Painoindeksien kirjo

Painoindeksi tarkoittaa kilogrammoissa ilmoitettua painoa jaettuna metreissä ilmoitetulla pituudella kahteen kertaan. Tällöin esimerkiksi 1,63 m pituisen naisen, joka painaa 64 kg ja lasketaan 64/1,63^2, joten hänen painoindeksinsä on 24.

Yllä olevassa kuvassa voidaan havaita ensinnäkin Lääkäriseura Duodecimin suosittelemat painoindeksit:

  • Normaalipainon yläraja on painoindeksi 24,9.
  • Painoindeksi 25-30 tarkoittaa liikapainoa.
  • Jos painoindeksi on yli 30, on kyseessä lihavuus.
  • Yli 60-vuotiaille suositeltava painoindeksi on 24-29.

Tavoitealue 22-25 on se, mihin tämän blogin postaukset alimmillaan tähtäävät. Mediahan suosii huomattavasti laihempaa, sillä esimerkiksi jos 1,74 m pitkä malli painaa 56 kg, on hänen painoindeksinsä 18,5.

Ne pienet violetit nuolet peruskirjon alapuolella kuvaavat omaa historiaani.

0-kohdassa painoin alle parikymppisenä noin 57 kiloa, ja pidin itseäni lihavana. Tällaisella 1,57 m pitkällä painoindeksi oli silloin 23, ja jos en olisi koskaan aloittanut ”laihduttamista” saattaisi painoni vieläkin olla tavoitealueella.

1-kohdassa painoin ainakin 91,3 kiloa, jolloin minut punnittiin lääkärissä syksyllä 2012.  Painoindeksini oli silloin 37. Voi olla, että olen painanut tätäkin enemmän.

2-kohdassa olen nyt, kun painan 82 kg, ja painoindeksini on 33, joten olen päässyt vähän alaspäin.

Tänään oli juttu Naisten yleisintä vaatekokoa pidetään muotibisneksessä pluskokona Ylen sivuilla. Ongelmana on jo se, että median ihanteesta poikkeavan on vaikea hahmottaa, miltä oman kokoinen vaaten näyttäisi päällä.

Pluskokoisella vaatteella tarkoitetaan vaatteita koosta 42 ylöspäin, jota käyttää alun esimerkkinä ollut painoindeksiltään 24 oleva nainen. Siis nainen, joka on Duodecimin mukaan aivan terveellisellä painoalueella. Lisäksi koko 42 on tämän Ylen jutun mukaan myydyin S- ja K-kaupoissa.

Minä olen oikeasti lihava, mutta en ymmärrä, miksi lihaviksi sanotaan niitä, jotka kuitenkin ovat aivan normaalipainon alueella. Pidän turhaa laihduttamista vaarallisena, sillä siinä elimistö menee sekaisin, jonka jälkeen pahimmillaan lihoo holtittomasti.

Jäin myös miettimään keskustelua, sillä paitsi lihavien myös lyhyiden ja pitkien on vaikea löytää vaatteita. Taitaa olla niin, että vaatteet tehdään vain 168 plusmiinus 4 senttiä pitkille. Samalla mietin, että painoindeksialueella 19-23 voisi olla laajimmin vaatteita tarjolla.

ps. Vaikka koronavirus tai nyt nimetysti covid-19 ei vaikuta painoon, niin silti en voi olla hämmästelemättä tapahtumia. Tammikuun alkupuolella oli mainintoja muutamasta sairastuneesta, mutta 22.1. sairastuneiden määrä pomppasi viiteensataan ja nyt huidellaan jossain 80.000 kohdalla. Toki kausi-influenssat ovat edelleenkin isompi vaara, mutta niiden takia ei suljeta suomalaisia karanteeniin.

Paremmat ahminnan seulontakysymykset

Haahuillessani Duodecimin Käypä hoito sivustolla etsiessäni taas tietoja lihavuudesta löysin ahminnan seulontakysymykset, jotka Aili Rissanen oli kirjoittanut vuonna 2014.

Ahminnan seulontakysymykset

  1. Onko Sinulla päivän aikana joskus tunne, ettet voi lopettaa syömistä vaikka haluaisitkin?
  2. Syötkö joskus poikkeuksellisen suuria määriä ruokaa lyhyessä ajassa?
  3. Tunnetko joskus tällaisen syömisen jälkeen syvää syyllisyyttä tai masennusta?
  4. Päätätkö joskus tällaisen syömisen jälkeen lujasti, että aloitat laihdutuksen tai terveellisen syömisen?

Minusta nämä kysymykset ovat hassut, ja nyt esitänkin oman näkemykseni. Aivan ensimmäiseksi minusta pitää varmistaa, että ihminen on oikeasti lihava, koska ei haittaa, jos tikkulaiha ihminen ahmisi kerran vuodessa tyyliin jouluna.

