Todellisuuden kitkerä reuna

Pääkaupunkiseudun asukkaana nautin Helmet-kirjastoverkoston palveluista, kuten mahdollisuudesta varata suosittuja kirjoja. Tällä hetkellä varaan vain Antti Röngän kirjaa Jalat ilmassa sekä Maarit Verrosen kirjaa Muutama lämmin päivä. Röngän kirjaan varaukseni on 192/1302 ja Verrosen kirjaan 103/156, joten kestänee oman aikansa, ennen kuin pääsen näitä kirjoja lukemaan.

Viime talven aikana olin varannut useita kirjoja, joista suosittujen varaus pieneni hitaasti. Kesän alussa lukitsin varaukset, että ne eivät tulisi vahingossakaan minulle kesällä. Heinäkuun lopussa avasin lukitukset, ja jäin käsitykseen, että kirjat tulisivat myöhemmin syksyllä minulle. Samassa yhteydessä päätin varata kaksi Maarit Verrosen aiempaa kirjaa ja muutaman muun.

Yllättäen kaikki kirjat tulivat muutamana päivänä elokuun alussa, ja luettavaa oli vaaksan korkuinen pino.  Ainoastaan Daniel Kahnemanin kirjaa Thingking fast and slow en ehtinyt lukea loppuun, sillä luen hitaasti englanniksi. Nummenmaan kirjan sain alustavasti luettua, ja palautin sen tiistaina heti postauksen kirjoittamisen jälkeen.

Toki tiesin, että elokuu alkaa olla kiireistä, mutta silti en hennonut jättää kirjoja lukematta. Toisaalta tämän syyskauden aloitus on mennyt paremmin kuin aiempina syksyinä, sillä olen esimerkiksi saanut käsiteltyä sähköpostiviestit heti. Silti huomaan, että minun on vaikea valita ja päättää olla tekemättä jotain.

Olen vähän kuin lapsi karkkikaupassa, kun käyn kirjastossa, sillä olisi niin ihanaa lukea vaikka mitä. Sama asia pätee erilaisiin projekteihin, joita teen kotona tai kehitän jotain töissä. Kuitenkaan aikaa eikä varsinkaan energiaa ole loputtomasti.

Olen elämästäni käyttänyt paljon aikaa turhan haaveiluun, mutta ehkä pahempaa on ollut turhan isojen askelten haaveilu. Sen sijaan että olisin ottanut pieniä askeleita, olen joko sännännyt tekemään virheliikkeitä tai jäänyt sohvalle löhöämään ja pahimmillaan ahmimaan.

Tuntuu kitkerältä tajuta omat rajansa, sillä se pakottaa tekemään valintoja. Jos ihan oikeasti haluan tehdä asian A, niin en voi edes hipaista asioita B ja C. Kaikkeen ei vain riitä aika. Kaipa sitä on pakko aikuistua edes tässä vaiheessa. Kitkerää.

Toki kitkerän valinnan vastapainona on mahdollista saavuttaa oma tavoite, mikä toki maistuu jo ajatuksena suloiselle.

Tunteet ja lihavuus

Kirjasto alkoi kinuta takaisin Lauri Nummenmaan kirjaa Tunnekartasto: Kuinka tunteet tekevät meistä ihmisiä (2019), joten nyt kirjoitan muutaman mietteeni tästä kirjasta.

Kirjassa käsitellään tunteita monelta kannalta, ja tutkitut asiat vahvistavat omia arjen havaintoja. Minulle kiinnostavaa on hänen suhtautumisensa lihavuuteen. Hänen mukaansa lihavuuteen johtaa halukkuus hakea nautintoa ruoasta, mieltymys rasvaan ja sokeriin sekä kyky varastoida rasvaa. Kaikki nämä ovat auttaneet eloonjäämistä esihistoriallisina aikoina, mutta johtavat lihavuuteen nykyään.

Toisaalta hyvät tavat ja tottumukset helpottavat myös laihtumista ja vähentävät turhaa ponnistelua, kunhan vain saa luotua itselleen hyvän tavan. Toisaalta huonosta tavasta on vaikea irrottautua, sillä esimerkiksi herkuttelu tarjoaa kyllä omanlaisensa palkinnon.

