehittämäni viiden minuutin palautuminen on toki alkua, mutta enää en tarkkaile minuutteja.

Huhtikuun alussa varmaankin tämä koronamyllerrys väsytti, mutta tekemistä on kyllä ollut aivan riittävästi. Sen sijaan, että olisin pakottanut itseni töihin, niin tavoittelin pitää taukoja. Kun päämäärä oli pitää paljon taukoja, niin kummasti tulee töitä tehtyä.

Alkuun merkitsin tauot, mutta tärkeäähän on vain saada muutos aikaiseksi. Jos nyt haluaisin saada taukojen määrän nousemaan, niin merkkaisin niitä vaikka parin viikon verran liimalapulle tukkimiehen kirjanpidolla.

Lyhyiden taukojen lisäksi tarvitaan myös pidempiä taukoja. Edelleenkin pidän lounastauon tai soittelen ystäville. Lisäksi nyt kotona työskennellessä olen myös katsellut televisiota, mikä luo oman rytminsä päivään. Aamupäivisin katselen Rouva Ministerin ja iltapäivisin Pieni talo preerialla, jotka ovat molemmat uusintoja. Illalla voi hoitaa jonkin työn, koska energiaa vielä riittää.

Kuvitteellinen Rouva Ministeri on supernainen, joka Yhdysvaltojen ulkoministerinä ratkaisee kriisejä oivalluksillaan, ja apunaan hänellä on omistautunutta henkilökuntaa. Aiheet ovat lähellä todellisuutta, ja sanastossa riittää haastetta.

Paljon helpompaa sanastoa on Pieni talo preerialla -sarjassa, jota en aikoinaan katsonut, mutta nyt saan palan onnellista lapsuutta ohjelmaa katsomalla. Lisäksi monasti viime minuuteilla juuri ennen ohjelman alkua vielä saan jonkin asian hoidettua.

ps1. Paino oli pudonnut viime punnituksesta 100 g, joka on vähän, mutta psykologisesti miellyttävää. Vertailukelpoinen painoni on 80,4 kg.

ps2. Opiskeluuni liittyi kyselytutkimuksen tekeminen, joka näkyy yläreunassa nimellä Hyvinvointikysely. Vastaukset ovat nimettömiä, eikä vastaajia voi mitenkään tunnistaa, joten tervetuloa osallistumaan! 

Hengenvaarallisesti lihavan ruokavalion muuttamisesta

Alkutilanne, muutos ja lopputilanne

Hengenvaarallisesti lihava -ohjelmassa näytetään todella lihavien ihmisten kamppailua päästä normaalipainoon. Sarjan alkuperäinen nimi on ”My 600-lb Life”, ja tarkalleen tuo kuusisataa paunaa on 272 kg. Heidän tavoitteensa on laihtua, jotta tohtori Nowzaradanin tekisi heille lihavuusleikkauksen.

Jokaisen ohjelman alkupuolella tohtori kertoo potilaalle, että hänen täytyy alkaa syödä 1200 kcal päivässä, terveellistä ruokaa ja vain vähän hiilihydraatteja.

Se on melkoinen muutos ihmiselle, joka luultavasti siihen asti on ahminut tuhansia kaloreita päivässä pikaruokaa, leivonnaisia ja makeisia. Siis paljon rasvaa mutta vähän ravintoaineita ja olemattomasti kuitua sisältävää ruokaa.

Monasti on seuraavassa punnituksessa käynyt niin, että potilas ei ole juuri laihtunut. Vaikka potilas on otettu sairaalaan, jossa ruoka on tarkasti säänneltyä, niin silti potilas ei laihdu. Vahva epäilys on, että sukulaiset kuljettavat potilaalle ruokaa.

Ymmärrän, että lääkäriä ärsyttää potilas, joka ahmii, ja siksi haluaa saada ahmimisen loppumaan. Lisäksi aivan varmasti koe-eläimet laihtuvat, jos saavat energiaa vähemmän kuin kuluttavat, mutta meitä lihavia ei voi samalla tavalla laittaa kaltereiden taakse.

Tavoiteltava lopputilanne on, että potilas söisi kokolailla terveellisesti ja selkeästi vähemmän kuin nyt. En voi olla miettimättä, onko äkillinen ruokavalion muutos paras mahdollinen tapa saada pysyvä muutos aikaiseksi. Vaikka aivomme ovat kehittyneet niin mahamme elää edelleen luolamiesaikaa, eikä maha ymmärrä syötävän määrän äkillistä romahdusta.