0. Onko painoindeksisi yli 25?

Ensimmäisestä Rissasen kysymyksestä totean, että ei ahmimisen tarvitse olla päivittäistä, vaan haitallinen ahmimien voi esiintyä vaikka pari kertaa kuukaudessa. Lisäksi ensimmäinen ja toinen kysymys ovat väärässä järjestyksessä, sillä ensin pitää kysyä, että onko ylipäänsä syömisen hallinnassa toivottavaa, ja vasta sitten kuinka usein.

Paremmat kysymykset alkuun:

1. Tuntuuko sinusta joskus, ettet voi lopettaa syömistä vaikka haluaisit?

2. Tapahtuuko näin vähintään muutaman kerran kuukaudessa?

Kolmas kysymys on erityisen hassu, sillä ahmimisen jälkeen en todellakaan koskaan potenut syvää syyllisyyttä tai masennusta. Olin kuin ”onnellinen anakonda”, joka käpertyi tyytyväisenä täysinäisen mahansa viereen köllöttelemään.

Korkeintaan ennen ahmimista pikkaisen punastutti ostoksilla, kun ladoin kassahihnalle jäätelöä, suklaata ja keksejä. Toisaalta ladoin hihnalle myös rasvatonta maitoa ja vihanneksia, joten tilanne ei näyttänyt ihan niin pahalta.

Lisäksi tämä kolmas kysymys on ollut omalla kohdallani erityisen huono, sillä muistan aikoinani käyneeni kysymykset läpi ja kuvitelleeni, että minulla ei ole ahmimishäiriötä. Nykyään ajattelen, että suhteeni ruokaan on ollut pahasti vääristynyt.

Olen käyttänyt syömistä melkein kaikkeen muuhun kuin ravinnon tarpeeseen. Vertasin hiljattain ahmimista hopealuotiin, jolla kuvittelin kaiken ratkeavan. Oikeasti pitää löytää itselleen sopiva tapa toimia, on sitten kyseessä ilo, suru, ärtymys yms.

3. Onko syöminen sijaistoimintaa surulle, ilolle tai ärtymykselle?

Minä olen aloittanut voimakkaan laihduttamisen ja nimenomaan lihottavimmat kitudieetit ollessani stressaantunut. Jos olisin ne jättänyt väliin, niin olisin toki pyöreähkö median ihannemalliin verrattuna, mutta olisi se ollut parempi verrattuna tähän selkeään lihavuuteen.

Lisäksi väitän, että monelta jäisi ahmimatta, jos ei olisi koskaan aloittanut kitudieettejä.

4. Millaisissa tilanteissa olet aloittanut voimakkaan laihduttamisen ja ns. kitudieetit?

PS. Iltalehdessä oli juttu niistä kadehdittavista ihmisistä, jotka voivat syödä mitä tahansa lihomatta. Lisäksi olen aivan samaa mieltä painonhallintalääkäri André Heikiuksen kanssa, että suurin osa syömiseen liittyvistä päätöksistä on tiedostamattomia.

 

Säännöt ja oppiminen

Joskus tuntuu, että laihtumista toivovan maailma on täynnä sääntöjä ja kehotuksia, joita kaikkia pitäisi noudattaa yhtä aikaa. Kovin pitkään ei tarvitse lukea iltapäivä- tai naistenlehtiä, kun jo löytyy joukko ohjeita laihtumiseen, ja kaikki vähän toisistaan poikkeavia ohjeita.

Toki syytä on myös meissä laihtumista toivovissa, sillä joka kerta kun napsautamme auki jutun tyyliin ”Laihtui 30 kiloa puolessa vuodessa”, niin lisää samanlaisia ohjeita me saamme.

Myönnän jopa itse tätä blogia aloittaessani vuonna 2017 ajatelleeni, että olisi joukko sääntöjä, joita noudattamalla laihtuisi. Aikani niitä viilailin, mutta eivät ne toimineet ainakaan minun kohdallani. Nyt olen pohtinut, miksi säännöt eivät kaikilla toimi laihtumisessa.

Kielitoimiston sanakirjan mukaan sääntö tarkoittaa yleisesti velvoittavaa lausumaa tai normia, joitain mitä olisi hyvä noudattaa.  Se ei kuitenkaan tarkoita, että kun on yhden kerran nähnyt säännön, niin sitä suoraan noudattaisi.

Esimerkiksi autokoulussa esitetään sääntöjä käytännön tilainteiden kautta. Jos täältä tulee vihreä auto ja tuolta sininen, niin tiedetään kenen pitää väistää.

Lisäksi autokoulussa asiat opetetaan yksi kerrallaan, eikä kaikkia sääntöjä läväytetä opiskelijaparalle. Säännöt kaivetaan esille, vasta kun asiat ovat menneet pieleen.

Autokoulussa ja laihtuessa pitää oppia soveltamaan oppimaansa, ja tutkia, miten kannattaa toimia eri tilanteissa. Ainahan kannattaa muistaa, että olemme erilaisia. Jollekin voi nippu sääntöjä olla juuri se, mikä auttaa.

