Ohjeistaminen digiloikkaan ja laihtumiseen

Zoom-palaverien pitäminen alkaa jo sujua, mutta pientä hienosäätöä riittää. Esimerkiksi kannattaa katsoa kuvakulma niin, ettei pään päällä ole ilmanvaihtoventtiiliä. Eikä kannata käynnistää konetta 4 minuuttia ennen kokouksen alkamista, sillä Windows-käyttöjärjestelmä saattaa keksiä tarvitsevansa päivityksen juuri silloin. Onneksi oli vain 4 minuutin päivitys.

Pandemia on pakottanut ottamaan digiloikan, jossa monasti tarvitaan ohjeistusta. Ideaalisessa tilanteessa ohjeistettava on reipas ja vastaanottavainen, mutta ainakin minun aivoni toimivat todella tahmeasti ensimmäisellä pandemiaviikolla.

Ohjeistettava haluaa saada jonkun kokonaisuuden tehtyä minimaalisella panoksella, mutta olen nähnyt ohjeita, joissa halutaan selittää kaikki kerralla, jotta ohjeen tekijä pääsisi minimaalisella panoksella. Tavoitteet voivat olla hyvinkin pahasti ristiriidassa. Kuitenkin väsyneenä ei jaksa kaikenlaisiin nippeleihin kiinnittää huomiota, ellei sitten ole pakko.

Pidän edelleen Jukka Korpelan ajatuksista, miten annetaan näennäisesti yksikertainen neuvo. Ja kyllä, tuo teksti on vuosituhannen alussa kirjoitettu.

Yksinkertaisen neuvon avulla ihminen pääsee siitä tilanteesta, missä on, siihen, mihin haluaisi päästä. Lyhyt ohje koostuu 5-7 neuvosta.

Ajatusta voi vielä laajentaa osaamiseksi, joka toki se on paljon laajempaa kuin muutaman neuvon noudattaminen. Ajattelen nyt, että jos ihminen osaa, hän tunnistaa tilanteen ja osaa käyttää oikeaa välinettä päästäkseen tavoitteeseen.

Olen ennenkin maininnut, että ihminen oppii

  • vähän kerrallaan
  • omaan tahtiinsa
  • kunnolla harjoitellen

Laihduttamiseen tämä liittyy niin, että meille lihaville tyrkytetään lukuisia neuvoja, kuten totean postauksessani Dieettigeneraattori.  Ihminen ei kuitenkaan laihdu ohjeita lukemalla, vaan ottamalla pikku hiljaa käyttöön itselleen sopivia toimintatapoja.

Silloin pitää tietää, että missä on ja mihin haluaa mennä. Se on oppimista, joka vie oman aikansa. Uskon kuitenkin, että kun jaksaa tutkia toimintatapojaan, niin laihtuminen on pysyvää.

Tässä on kuva perjantain lounaastani: Kidneypapuja, joiden päällä on punasipulia, mustapippuria  ja liraus oliiviöljyä, parsakaalia ja hieman auringonkukan siemeniä, punakaalia jossa mukana tippa mustaviinimarjamehua, paprikarengas, raaka porkkana sekä palat ohraleipää sekä lasillinen piimää.

Eilisen lounas on vähän ankean näköinen: parsakaalia, hapankaalia, pala naurista, paprikarengas, kuskusia sekä vähän savustettua lohta sekä raaka porkkana, rukiinen juustoleipä ja piimää. Kyllä, syön leipää ja mielestäni se antaa työtehoa iltapäivään.

Vielä muutama ajatus, joita uskonnolle allergisen ei ehkä kannata lukea.

Tällaisena poikkeusaikana voi olla mukava lukea Maaret Kallion ajatuksia toivosta. Toivoa voi vahvistaa esimerkiksi laulamalla virren 338 Päivä vain ja hetki kerrallansa. Samalta sivustolta löytyy paljon muutakin laulettavaa, joista on moneen on nuotit, sävel tai jopa säestys.

