Mahdollisen reunat

Aloin pohtia, mitkä asiat vaikuttavat omaan käyttäytymiseeni. Mielestäni elämän mahdollisuuksien reunat piirtyvät geenien, voimavarojen, uskomusten, tottumusten ja päätösten ympärille.

Pohjana ovat geenit, jotka kyllä vaikuttavat ainakin pituuteen sekä hiusten ja silmien väriin. Kuitenkin kaikkia näitä voidaan muuttaa ainakin väliaikaisesti.

Voimavarat -sanaan olen niputtanut monta asiaa:

  • terveydentila
  • ihmissuhteet
  • osaaminen
  • taloustilanne

Moni ehkä haluaisi isomman osuuden voimavaroille, koska kokevat niiden vaikuttavan voimakkaasti elämään. Myönnän kyllä, että osa ihmisistä on tilanteessa, jossa voimavarojen vähäisyys vaikuttaa merkitsevästi elämään. Silti väitän, että on paljon ihmisiä, joilla tottumukset ja uskomukset rajoittavat elämää voimavaroja paljon enemmän.

Tavoitteiden perusteella pitäisi päätökset, mutta olen tehnyt monasti sen virheen, että olen jättänyt itselleni liian monta tavoitetta. On kuitenkin myönnettävä, että todennäköisemmin onnistuu, kun päättää tavoitella korkeintaan vain 1-3 asiaa.

Toisaalta yhden tavoitteen saavutettua voi asettaa seuraavan, mutta se vaatii, että tavoitteet pitää arvottaa ja asettaa aikajärjestykseen. Kannattaa myös huomata, että tavoitteiden saavuttamisessa onnistuminen vaikuttaa omiin uskomuksiin ja tottumuksiin.

Esimerkki selkeästä tavoitteen asettelusta on aikoinaan Lissabonissa kuulemani tarina tavoitteista vuoden 1755 katastrofaalisen maanjäristyksen jälkeen. Päättäjä oli todennut, että ”haudataan kuolleet, ja ruokitaan elävät”. Siinä hirveässä tilanteessa käsky oli selkeä, se hyvästeli sen, mille ei enää mitään voinut, ja tarttui olemassa oleviin haasteisiin.

Ylen sivulla on juttu Innolla alkanut painonpudotus törmää herkästi arkeen sisältää monta pyörittelemääni ajatusta stressin vähentämisestä pieniin muutoksiin. Pidin jutun lopussa olevasta kahdesta kysymyksestä, jotka kannattaa esittää itselle ennen isojen päätösten tekemistä:

  1.  Lisääkö tämä minun kokonaisterveyttäni?
  2. Lisääkö tämä minun jaksamistani ja voimavarojani?

Ehkä uskomukset ja tottumukset ovat mielen hämärää laitaa, sillä niitä on vaikea pukea sanoiksi. Monasti ne vain häivähtävät näkyviin joissain tilanteessa pahimmillaan rajoittavasti. Toki monet tottumukset ovat hyödyllisiä, kuten hampaiden harjaaminen.

Jos käyttäytymisestä suuri osa muodostuu tottumuksista, niin arvelen niiden muuttamisen auttavan laihtumaan. Mutta miten päästään käsiksi rajoittaviin uskomuksiin ja häiritseviin tottumuksiin? Ajattelen nyt, että ainakin painoon vaikuttavat uskomukset siitä, mikä on mukavaa ja mikä tottumus auttaa (tai luulee auttavan) palautumaan.

Tällaisia pohdin uudenvuodenaattona 2019. Olin todella väsähtänyt jouluaattona töiden ja opiskelun takia, ja siksi arvelin postaavani seuraavan kerran vasta ensi vuosikymmenellä. Nyt kuitenkin seuraava opiskelun määräaika on vasta 12.1.2010 ja lisäksi kirjoittamisen vimma oli niin suuri, että tulipas tällainen kirjoitettua.

Hyvää uutta vuotta!

Kokeilua ja hapuilua

Tänä syksynä opiskelemissani kursseissa on toistunut eri muodoissa ajatus pienistä kokeiluista. Esimerkiksi nyt Verkkokauppa-kurssin ensimmäiseen tehtävään opettaja sanoi hyväksyvänsä minkä tahansa ”räpellyksen”, ja sellainen minunkin tekele kyllä oli.

Kun ensimmäisestä tekeleestä ei odota mitään, niin se on helppo aloittaa ja saada valmiiksi. Lisäksi tekeleen avulla nopeasti hahmottaa, mikä on olennaista ja miten lähteä eteenpäin.

Samankaltaisia pieniä kokeiluja olisi hyvä suosia muutenkin elämässä, mitä olen pohtinut jo postauksessa Pieniä askeleita. Mikä sitten estää tekemästä pieniä kokeiluita? Pienellä miettimisellä ainakin seuraavat asiat vaikuttavat:

  • epätäydellisyyden vierastaminen
  • virheiden pelko
  • liika suunnitelmallisuus

Epätäydellisyys ei riitä, vaan haluaa tehdä jotain merkittävää. Tunnistan itsessäni piirteen, että pienen novellin sijaan syntyisi menestyskirja tai että pienen runontekeleen sijaan haluaisi kynänsä suoltavan lähes Kalevalan.  Kuitenkin kiinalainen sanonta on, että pitkäkin matka alkaa ensimmäisellä askeleella, ja monasti ensimmäiset ne askeleet ovat horjuvia.