Erityisen mielenkiintoista oli osuus, jossa kerrottiin amerikkalaisen Ray Baumeisterin tutkimuksista. Hänen mukaansa itsesäätelykyky on kuin lihas, ja se väsyy käytettäessä ja stressaantuneena (s. 278), mihin riittää pelkkä älyllinen ponnistelu.

Käypä hoito-sivustolla lihavuuden hoitosuosituksissa suositellaan säätelemään annoskokoa ja välttämään turhia houkutuksia tahdonalaisesti. Taas mietin, että kumpi on oikeassa, Käypä hoito-sivusto vai Nummenmaan kirja. Oman arkikokemukseni mukaan tällaisen stressiahmijan on ihan turha yrittää oman tahdon varassa pysyä ruodussa, mutta säännöllinen syöminen toki auttaa.

Ainoastaan optimismin pysyvyyden suhteen olen eri mieltä Nummenmaan kirjan kanssa, mutta myönnän olevani maallikko. Kirjan sivulla 252 kerrotaan yhdeksän vuotta kestäneestä tutkimuksesta, jossa kartoitettiin myös osallistujien optimismia jakson alussa ja lopussa, missä ei tapahtunut juuri muutoksia. Silti minulle Seligmanin Optimistin käsikirja on ollut tärkeä kirja.

Olen aiemmin pohtinut Nummenmaan kirjaa Tunteiden psykologia postauksissa Kaksi tarinaa, kaksi maailmaa, Syömisen säätelystä sekä Tunteiden vaikutuksen kuvaaminen . Postauksessa Aivojen ja suoliston naksahdus on hänen työstään Turun PET-keskuksessa. Lisäksi mietin, että Tilastollisten menetelmien perusteet (2014) -kirjan yksi kirjoittaja on Lauri Nummenmaa, liekö sama mies?

Nummenmaan kirjassa on kaksikymmentä sivua lähdeviitteitä, joten voin uskoa kirjassa olevan tutkittua tietoa. Silti tämä kirja oli miellyttävän rennosti kirjoitettu, mitä mielellään lukee vapaa-ajallaan. Ehkä tämä kirja täytyy käydä ostamassa.

Ruotsalainen Paras ruokavalio

Katsoin hiljattain ruotsalaisen tiedesarjan Paras ruokavalio, jonka kolme jaksoa on vielä parisen kuukautta nähtävissä Areenassa. Ohjelman tekoon osallistui neljä perhettä kukin kokeillen kuukauden omaa ruokavaliotaan:

  • lautasmalli
  • 5:2 -paasto
  • kasvissyönti
  • karppaaminen eli vähähiilihydraattinen

Perheiden vanhemmat tutkittiin ennen ja jälkeen ruokavaliokokeilun, ja heidän verinäytteestään selvitettiin nelisenkymmentä eri arvoa.

Minua ei yllätä, että karppaavan pariskunnan huonon kolesterolin arvo nousi, sillä niin hurjan kokoista voikimpaletta heille suositeltiin syötäväksi yhdellä aterialla. Ehkä heidän innostajansa oli sitä harvinaisempaa tyyppiä, jolla eläinrasvan nauttiminen ei lisää veren huonoa kolesterolia. Toki karppaaminen voidaan tehdä myös käyttäen kasvisrasvoja, jolloin kolesteroli ei nouse.

Karppaava pariskunta ei pitänyt ruokavaliostaan, ja he hyvin pian kyllästyivät jatkuvaan kananmunien syömiseen. Heillä oli pieni lapsi, joka varmasti valvotti öisin. Silti mietin, että pariskunta oli hyvin väsyneen näköinen ruokavalionsa aikana ja lisäksi he kertoivat, että varsinkin ensimmäinen viikko oli vaikea.

Kasvissyöntiin valittu pariskunta ei myöskään ollut tyytyväinen ruokavalioonsa, vaikka mies laihtui hieman kuukauden aikana. Yllättäen he pitivät kasvissyöntiä ”uskontona”, vaikeana ja hankalana, sillä piti selvittää esimerkiksi oliko valkoviini vegaanista.