Olen yrittänyt opetella syömään tietoisesti, ja siksi yritän syödä kaikki ateriat ruokapöydän ääressä. Kuitenkin viikko sitten oli Runebergin päivä, ja yritin ostaa Runebergin tortun, mitä ei enää ainakaan minulle helpoissa paikoissa ollut saatavana. Ostin sen sijaan jäätelöpuikon, ja aivan ajatuksissani söin sen sohvalla. Joten selvästi vaaditaan lukuisia toistoja jonkin asian oppimiseen.

Varsinaisesti ei laihduttamiseen liity, mutta nyt yritän opetella olemaan koskettamatta kasvojani pesemättömin käsin. Koronavirus tuntuu leviävän turhankin ärhäkästi, ja silmän tai huulien sipaisu olisi turhan helppo reitti ihan tavallisillekin kausiflunssille.

Aamiainen 5.2.2020: piimää, vähän hapankaalia, loput päärynästä, pari salaatinlehteä, muutama kirsikkatomaatti, vähän Cantaloupe-melonia, keitetty muna ja muutama manteli sekä puuroa, jonka päällä pakastevadelmat eivät ole vielä sulaneet.

Minulla on ollut näppituntuma, että olisin vähän laihtunut, sillä annoskokoni ovat pienentyneet, ja esimerkiksi aamuisin syön edelleenkin aiempaa vähemmän puuroa ja pähkinäitä. Oli mukava huomata, että kerrankin näppituntuma piti paikkaansa, sillä vertailukelpoinen painoni tältä aamulta oli tasan 82 kg, joka on 1,7 kg vähemmän kuin reilu kuukausi sitten.

Hopealuodin murentaminen

hopealuodin murentaminen

Hopealuodilla tarkoitetaan kuvitelmaa tehokkaasta menetelmästä, jolla saataisiin suurin osa ongelmista ratkaistua. Monesti toivotaan löydettävän esimerkiksi tehokas dieetti, joka laihduttaisi hetkessä helposti ja pysyvästi.

Olen alkanut ajatella toisesta laidasta lihavuuden ongelmaa, sillä myönnän itse käyttäneeni ruokaa ”hopealuotina”, joka on ollut ratkaisevinaan tai ainakin lievittänyt kaikenlaisia ongelmia:

  • ravinnon tarve
  • nesteyttäminen
  • ilahduttaminen
  • juhliminen
  • ärtymys
  • väsymys
  • stressi
  • huolestuminen
  • lohduttautuminen
  • turhautuminen jne.

Tästä listasta ruoka aivan varmasti tyydyttää vain ravinnon tarpeen, ja lisäksi paljon nestettä sisältävä ruoka huolehtii myös nesteyttämisestä.  Kaikkiin muihin ongelmiin pitäisi löytää jokin itselle sopiva tapa toimia.

Olen nähnyt paljon laihduttamista käsitteleviä kirjoja, joissa on ollut erilaisia ohjeita, mitä pitäisi tehdä epämääräisen näläntunteen kanssa. Ongelma on ollut jo se, että asunnossa ei ole ammetta vaahtokylpyyn, shoppailu ei innosta eikä varsinkaan kauneushoitolassa käyminen.

Yksi ongelma on, että alkuun ei välttämättä edes tunnista, mitä tarvitsisi. Jos on tottunut ”ratkaisemaan” kaiken syömällä, niin välttämättä ei osaa ajatella, että tarvitsisi väsyneenä vaikka enemmän unta .

Toinen ongelma on, että vaikka tunnistaisi, mitä tarvitsisi, niin välttämättä ei edes tiedä, mistä pitää ja mikä toimii. Me olemme hyvin erilaisia, ja kannattaa myöntää itselleen, että millainen oikeasti on. Olen huomannut, että minua miellyttävät esimerkiksi kirjastossa käynti tai luonnossa kävely.

Tämä on siitä valitettava asia, että uusien toimintatapojen keksiminen ei suoraan laihduta. Vaikka nykyään juhlistankin onnistumisia pikkupullollisella alkoholitonta kuohuviiniä, niin kokonaisuudessa ei se juurikaan vaikuta. Väitän kuitenkin, että pysyvä laihtuminen on mahdotonta ilman että muuttaa toimintatapojaan.

Olen nyt jatkanut pyrkimystä syödä tietoisesti, ja niin, että syön kaikki ateriat ruokapöydän ääressä. Muutaman kerran olen lipsunut ja ajatuksissani syönyt popcornit television ääressä, mutta nyt olen viime viikot pysynyt ruodussa. Jos olen ollut kotona etätöissä ja pitänyt kahvitaukoa, niin olen ensin syönyt omenan ruokapöydän ääressä, ja vasta sen jälkeen juonut lopun kahvin mahdollisesti televisiota silmäillen.

Punnitsen itseni 11.2.2020, ja ainakin nyt tuntuu, että olisin voinut laihtua. Mutta jos paino on pudonnut, niin onko asiaan vaikuttanut ruokapöydän ääressä syöminen, vatsataudin aiheuttama ruokahalun väheneminen vai sen innoittama mieltymys juoda teetä?