Äsken, nyt ja myöhemmin

Tämän koronaviruksen covid-19 aiheuttamia muutoksia kuvaa äskettäiset tapaamiset Tarjan kanssa. Yleensä syömme viikoittain yhdessä lounasravintolassa, ja tapasimme sekä torstaina 12.3. että tiistaina 17.3.2020.

Torstain tapaamisessa jo tiesin, että iltapäivällä olisi pääministeri Marinin tiedotustilaisuus. Silakkapihvien ylitse totesin, että ”Kohta rytisee. Siinä tiedotustilaisuudessa ei mitään mukavia uutisia kerrota.”. Lounasravintolassa parveili toistasataa ihmistä, pöydillä oli tarjolla viisi eri vaihtoehtoja ja salaattipöytä oli runsas

Toki nyt jälkiviisaana voin todeta, että rajoitus yli 500 hengen tapahtumista ja kehotus välttää matkustamista olivat vasta alkua. Maanantaina 16.3.2020 tiedotettiin valmiuslain käyttöönoton valmistelusta, millä koulut ja kirjastot suljettiin sekä urheilu- ja kulttuuritapahtumien järjestäminen estettiin.

Tiistaina lounasvaihtoehtoja oli kolme, salaatit valmiiksi pakattuja, lämpimät lounasvaihtoehdot tarjottiin tiskiltä ja aterimet annettiin suoraan käteen. Syömässä oli toistakymmentä ihmistä eli ehkä kymmenesosa torstaisesta. Sinänsä paahdettu kana oli oikein hyvää.

Tässä on kuva parkkipaikalta lounaan jälkeen. Yleensä tämä parkkipaikka on paljon täydempi, ja joskus on ollut jopa vaikea löytää paikkaa.

Yllä kuva teksti-televisiosta keskiviikolta 18.3.2020 lentojen perumisesta. Teksti -tv kuulostaa vanhanaikaiselta, mutta siinä löytää nopeasti olennaisen. Nopeammin minä katson tiesään sivun 411 alasivulta 2 kuin kännykästä. Enkä ole ainoa, sillä päivittäin tekstitelevisiota katsoo 800 000 suomalaista.

Uutisten ja tiedotustilaisuuksien vuo on imaissut minut mukanaan liikaa torstaista tiistaihin, ja vieläkin minun on vaikea rajoittaa uutisten katselua vain muutamaan tuntiin.

Päätin, että ensin tutustun videopalavereja varten Zoom-ohjelmaan, joka on toiminut ihan mukavasti, ja nyt hallitsen Zoomin peruskäytön.

Olen myös ajatuksissani ryhmitellyt tehtävät niin, että ensimmäiseksi pitää saada työt sujumaan. Seuraavaksi pitää saada opiskeluni sujumaan sekä soveltaa oppimaani tämän blogin parantamiseksi. Jos aikaa on, niin alan hoitaa niitä pitkään roikkuneita asioita kuten kansioiden järjestäminen ja valokuvakirjojen luominen.

En voi olla miettimättä, että voidaanko tämän jälkeen jatkaa lentämistä samalla tavalla kuin tähän asti. Koko ajan on ollut tiedossa, että lentäminen pahentaa ilmastonmuutosta, levittää vieraslajeja ja mahdollistaa pandemian.

Jos vielä lennot vapautuvat, niin vähintäänkin pitäisi maksaa kohdemaahan ja WHO:lle seuraavaa pandemiaa varten. Lentomatkoja tehtiin 4,4 miljardia jo 2018, ja jo pienellä summalla jokaisesta matkasta saisi vararahaston, jolla saisi paljon kaikkea sitä, mitä nyt tarvittaisiin.

Pandemian pohtimisesta toiminnan muutoksiin

”Terveet ihmiset kyllä hoitaa talouden kuntoon aikanaan.”

Minusta tämä oli tärkein sanoma presidentti Sauli Niinistön haastattelusta A-talkissa torstaina 12.3.2020, ja lausahdus löytyy 9:21 videon alusta. Artikkelissa jostain syystä tätä ajatusta ei oltu nostettu esiin.