Virheiden pelkoa ei saisi olla tekeleitä toteuttaessa, sillä silloin ei pidä odottaa mitään kovinkaan kummoista syntyvän. Silti joka kerta kun jotain ”räpeltää”, niin aina jotain oppii, ja ainakin minä opin parhaiten rennosti näpertelemällä.

Liika suunnitelmallisuus voi olla myös estämässä kokeiluja. Aiemmin tietotekniikan projektit toteutettiin vesiputousmallin mukaan, jossa tehtiin vaihe kerrallaan määrittelystä käyttöönottoon. Nykyään suositaan monessa paikassa ketterää kehitystä, jossa tuotetaan nopeasti määrittelystä käyttöönottoon. Jotain samankaltaista ketteryyttä toivon omiin pieniinkin projekteihini.

Omaa iloisesti kukkivaa joulukaktusta katsoessa mietin, että onko tiukassa järjestyksessä kasvaminen niin tärkeää.  On paljon itsekehitysoppaita, joissa suunnitellaan tarkkaan, mitä tehdä, mutta nykyään vierastan ajatusta.

Esimerkiksi oma ajautumiseni autoilijaksi on monen pienen sattuman summa, ja toki monella muullakin tavalla asiat olisivat voineet tapahtua. Lisäksi on pakko taas varoittaa niitä, jotka ovat allergisia uskonnolle, sillä seuraavassa tekstissä on viitteitä uskontoon.

Kevään 2008 retriitissä Heponiemessä huomasin mainoslehtisen rukouslaulukurssista. Muutamana vuonna matkustin bussilla laulukurssille, sitten taksilla ja lopuksi vuokrasin auton kesällä 2014.

Kun vuonna 2015 tuli mahdollisuus saada edesmenneen isäni auto käyttöön vuosimallia 2000, niin ajattelin sen tarjoavan hyvän mahdollisuuden harjoitella. En aja missä tahansa säässä, mihin tahansa aikaan vuorokaudesta ja missä maassa tahansa, mutta monesti pääsen paikasta A paikkaan B.

Tänä syksynä on ollut todella kiinnostavaa opiskella, vaikka ajallisesti olen ollut ahtaalla. Ensi kevääksi tilanne onneksi helpottuu huomattavasti, kiitos työnantajan joustavuuden.  Toki iso pudotus vaikkakin vain vuodeksi tuntuu kukkarossa, mutta haluan nyt panostaa opiskeluun.  Saa nähdä, mitä tästä versoo.

Missä mennään 3

Aloitin blogin kirjoittamisen 7.1.2017, ja ensimmäisen Missä mennään 1 postasin helmikuun alussa. Seuraavan Missä mennään 2 postasin maaliskuussa 2018, joten ehkä on jo aika kirjoittaa nykytilanteesta.

Aloitin Myynnin ja markkinoinnin digiosaajakoulutuksen 13.9.2019, ja kyllähän se hieman alkaa vaikuttaa tähän blogiin. Vähän lipsahtaen kuvani tuli näkyviin ainakin linkkejä katsellessa, sillä harjoitustehtävässä piti luoda gravatar itselle. Kuvan räpsäisin Puumalan siltakahvilassa viime kesänä, ja täytyy kyllä sanoa, että kehitettävää löytyy taidossa ottaa hyvä kuva itsestä, niin kuin monessa muussakin asiassa…

Kaikenlaista kiintoisaa olen kurssilla pikaisesti päässyt silmäilemään, mutta ensimmäisenä tekee mieli toteuttaa niitä muutoksia, joita Palvelumuotoilun kurssin ryhmätyössä tuli esiin. Tarkoitus on vaihtaa teema niin, että olisi iso otsikkokuva ja värimaailma olisi sinisävyinen. Kiitos siis vielä kerran L-ryhmä!

Lokakuussa toivoin, että toteuttaisin näitä muutoksia vuodenvaihteen tienoilla, mutta saa nyt nähdä. Mieluummin teen vähän ja harkittuja muutoksia, kuin että sählään moneen kertaan ulkoasun kanssa.

Viime viikon postauksen Työterveyshoitajan tapaaminen laitoin luokkaan tyytyväisyys, ja nyt pikku hiljaa alan luokittella vanhempia postauksia. Olen itse aiemmin googlaillut, joten jos halusin tutkia postauksiani vaikka kitudieetistä, googlasin

kitudieetti site:mimir.fi

Aiemmin blogissa en juuri käyttänyt kategorioita ja avainsanoja, mutta nyt parannan tapani koulutuksen takia. Onhan se lukijalle helpompaa löytää kiinnostavia postauksia, jos kategorioita ja avainsanoja on käytetty.