Herkutteleva pariskunta valittiin 5.2-paaston kokeilijoiksi, ja selvästikin molemmat laihtuivat. Kumpikin arvosti sitä, että sai vapaasti herkutella viiden päivän aikana. Toisaalta paastopäivinä syötiin runsaasti kasviksia, joka jo sinällään on terveellistä.

Ehkä tyytyväisin ruokavalioonsa oli se perhe, joka noudatti ruotsalaista lautasmallia, jossa lautaselle laitettiin kolmasosa proteiinipitoista, kolmasosa hiilihydraatteja sisältävää ja kolmasosa kasviksia. Suomalaisessa lautasmallissa täytetään lautasesta puolet kasviksilla, neljäsosa perunalla tai pastalla ja viimeinen neljännes proteiinipitoisella ruoalla.

Lautasmallia kokeilevan perheen lapset olivat aiemmin syöneet aamupalalla pähkinälevitettä, ja perjantaisin he olivat syöneet hampurilaisia. Nyt elämä muuttui niin, että vanhemmilla meni selkeästi enemmän aikaa ruoanlaittoon. Oli hämmentävää katsella, miten ainakin minulle myöhään urheiluharjoitusten jälkeen pariskunta vielä kokkaili yhdessä. Ehkä he olisivat päässet helpommalla, jos olisivat  tehneet vielä isompia annoksia kerralla ja pakastaneet osan.

Selvästikin lautasmalli antoi eniten virtaa tähän perheeseen, ja koko perhe näytti kukoistavalta lautasmalliin vaihdettuaan. Lisäksi lautasmalli ei rajoita ruokavalintoja samalla tavalla kuin kasvissyönti tai karppaus.

Paras ruokavalion kullekin on se, mitä jaksaa noudattaa. Ihmiskunta on kuitenkin levinnyt joka mantereelle ja pystyy syömään monenlaisia ruokia, joten vaihtoehtoja on runsaasti.

Hidasta ja hoikistu?

Hiljattain kilpailuviettiä käsittelevässä jutussa digitaalisessa Helsingin Sanomien tilaajille suunnatussa jutussa vilahti pitkäkestoinen ja matalatehoinen liikunta. Minullahan ei mitään kilpailuviettiä ole, ja kuntoilunikin suhteen on toivomisen varaan. Silti lueskelen kaikenlaista, jos niistä vaikka löytyisi jotain apua hoikistumiseen.

Satuin seuraamaan linkkiä kesäkuun alun juttuun tehokkaasta kuntoilusta, missä kerrottiin, että matalatehoisessa treenissä energialähteenä toimivat lähinnä rasvavarastot. Olen mielestäni jossain muuallakin nähnyt tämän saman ajatuksen, että matalatehoisessa treenissä palaa rasvaa ja korkeatehoisessa hiilihydraatteja ja proteiineja. Tämän takia väärällä tavalla laihduttaessa lihakset vähenevät, vaikka laihduttaessa pitäisi päästä eroon rasvasta.

Selviytymisen kannalta proteiinien käyttö pakkotilanteessa tuntuu järkevältä. Jos aikoinaan oli pakko paeta nopeasti, niin vaikka lihakset vähän kuluivat, niin parempi se kuin päästä hengestään. Mutta tuskin kukaan joutui joka päivä juoksemaan vaikka leijonaa henkensä edestä pakoon.

Pohdin matalatehoista rasvanpolttoa jo postauksessa Mystinen rasvanpoltto, sekä sykealueiden muuttamista. Sinänsä asetuksissa numeroiden muuttaminen on helppoa, mutta kummastelen, miten ihmeessä tietäisin edes kohtuullisen lähellä totuuutta olevat arvot. Ainoa varma asia on, että kuntoni on varmasti huonompi kuin niillä, joille aktiivisuusranneke on tarkoitettu.