Muutosten nopeus on hämmentävintä tässä tilanteessa, sillä kuka olisi uskonut tammikuussa 2020, että Kiinassa tehdyt järeät rajoitustoimet otettaisiin käyttöön myös Euroopassa parin kuukauden päästä. Tammikuun alkupuolella tuntui oudolle, että raportoitiin niin tiheästi muutamasta Kiinassa sairastuneesta ja menehtyneestä, mutta keskiviikkona 22.1.2020 aamupäivällä oli parisataa sairastunutta, ja iltapäivällä jo viitisen sataa sairastunutta.

Kylmästi lukuina sars aiheutti 2003 vajaan kahdeksansadan ihmisen kuoleman, ebolaepidemiaan 2014 tilastoitiin kuolleen yli yksitoistatuhatta, mutta koronaan covid-19 on nyt (17.3.2020) kuollut seitsemäntuhatta eli vähemmän kuin ebolaan.

Elämme historiallista aikaa juuri nyt. Vaikka somea käytetään, niin silti voisi merkitä omia havaintoja myös paperille, jotta aikanaan voisi muistella näitä tapahtumia. Oma listani on tällainen:

  • WHO julisti koronavirusepidemian pandemiaksi keskiviikkona 11.3.2020.
  • Hallituksen 2. tiedotustilaisuus torstaina 12.3.
  • Suomalaiset hamstrasivat vessapaperia perjantaina 13.3.
  • Maanantaina 16.3.
    • lähikaupassa on kyltti, jossa kehotettiin pitämään metrin etäisyyttä toisiin,
    • kävin onneksi kirjastossa ja
    • hallituksen 3. tiedotustilaisuus koronaviruksesta: Suomi suljetaan.
  • Koulut, kirjastot yms. suljetaan 18.3.2020
  • Suomen rajat laitetaan kiinni torstaina 19.3.2020.

Tästä listasta näkyy, että ei ole vain yhtä päivämäärää, vaan että tapahtumat kärjistyivät nopeasti.

Reagoin torstaina perinteiseen tapaan tapahtumiin, eli kävin ostamassa purkillisen jäätelöä. Huomasin kuitenkin jäätelöä syödessäni, että ei se enää samalla tavalla maistu kuin ennen. Minua häiritsi, että varsinainen jäätelö suli paljon nopeammin kuin siinä olleet sattumat, jotka jäivät jäisiksi kalikoiksi. Tämä on kieltämättä pikkuasia tässä tilanteessa. Tajusin myös, että paljon tyytyväisempi olen silloin, kun saan jonkin asian ratkaistua.

Yllä olevassa kuvassa on maitoteetä ja 40 g rusinoita, jotka aivan tarkoituksella punnitsin. Teessä olevat pilkut johtuvat siitä, että onnistuin rikkomaan teepussin. Tämä annos on paljon vähemmän kuin aikoinaan syömäni annokset, ja voi olla, että silloin en osannut ratkaista ongelmiani aivan yhtä tehokkaasti kuin nyt.

Olen ostanut kotivaraksi jo helmikuun loppupuolella myös kaksi levyä suklaata. Uutuussuklaan olen melkein syönyt loppuun, mutta vanha tuttu suklaa onneksi on säilynyt. Jouduin jopa avaamaan levyn kääreen ja kääräisemään pätkän folioon, sillä 200 g suklaalevy ei mahdu suoraan karkkipurkkiini, ja silti en ottanut siitä palaakaan. Kuusi vuotta sitten vastaava ei olisi kyllä onnistunut.

Vertailukelpoinen painoni on nyt tasan 81 kg, joka on tasan kilon vähemmän kuin reilu kuukausi sitten 11.2.2020.  Enkä edelleenkään tiedä, johtuuko muutos kuormituksen vähenemisestä vai lähes kaikkien aterioiden syömisestä ruokapöydän ääressä.

Olen monasti nostanut veden juomisen ja nesteyttämisen esiin postauksissani, ja edelleenkin pidän näitä asioita tärkeänä. Se miksi ruokapöydän ääressä lähes kaiken ruoan syöminen näyttää toimivan, voi johtua siitä, että silloin syö tietoisemmin.