Ajatukseni on, että onnellinen ei ahmi, joten  aikomukseni on luokitella postauksia kolmeen pääluokkaan, joista hyvinvointi koostuu:

  • tyytyväisyys
  • kylläisyys
  • palautuminen

Ajattelen hyvinvoinnin tällä hetkellä seuraavan kuvan mukaan:

hyvinvoinnin_osatekijät

Kylläisyyteen vaikuttaa

  • ahmimisen hillitseminen
  • ruoan ravitsevuus
  • syömisen säännöllisyys
  • tietoinen syöminen

Palautumiseen vaikuttaa ainakin

  • rentoutuminen
  • mukavat asiat
  • lepo

Sekä palautuminen että kylläisyys vaikuttavat tyytyväisyyteen, mutta lisäksi siihen saattaa voida itse vaikuttaa seuraavien asioiden kautta

  • päätökset
  • tavoitteellisuus
  • arjen rullaus
  • asenneilmasto

Kannattaa myös huomata, että palautumisesta ja kylläisyydestä on nuoli hyvinvointiin, mutta tyytyväisyydestä on kaksisuuntainen nuoli. Hyvinvointi vaikuttaa tyytyväisyyteen, mutta tyytyväisyys vaikuttaa myös hyvinvointiin.

Tuskinpa tämä lopullinen luokittelu on, mutta aloitetaan nyt tällä.

Työterveyshoitajan tapaaminen

Puolipakollinen työterveyshoitajan tapaaminen oli viime torstaina, mutta aika leppoisasti se omalla kohdallani meni. Jutustelumme lomassa kävimme asioita läpi, ja kävin vielä verikokeessakin.

Kolesteroli on vähän korkealla, mutta ei  niin korkealla, että tarvitsisi alkaa seurata. Kokonaiskolesterolini on 5,3, kun suositus on korkeintaan 5 mmol/l. Hyvä kolesteroli HDL  on 1,4, ja suositus on vähintään 1,2 mmol/l. Huono kolesteroli oli 3,6, josta suositellaan korkeintaan 3 mmol/l. Diabetesriski on kuulemma pieni, mutta sitä en osaa enää tuloksista katsoa. Hemoglobiinini on 145 g/l, mikä riittää minulle.

Ennen tapaamista tuli kysely, jossa kysyttiin myös suun terveydestä. Vastaukseni kertoi, että pidän hyvää huolta suuni terveydestä, jonka myös hammaslääkärini on todennut. Silti sain keltaisen varoituksen, josta lähetin viestin kyselyn toteuttajalle. Sain vastauksen, että suun terveyteen voi vaikuttaa esimerkiksi diabetes ja tupakointi, mutta minun kohdallani kyse oli selkeästi pelkästä lihavuudesta (BMI>30),

Kävin vuosittaisessa hammastarkastuksessa viikko sitten tiistaina, ja kysyin hammaslääkäriltäni asiaa. Hän sanoi, että _jos_ minulla olisi ientulehdus (mitä minulla ei ole), niin se aiheuttaisi lievän tulehdustilan elimistössä, joka taas voisi aiheuttaa häiriöitä sokeriaineenvaihdunnassa ja johtaa sitä kautta lihomiseen. Hammaslääkärini mukaan kyselyssä oli sekoitettu syy ja seuraus.

Toisaalta työpaikkamme kahvihuoneraati vieroksui työterveyshoitajan tapaamisia. Minun silmiini hoikka ja hyväkuntoinen nainen jopa koki, että hänelle oli nalkutettu, ja painostettu tekemään elämäntapamuutos.

Omalla kohdallani kysymys elämäntapamuutoksesta sai minut innostumaan selittämään, että en usko sellaisiin. On olemassa sanonta, että  ”tie helvettiin on kivetty hyvillä aikomuksilla”, ja jotain samaa on kyllä halussa laihtua.

Huomasin selittäväni työterveyshoitajalla, että oma vaatimaton muutokseni ei ole lähtenyt päätöksistä, vaan oikeastaan pettymyksistä. Kun aloin ahmiessani ottaa vesilasin viereen, niin muutos alkoi tapahtua.

Ensinnäkin veden juominen sai sen ahdistavimman nälän poistumaan, sillä ruoka pääsi eteenpäin suolistossa. Ehkä kuitenkin tärkeämpää oli, miten monasti jälkikäteen kysyin itseltäni, että ”oliko kivaa?”, ja kielteinen vastaus on saanut minut pienentämään seuraavalla kerralla ahmittavan ruoan määrää. Vieläkin saattaa jäätelöpurkillinen mennä, mutta ei enää juuri muuta.

Toinen tärkeä asia on, että elämään pitää löytyä muuta mukavaa kuin syöminen. Olen huomannut, että kun onnistun saavuttamaan jotain, niin se on monasti makeampaa kuin makean syöminen.

Alla vielä painotaulukkoni ja -kuvaajani, ja joulukuun lukema on tältä aamulta. Olen junnannut paikoillani, mutta hyvä että kahdeksan kiloa on pysynyt poissa.  Lisäksi kun ottaa huomioon syyskuun loppupuolen stressin, niin olen aivan tyytyväinen, että paino ei ole enempää noussut.