Asetin maksimisykkeen arvoon 130, sillä en todellakaan ole hyvässä kunnossa. Leposykkeen näin matalimmillaan olevan 64. Anaerobinen kynnys oletusasetusten mukaan on 90 % maksimisykkeestä eli ikäiselläni 144, ja senkin voin ”hihasta ravistamalla” madaltaa 130:neen. Mutta mikä on aerobinen kynnys, joka on 120 oletusarvoisesti ja jonka laitoin nyt 100:ksi.

osa oletusasetus ”hihasta ravistettu” 12.8.2019
VO2 max 36 27
Maksimisyke 160 130
Leposyke 55 64
Aerobinen kynnys 120 100
Anaerobinen kynnys 144 120

Alla olevan sykekäyrän sain työmatkalta muutosten jälkeen.

Ensimmäiseksi huomaan, että samat sykealueet ovat tässä kuvassa kuin aemminkin, eli raja-arvot ovat ikäni perusteella 160, 144, 128, 112, 96 ja 80.  Kävin vielä tarkistamassa, että uudet asetukset ovat 12.8.2019 mukaiset, mutta ei niillä ainakaan ole merkitystä sykekäyrän raja-arvoissa. Maksimisyke on kuvassa 160, vaikka asetuksissa laitoin sen 130:neen.

Nyt sitten mietin, että riittääkö rasvanpolttoon pelkästään matalatehoinen liikkuminen. Minun kannaltani olisi hyvä, että jokainen alhaisella syketasolla tehty suoritus polttaisi rasvaa, vaikka se kestäisi vain muutaman minuutin. Ikävämpi tilanne olisi se, että ensin pitäisi liikkua vaikka puoli tuntia, ja vasta sitten alkaisi rasva palaa.

Olen kyllä huomannut, että jos vähänkin rivakammin liikkuu, niin herkästi tulee nälkäiseksi. Toisaalta nyt olen kokeillut liikkua hitaasti (ja arvokkaasti), eikä nälkä ole vaivannut.

Minusta näyttää siltä, että monet laihat liikkuvat todella hitaasti, ja taas pulskat mielellään liikkuvat hengästyen. Lisäksi minuakin vielä vanhemmat ihmiset liikkuvat hitaasti ja laihtuvat.  Mutta onko tämä vain kuvitelmaa, vai onko asia oikeasti näin?

Mietin löytyisikö liikuntafysiologiasta tutkittua tietoa matalasykkeisen liikunnan vaikutuksesta rasvanpolttoon. Ei tällainen lihavan elimistö perusperiaatteissa niin mahdottomasti voi poiketa kuntoilijan elimistöstä.

Pelottava lehmätoffee

Onneksi paino oli aavistuksen laskenut heinäkuun punnituksesta, ja nyt uskallan pohtia pientä tapahtumaa heinäkuusta.

Nautin lomastani, jota rytmitti muutama retki ja muu tapahtuma. Joutilaisuus tuntui hyvälle, sillä minulla oli aikaa tehdä juuri sitä, mikä sillä hetkellä sattui huvittamaan.

Heinäkuun alkupuolella näin kaupassa ns. lehmätoffeeta, siis joiden päällyspapereissa on kuva lehmästä. Samanlaisista makeisista käytetään myös nimitystä lehmäkarkki. Ehkä toffeessa on hieman maitoa, mutta ainakin niissa on runsaasti glukoosi-fruktoosi-siirappia.

Makean ystävänä pidän tästä toffeesta, sillä tuoreena se on aavistuksen rouskahtava eikä ollenkaan sitkeä. Pahimmillaan sitkeätä toffeeta syödessä tulee tunne, että hampaiden paikat lähes irtoavat, mutta lehmätoffeen voi miltei litistää kielellä kitalakea vasten. Lehmätoffeen maku on mieto mutta varmaankin monelle liian imelä.

Olin siis nähnyt lehmätoffeepusseja, joka jäi houkuttamaan. Muutaman viikon päästä ostin yhden 500 gramman pussin.

Olin syönyt sinäkin päivänä kunnollisen aamiaisen ja lounaan. Silti kun aloin syödä toffeeta, niin söin suurimman osan eli ehkä 300 gramman verran ehkä viidessä minuutissa. Oli pelottavaa, miten hyvälle se maistui ja miten nopeasti pystyin syömään sen määrän.