Uuden Käypä hoito -suosituksen kommentointia

Uusi lihavuuden Käypä hoito -suositus julkaistiin 3.3.2020, ja tiedote asiasta julkaistiin seuraavana päivänä.

Ensinnäkin ikärajan suhteen olen joko tehnyt virheitä tai suositus on muuttunut. Postauksessani painoindeksien kirjo olin vielä käsityksessä, että painoindeksialuetta 24-29 suositellaan jo 60-vuotta täyttäneille, mutta uudessa suosituksessa painoindeksialuetta 23-29 suositellaan vasta 65 vuotta täyttäneille

Tästä suosituksesta löytää myös helposti täsmälliset luvut  vähintään 30 vuotta täyttäneiden ylipainosta ja lihavuudesta:

ryhmä vähintään ylipainoisia lihavia
naisista 63 % 28 %
miehistä 72 % 26 %

Lisäksi käsitys siitä, että korkea koulutus suojaisi lihavuudelta, ei pidä paikkaansa, sillä

”Perusasteen koulutuksen saaneista kolmannes oli lihavia, kun korkea-asteen koulutuksen saaneista heitä oli alle neljäsosa. ”

”Korkeakouluissa opiskelevista miehistä 36 % ja naisista 26 % oli vähintään ylipainoisia. Lihavia oli sekä miehistä että naisista 8 %. ”

Suosittelen myös käymään kurkkaamassa taulukkoa 3. Taulukossa hieman harmillisesti koko painoindeksialue 18.5-24,9 on laitettu yhteen, kun olisi ollut kiinnostavaa nähdä, paljonko on esimerkiksi alueella 22-24,9.Joka tapauksessa median suosimalla painoindeksialueella korkeintaan 18,5 on naisissa vain prosentin verran.

Myönnän että hyviin tapoihin olisi kuulunut käydä itse katsomassa tämä FinTerveys 2017 tutkimus, mutta jäipä nyt väliin. Luotan että Duodecim on kirjannut tulokset huolellisesti sivulleen.

Mielenkiintoista on, että tässä suosituksessa tuodaan esiin perimä, mitä aiemmin ei mielestäni mainittu.

Allekirjoitan täydestä sydämestäni seuraavat lauseet:

”oma että perheessä koettu stressi suurentavat lihavuudelle ja painonnousulle altistavien ruokatottumusten riskiä”

”Tietyt syömiskäyttäytymisen piirteet, kuten hallitsematon syöminen, tunnesyöminen, ahminta, voimakkaana koettu ruoan palkitsevuusarvo ja voimakas syömisen halu, ovat yhteydessä lihomiseen”

Kiintoisa oli myös lause

”Syömisen tietoisen rajoittamisen yhteydestä painon liialliseen nousuun on ristiriitaisia tutkimustuloksia. ”

Oma näppituntumani on, että

  • jos on tottunut käyttämään syömistä lohduttautumiseen ja
  • jos stressaantuneena rasvainen ja makea ruoka maistuu

niin missään nimessä ei kannata alkaa rajoittaa syömistään tietoisesti. Siinä tulee näpeille.

Fyysisestä aktiivisuudesta oli lause

”Vähäinen fyysinen aktiivisuus on yhteydessä ylipainoon ja lihavuuteen”

Tämä varmasti pitää paikkaansa, ja onneksi tässä ei sen jälkeen suositeltu, että pitäisi lisätä ns. hikiliikuntaa. Mielestäni on parempi lisätä omaa aktiivisuttaan pikku hiljaa esimerkiksi hääräilemällä, sillä kyllä kotona aina jotain pientä puuhaa löytyy.

Olen aivan samaa mieltä suosituksen kanssa siitä, että

”Terveyttä edistävä ruokavalio, säännöllinen ateriarytmi ja sopivat annoskoot ovat painonhallinnassa keskeisiä tekijöitä.”

Tässä kommentoin vain suosituksen alkua, ja selvästi järkevämpään suuntaan ollaan menossa. Lisäksi oli hyvä, että asioita tutkitaan, eikä vain hutkita.