Minusta kannattaisi tutkia, mitä tapahtuisi, jos äkillisen muutoksen sijaan pyrittäisiinkin muuttamaan ruokavaliota esimerkiksi kolmen viikon aikana. Lisäksi ei keskityttäisi siihen, että mitä ei saa syödä, vaan että mitä pitää ensin syödä ja juoda vähän samaan tapaan kuin lapsena, kun ensin pitää syödä kunnon ruokaa ja vasta sitten saa herkkuja.

Selkeä ongelma on, että monikaan ei syö riittävästi kasviksia, hedelmiä ja marjoja, jossa opettelussa voi mennä aikaa.  Olisi kiintoisaa nähdä, kuinka kauan potilaat oikeasti jaksaisivat ahmia, jos esimerkiksi vuorokaudessa nostettaisiin kuidun määrää 3 g, kasvisten annosta 20 g ja nesteen määrää desilitralla.

Olin myös huomannut, että ohjelmassa monasti eniten näitä potilaita on auttanut toipumaan käynti terapeutin luona, ja ehkä koko laihdutusleikkausta ei olisikaan tarvinnut. Monet näyttävät jopa voivan pahoin laihdutusleikkauksen jälkeen.

Covid-19 ja aika

Eilen hallitus tiedotti, että kirjastoista lainaus avataan heti ja kokonaan kirjastot, museot ja uimahallit avataan kesäkuun alussa. Yle teki jo laskurin, kuinka pian peruskoulut avautuvat ja elokuviin pääsee sekä sivun koronarajoitusten purkamisesta.

Nämä ovat pieniä askeleita takaisin normaaliin, joka tuntui jo jäävän kauas maaliskuun muutosten taakse. Nyt rajoituksista noustaan hitaasti ja hapuillen kohti tavallista elämää. Toivottavasti ei tule takapakkeja, mutta siihenkin pitää varautua.

Maaliskuun muutoksissa uutisten seuraamiseen meni merkittävä osa ajasta ja energiasta, vaikka en niistä tiedoista mitään hyödy. Ongelmani on yletön haahuilu, väistely ja rönsyily, minkä vuoksi saavutan tavoitteet hitaasti.

Mielestäni kohtuullinen haahuilu ja rönsyily tekee vain hyvää, sillä on hyvä katsoa oman laatikkonsa ulkopuolelle. Väistely on jonkinlainen kieltäytymisen esiaste, mutta paljon parempi olisi sanoa selkeä ”EI!”.

Ehkä vuosi sitten aloin huomata, että olin tehnyt väärällä tavalla töitä. Olin yrittänyt tehdä nopeasti ja paljon, ja sen jälkeen väsähtänyt. Enkä ollut pitänyt taukoja töiden lomassa, vaan olin vain paahtanut töitä.

Vieläkin on parantamisen varaa, mutta ainakin olen alkanut miettiä tapaani toimia. Postauksissani olen pohtinut stressiä ja sitä, miten monasti keskeneräisyys riittää.

Lukija voi miettiä, että miten ajanhallinta liittyy laihtumiseen. Ajattelen niin, että me ihmiset olemme tavoitteellisia olentoja, ja onnistumisen elämyksiä saavuttaessamme tavoitteita.

Toisaalta jokainen koiraohjelmia katsonut tietää, että monasti koiran huono käytös johtuu siitä, että koiralla ei ole riittävästi kiinnostavaa tekemistä. Kun koiralle annetaan leluja ja tekemistä, niin kodin sohvaa tai kenkiä ei enää nakerreta. Keskeneräinen palapeli, jossa talon edessä on rehevä puutarhaVastaavasti ajattelen, että yksi ahmimisen syy voi olla siinä, että ei saa riittävästi onnistumisen elämyksiä. Sen takia ei kannata suunnata energiaansa laihduttamiseen, vaan laihtumisen mielestäni pitäisi olla kiintoisan elämän sivutuote.

Enkä väitä, että palapelien tekeminen laihduttaisi, mutta väitän, että itseään kiinnostavien asioiden tekeminen auttaa laihtumaan.

Valmis palapeli, jossa rehevä puutarha

Työterveyslaitoksen sivuilta löytyy erinomainen opas ajanhallintaan asiantuntijatyössä, jonka ovat kirjoittaneet Kirsi Yli-Kaitala, Minna Toivanen, Olli Viljanen ja Minna Janhonen vuonna 2016. Opas on suunnattu asiantuntijatyöhön, mutta arvelen oppaan soveltuvan muuhunkin tekemiseen.

Keskeisiä ajatuksia oppaassa ovat

  • olennaiseen keskittyminen
  • keskeytysten hallinta
  • suunnittelu

Suunnitteluun voi käyttää tehtävätaulua, joka tuo mieleeni Kanban -toimintatavassa käytetyt taulut. Tehtävätaulussa on omat sarakkeensa tehtäville, jotka ovat

  • suunnitteilla
  • työn alla
  • valmiit työt