Join onneksi vettä, mutta oloni oli vähän aikaa kurja. Ehdin toivoa, että oloni olisi niin kurja, että en enää ikinä ostaisi lehmätoffeeta, mutta olo kyllä korjaantui muutamassa tunnissa.

Söin normaaliin aikaan kevyehkön ilta-aterian, mutta ehkä tunnin päästä pussiin jääneet makeiset alkoivat houkuttaa. Taas jossain viidessä minuutissa söin loput, eikä nyt tullut edes yhtään heikko olo.

Lehmätoffeessa on valmistajan ilmoituksen mukaan 406 kcal/100 g.

Pussissa oli 500 grammaa makeisia, joten pystyin hotkaisemaan melko kevyesti yli parituhatta kaloria kaikkiaan ehkä kymmenessä minuutissa. Se parituhatta kaloria on enemmän kuin päivässä tarvitsen energiaa.

Minua kauhistuttaa, miten helppoa minun on syödä lehmätoffeeta. Nautin mausta ja pystyn syömään sitä järjettömän nopeasti.  Voin hyvin kuvitella, miten huonosti sujuneen päivän päätteeksi ostaisin näitä makeisia, ja miten ne hetkeksi antaisivat hyvän olon.

Taitaa olla niin, että minä en pysty tahdonvoimalla vastustaman lehmätoffeeta. Saatan pienentää houkutusta lehmätoffeeseen laittamalla arjen sujumaan ja löytämällä muuta mukavaa omaan elämään. Ehkä.

Mystinen rasvanpoltto

Tämä kuva oli jo edellisessä postauksessa siivouksen sykekäyrä . Tuo suursiivouspäivä oli poikkeuksellisen rankka, sillä varmasti harvoin kulutan häärätessä yli tuhatta kaloria. Mielenkiintoista on, että rasvan osuus kaloreista oli 60 %

Olen poiminut alla olevaan taulukkoon muutaman esimerkin ”harjoituksista”, jotka ovat lyhyt kävely sekä kaksi suoritetta suursiivouksesta.

suorite ja päivä erittäin kevyt % kevyt % yhteensä % rasvanpoltto %
kävely 4.8. 24 58 82 49
suursiivous a 6.8. 41 58 99 60
suursiivous b 8.8. 46 54 100 61

Ensimmäinen hämmästelyni rasvanpoltosta on, että se ei ole suoraan kevyen sykealueen harjoituksen osuus. Lisäksi muistutan, että tuo ”kevyt” on hyväkuntoiselle kevyt, minulle kohtuullisen raskasta.

Esimerkkitaulukon kävelystä kevyttä oli 58 %, mutta rasvaa paloi 49 % suorituksesta. Toisaalta siivouksessa a kevyen sykealueen suoritusta oli 58 %, mutta rasvanpolttoa oli 60 %.

Jotenkin rasvanpolttoprosentti liittyy eniten kevyeeseen sykealueeseen, mutta ei pelkästään. Eikä valmistajan sivulla asiaa avattu.

Toinen hämmästelyni rasvanpoltosta on, että Käypä hoito-sivuston lihavuuden hoitosuosituksissa ei asiasta ole mitään. Sivun alalaidasta pitää napsauttaa ”Jatka lukemista”, josta pääsee näkemään, että lihaville suositellaan elintapahoitoa.

Hyvää elintapahoidossa on mielestäni suositukset ravitsevan ruoan valitsemisesta sekä säännöllisestä syömisestä. Sen sijaan annoskoon säätely ja turhien houkutusten välttely on tahdonalaista, ja ainakin omalla kohdallani se saa vain ”huolestuneen mahani” huolestumaan entistä enemmän.

Kummastuttavin tässä Käypä hoito -ohjeistuksessa oli suositus kohtuullisen kuormittavasta liikunnasta jopa tunnin verran päivässä.

Jossain on virhe.

On siis suosittu urheilu- ja aktiivisuusmittarien valmistaja, joka antaa mahdollisuuden tarkkailla rasvanpolttoa. Rasvanpoltto tapahtuu alhaisella syketasolla.