Se mikä vielä lisäisin, on nesteytys. Olen monasti aiemminkin todennut, että jos huomaat ahmivasi, niin älä tappele vastaan, vaan ota vain viereen lasillinen vettä. Kummasti se vesilasi hupenee, ja kerta kerralta ahmimisen halu pienenee.

Edelleen toivon, että lihavuuden ehkäisyssä painotettaisiin sitä, että ÄLÄ LAIHDUTA jos painoindeksi on alle 24,9 ja on taipumus tunnesyömiseen. Tällöin tärkeämpää olisi itsetunnon vahvistaminen ja se, että oppisi valitsemaan itselleen sopivan kokoisia haasteita.

Ostamisesta laihtumiseen

Näinhän sen pitäisi mennä, eli että ostaa sen verran enimmäkseen terveellistä ruokaa, mitä kotona tarvitsee, syö sen ja laihtuu. Ideaalisessa tapauksessa ruoan virtaus on tasaista, monipuolista ja terveellistä, eikä hukkaa synny.

Käytännössä tilanne voi kuitenkin olla alla kuvattu, jossa ostaminen on edelleen liiallista laihtumistoiveeseen suhteutettuna. Lisäksi saattaa jatkaa joitain haitallisia tottumuksia.Jos kotiin pääsee kertymään liikaa ruokaa, se joko pilaantuu tai sitten sen syö pois, jolloin taas laihtuminen hidastuu.

Olen pohtinut jo 2018 postauksessani Syö vähemmän, osta vähemmän samaa asiaa, miten laihtuessa pitäisi tottumusten muuttua. Huomasin myös painotaulukkoa katsellessani, että tuolloin painoni pysyi alhaalla, mutta ei toisaalta lähtenyt enää alemmaksi.

Tällä hetkellä taitaa tottumuksistani olla muuttumassa leivän syömisen määrä. Edelleenkin syön ruisleipää, enkä aio sitä lopettaa. Onhan näitä, joiden mielestä leipä lihottaa, mutta ruisleipä ilman tai vähin päällystein ei kyllä lihota. Lisäksi ilman leipää on vaikea saada riittävästi kuituja.

Tuore tai tuoreehko leipä maistuu parhaimmalle. Onneksi leipä säilyy hyvin pakkasessa, ja sitä voi ottaa muutama viipale kerrallaan sulamaan. Pidän myös näkkileivästä ja varrasleivästä, jota on helppo murtaa juuri sopivan kokoinen palanen.

Hieman punastellen muistelen aikoja vuosien takaa, jolloin kokonainen varrasleipä oli mielestäni sopivan kokoinen annos runsaan voin ja juuston kanssa. Muutosta on tapahtunut, ja nykyään vain kapea viipale riittää.

Olen jo saanut myös sitä tottumusta muutettua, että ruokakaupasta voin lähteä ostamatta yhtään makeaa. Lisäksi jos ostan jotain makeaa, niin minun ei ole pakko syödä sitä heti kotiin päästyäni, vaan voi syödä ensin jotain ravitsevampaa ensin. Kyllä, sitä tylsää, mitä aikoinaan vanhemmat sanoivat, että ensin kunnon ruokaa, ja vasta sitten herkut.

Nykyään myös osa makeasta säilyy karkkipurkissa. Viimeiset joulusuklaat söin helmikuussa. Nyt ostin lisää suklaata, eikä edelleenkään tarvitse kaikkea syödä heti.

Arvelen, että aikoinaan syödessäni kaiken heti olin ollut kitudieetillä, jonka jälkeen yletön ja nopea syöminen tuntui hyvälle. Tylsä säännöllinen syöminen ja nesteytys vähentävät merkittävästi ahmimisesta saatavaa nautintoa.

ps. Edelleenkin hämmästelen uutisia covid-19-viruksesta. Vielä hetki sitten tapaukset olivat jossain kaukana, mutta nyt on jo 130 suomalaista Suomessa karanteenissa.