On olemassa Käypä hoito -suositukset, joiden kerrotaan olevan ”riippumattomia, tutkimusnäyttöön perustuvia kansallisia hoitosuosituksia”. Jotka pitävät tarpeellisena kohtuullisen kuormittavaa liikuntaa, mikä ei mittarinvalmistajan mukaan lisää rasvanpolttoa.

Toki voidaan miettiä, että onko kohtuullisen kuormittava sama kuin kevyt. Minusta kohtuullisen kuormittava on sama kuin keskitason sykealueen harjoitus, josta mittarien valmistaja toteaa ”Suositellaan: Kilpailuihin valmistautuville urheilijoille tai suorituskyvyn parantamiseen. ”

Ei siis lihavuudesta kärsivälle painon pudottamiseen.

Lisäksi jos googlaa hakusanan ”rasvanpoltto”, löytää parhaimmillaan sekalaisen kokoelman kohtuullisen järkeviä ohjeita ja pahimmillaan mainoksia ihmepillereistä.

Aion luottaa mittarien valmistajaan.

ps. Tänä aamuna vertailukelpoinen painoni oli 82,7 kg, joka on 500 g vähemmän kuin kuukausi sitten. On hyvä, että olen päässyt takaisin painoalueeseen, jossa olen olut jo kolmisen vuotta.

Siivouksen sykekäyrä

Olen nyt saanut tehtyä asunnossani ns. suursiivouksen, jolloin vuosittain siivoan ne nurkat ja kolot, mitä tavallisesti en siivoa. Sain siivouksesta tehtyä lähes puolet kesäkuun alkupuolella, ja eilen torstaina 8.8.2019 sain viimeisenä kylpyhuoneen siivottua. Kaikkiaan aikaa kului 42 tuntia, ja josta nyt elokuussa 22 tuntia 6 päivän aikana. Jonkin verran muistin käyttää sykemittaria, ja alla oleva sykekäyrä on makuuhuoneeni siivouksesta tiistaina 6.8.2019.

Kuten ennenkin olen kertonut, niin siivoamiseen liittyy kurottelemista, kyykistelemistä ja painavien esineiden raahaamista. Nuo matalammat syketasot ovat tulleet lepotaukojen aikana, jolloin muun muassa luin Maarit Verrosen kirjaa Pimeästä maasta (suosittelen!).

Tämä oli poikkeuksellisen pitkä aika siivota eli kokonaisuudessaan lähes seitsemän tuntia (4:08+2:50), mutta toki pidin taukoja välissä. Tarkoitus oli pitää riittävästi taukoja, mutta loppuvaiheessa halusin vain saada työn valmiiksi eli pari viimeistä tuntia vain rehkin. Olo oli myös sen mukainen lopettaessani, olin todella väsynyt ja hikinen.

Osaan katsoa vasta sen verran sykekäyrää, että maksimi on 220-ikäni 60 vuotta eli 160 lyöntiä minuutissa (bpm), mikä näkyy vasemmassa ylälaidassa. Sen alapuolella on 16 bpm eli 10 % välein eri sykealueet.

Sykealueet ylhäältä alaspäin oletusasetusten mukaan

  • punainen alue: maksimi eli 160-144 bpm, mikä ei todellakaan ole minun tasoiselle
  • keltainen: raskas eli 143-128 bpm
  • vihreä: keskitaso eli 127-112 bpm
  • sininen: kevyt eli 111-96 bpm
  • harmaa: erittäin kevyt eli 95-80 bpm

En siis käynyt kertaakaan keltaisella eli raskaalla alueella, josta todetaan, että ”aiheuttaa lihasten väsymistä ja hengästymistä”. Alan hengästyä ja väsyä vihreällä eli keskitasolla tai jopa sinisellä alueella. Myönnän, että kuntoni on paljon huonompi kuin niillä, joille mittari on suunnattu.

Varmaankin sykealueet saisi madallutettua oman kunnon mukaan, mutta eipä sitä ole vielä tullut tehtyä. Lisäksi vaikka mittariin on tarjolla runsaasti urheilulajeja, niin tuskinpa sieltä löytyy ”suursiivousta”, joten käytin lajia ”muu sisäliikunta”.

Rasvaa poltin 60 % tuosta ajasta. Olen ymmärtänyt niin, että matalalla syketasolla rasva palaa, ja selvästikin se asia kannattaa selvittää. Sinänsä mielenkiintoista, että rasvanpoltosta ei meille laihduttajille kyllä missään puhuta, ja kuitenkin se olisi meille erityisen hyödyllistä.

Tällaista suoritusta en tule usein tekemään, mutta nyt oli vielä viimeisinä lomapäivinä aikaa siivota. Tuntuu hyvälle, että sain hoidettua senkin pois alta, sillä talvesta on tulossa kiireinen.

Muinainen selviytyminen

Lukaisin viikonloppuna erinomaisen kirja Suomessa selviytymisen historiaa (2018), jonka on kirjoittanut Ulla Koskinen. Kirjassa kuvataan jopa kivikaudelta alkaen selviytymistaitojen kehittymistä kuten asumuksia ja ruokaa, mutta pääpaino on 1500-1700-lukujen kuvauksessa. Kirjoittaja on historiantutkija, mutta tekstiin sujautetut sukkeluudet saivat minut naurahtelemaan.

Kirjassa kerrotaan, mitä kaikkea ei ollut entisinä aikoina ja miten silti selvittiin. Muistan vielä hiihtolomalla lukemani kirjan Suomen rahvaan historia, missä hyytävästi kerrotaan Ruotsin vallankäytöstä Suomessa, joten todella arvostan entisaikojen suomalaisia.

Nälkää kärsittiin usein, ja ruoka oli hyvin vaatimatonta. Hyvinä vuosina voitiin leipoa puhdasta leipää, mutta katovuosina jauhojen sekaan laitettiin pettua, jäkälää tai jopa olkea.

Jäin miettimään kirjan tarinaa miehestä, joka sinnitteli katovuoden yli vähäisellä ruoalla ja lähinnä makailemalla. Leikin ajatuksella, että voisiko meissä olla jopa sisäänrakennettuna järjestelmä, että katovuosina ei liikoja yritetä vaan ollaan paikoillaan.

Olen ennenkin pohtinut käyttäytymistä nälänhädän aikana esimerkiksi postauksissa Suoliston tulkinnat ja Lihavuuden noidankehät?. Ehkä huolestunut maha on aina vähän varuillaan nälänhädän takia, mihin järki ei voi vaikuttaa. Tai saattaa olla, että jos kokee olevansa nokkimisjärjestyksessä heikoilla ja itsetunto on heikko, niin mielellään syö nopeasti ja yksin, mikä  merkittävästi parantaa eloonjäämisen mahdollisuuksia heikkoina aikoina.

Edellisestä kuvasta Lihavuuden syitä jo arvelin, että se ei ole lopullinen. Nyt muokkasin kuvaa niin, että otin mukaan ”huolestuneen mahan”. Aiemmin käytin sanaa ”nälän pelko” kuten postauksessa Syömisen laukaisijoita, mutta haluan esittää suoliston ajattelevana oliona.

Haluan myös muistuttaa, että hyvällä itsetunnolla varustettu stressipaastoaja tuskin lihoo helposti, mutta kaltaisellani stressiahmijalla on hankalampaa.

Arvelen, että median toitottama ihannekuva huonontaa monen itsetuntoa, ja saa aloittamaan kitudieetin. Huolestunut maha tulkitsee kitudieetin nälänhätänä, mikä laukaisee ahmimisen ja lihomisen. Lisäksi stressi saa ihmisen tunnesäätelyn heikkouksien takia ahmimaan ja lihomaan.

Myönnän vatvovani näitä lihomisen syitä, eikä tämäkään välttämättä lopullinen kuva ole. Enkä ole ravitsemusasiantuntija, mutta jonkinasteinen kokemusasiantuntija kuitenkin.

Ainakin aikoinaan suositeltiin ruokapäiväkirjan pitämistä lihavuuden syiden selvittämiseksi. Olen aina vierastanut sitä, ja yksi taustasyy on ollut, että aikoinaan kuulin kertomuksen laihtuneesta, joka vuosia laihtumisen jälkeen edelleenkin piti ruokapäiväkirjaa.

Lisäksi minusta ei ole tärkeää, että onko syönyt lehtisalaattia vai parsakaalia, ja onko sitä syöty 50 vai 87 grammaa. Lisäksi ruokapäiväkirjoihin tulee niin paljon tietoa, että pidän haasteellisena löytää todellisia syitä. Lihavuuden ongelma on syvemmällä kuin arjen pikku häiriöt.

Lihavuuden syitä

Tällaisen kuvion olen miettinyt nyt lomalla ollessani ja omalta kohdaltani. Toki taas täytyy todeta, että ajatus on saattaa muotoutua hieman ajan myötä.

Lapsuuteni ei ollut täydellinen, mutta harvallapa sellainen on. Omalla kohdallani ongelmaksi tuli, että itsetuntoni jäi heikoksi, tunteiden säätelyssäni on puutteita ja ahmin stressitilanteessa.

Valitettavasti aikoinaan uskoin mediaa, että en kelpaa alle 60-kiloisena ja painoindeksin ollessa alle 25, vaan että minun täytyy laihduttaa vielä pienemmäksi. Muutama viikko kituutettuani dieetillä laukaisi stressiahmimisen, joka sai minut lihomaan, ja valitettavasti palaamaan jossain vaiheessa takaisin kitudieettiin.

Tunteiden säätelyn puutteet tai ehkä parempi sana olisi ”heikkoudet”, saa jollekin muulle helpot tilanteet tuntumaan minusta stressaavilta, ja taas palaan stressiahmimiseen.

Mielestäni kitudieetti, stressiahmiminen ja lihominen muodostavat syöksykierteen, joka saa ihmisen vain lihomaan. Ymmärrän kyllä, että dieeteistä on vaikea pysyä erossa, sillä niitä tyrkytetään joka paikassa.

Kannattaa huomata, että lihavuus on eri asia kuin syömishäiriö, eikä siihen usein liity syömishäiriötä. Löysin Syömishäiriöliiton sivustolta tekstin

”Ylipaino voi syntyä monen tekijän seurauksena. Tavallista on, että henkilö ei kiinnitä suurempaa huomiota syömänsä ruoan laatuun sekä määrään ja ylipaino pääsee kertymään huomaamatta vuosien saatossa.

Ylipaino voi syntyä myös jatkuvan, pidättäytymiseen perustuvan laihduttelun seurauksena. Tällöin kuurin loputtua palataan entisiin tapoihin ja paino palautuu usein aikaisempaa korkeammalle. Syynä ei yleensä ole epäonnistuminen laihdutuksessa, vaan laihdutusmenetelmän haitallisuus.

Ylipainon taustalla voi olla myös taipumus tunnesyömiseen, jolloin henkilö pyrkii helpottamaan psyykkistä pahaa oloaan syömällä. Tällöin syömiseen saattaa liittyä pakonomaisia piirteitä tai ”hälläväliä” –oloa.

Ylipaino voi olla seurausta myös runsaasta tapasyönnistä. Tällöin ruoka on henkilön elämässä keskeisessä roolissa, esimerkiksi harrastuksena, juhlistamassa jokaista mukavaa oloa, tilannetta, mökkireissua ja ulkomaanmatkaa.”

Olen aika paljolti samaa mieltä tämän tekstin kanssa, mutta hieman karsastan ensimmäistä kappaletta. Löysin jo 2017 Ylen sivuilta jutun, jonka mukaan 84 % naisista on tyytymättömiä painoonsa. Kun naisista ylipainoisia ja lihavia on kuitenkin vähemmän kuin tuo 84 %, niin osa naisista ainakin terveyden näkökulmasta katsottuna laihduttaa turhaan.

Olin aloittanut tämän postauksen jo 15.3.2018, ja silloin mukana luonnoksessani oli vasta lainaus Syömishäiriöliiton sivuilta.