Säännöllinen syöminen

Laihtumista toivovat ihmiset tekevät monenlaisia muutoksia käyttäytymiseensä, mutta säännöllinen syöminen herättää monasti vastustusta. Säännöllisellä syömisellä tarkoitan sitä, että syö 5 kertaa päivässä eli noin 3-4 tunnin välein. Pääsyyt vastustukseen voi tiivistää lauseiksi

  • ”Tiheästi syöminen lihottaa.”
  • ”Justhan mä söin.”
  • ”Ei ole nälkä.”

Syöminen kyllä lihottaa silloin, jos ”ateriat” ovat roskaruokaa, jäätelöä tai makeisia. Kun katselee Hengenvaarallisesti lihava-ohjelmaa, niin ennen elämänmuutosta lihavat syövät moneen kertaan päivässä, ja aina lääkäri Nowzaradan käskee potilasta syömään vain 3 kertaa päivssä. On kuitenkin huomattava, että lihavien lautasilla harvoin näkyy vihreää kasvista tai muuta terveellistä ruokaa.

Säännöllinen syöminen auttaa mielestäni vain silloin, kun syö kokolailla terveellisesti. Arvelen kuitenkin, että jos ruokailutottumukset ovat täysin virheelliset, niin ensin pitäisi pikkuhiljaa lisätä vihannesten, marjojen ja kuitupitoisten ruokien määrää.

Tämä ”justhan mä söin” tunne varmasti tulee, jos on aiemmin syönyt 1-3 kertaa päivässä ja nyt alkaa syödä 5 kertaa päivässä. Säännöllisen syömisen tavoite on, että suolisto tulkitsee tilanteen ”keitaalla oloksi”. Tällöin ruokaa varmasti riittää eikä ole mitään tarvetta ahmia, vaan pikemminkin haluaa vapaaehtoisesti pienentää annoskokoa.

Sinänsä on mielenkiintoista, että 5 kertaa päivässä pidätään tiheänä tahtina syödä. FinRavinto 2017 tutkimuksessa kuitenkin todetaan, että ”Miehillä (18–74-vuotiaat) oli keskimäärin 7,1 ja naisilla 7,2 ruokailukertaa päivää kohden” (s. 40).

Jos tuntee, että ”ei ole nälkä”, niin sehän juuri on tavoite. Kun ei ole nälkä, ei tarvitse syödä makeisia tai leivonnaisia, vaan voi syödä vain jotain pientä ja vähärasvaista, mikä taas pitää nälän loitolla.

Olen aikoinaan kuvitellut, että laihtumista varten pitää olla nälkäinen. Kun kuitenkin oikeasti lihavan laihtuminen kestää pitkään, ei siinä muutaman päivän nälkäkuuri auta. Pahimmillaan nälkäkuuri vain laukaisee ahmimisen, ja lihoo entistä isommaksi.

Säännöllisellä syömisellä on myös Julia laihtunut 25 kiloa Ilta-Sanomien mukaan. Toki täytyy taas korostaa, että on niin monta tapaa laihtua pysyvästi. Säännöllinen syöminen toimii monella, mutta jollekin toiselle jokin aivan toinen tapa toimii, ja hyvä näin.

Pohdintaa ahmisesta

Huomaan palaavani pohtimaan ahmimista aina vähän eri vinkkeleistä. Aiemmin olen jo pohtinut ahmimiseen liittyvän

Hiljattain aloin miettiä myös ahmimista nautinnon kannalta, ja muistelin toivottavasti menneitä aikoja.

Olen pystynyt syömään määriä, mitä nykyään pidän hämmentävinä, ja syöminen on aluksi tuottanut merkittävää nautintoa. Täytyy sanoa, että en koe enää niin voimakasta nautintoa esimerkiksi makeisten syömisestä.

Jos aikoinaan ensimmäinen haukkaus suklaalevystä antoi kouluarvosanalla vähintään 9½ nautinnon, niin nykyään suklaasta saan merkittävästi vähemmän nautintoa ja arvosanana se olisi 6+..8½.

Voin siis syödä suklaata muutaman palan, mutta suklaan syöminen ei enää ole samalla tavalla kiinnostavaa kuin ennen.

Säännöllinen syöminen vaikuttaa ”pilaavan” suklaasta, muista makeisista tai leivonnaisista saatavan nautinnon, sillä ei ole nälkä.  Nyt en voi olla miettimättä, että olenko syönyt harvakseltaan myös siksi, että silloin makeiset maistuvat paljon paremmille.

Muistelen myös niitä monia kertoja, jolloin olin ensin ollut dieetillä, mutta muutaman viikon päästä olin palannut vanhoihin tapoihini ahmimaan makeaa. Voi olla, että dieeteiltä saatava ravintomäärä ei riittänyt, mutta nyt lisäksi ajattelen, että kaipasin makean syömisen antamaa nautintoa. Olen melko varma, että aluksi ei makean syöminen edes ollut kovin nautinnollista, mutta äkkiä vanhat tavat palasivat.

Huomattavaa on se, että nälkäisenä mikä tahansa ruoka maistuu hyvälle, mutta se on enemmän tottumuksesta kiinni, mitä syö. Joskus hyvin nälkäisenä olen syönyt oliiviöljyä ja leipää.

Viime keskiviikkona en tyytynyt syömään jääkaappini valmiita kasvisruokia kuten haudutettua punakaalia, keitettyjä papuja tai artisokkakeittoa (kiitos Hilkka!). Vakain ottein valitsin pakastimesta mikroon kinkunloppua sulamaan, ja lisäksi kiehautin parsakaalia ja ladoin lautaselle myös muita kasviksia.

On hyvä, että mieltymykseni ovat menossa terveellisempään suuntaan.  Vanha tapa syödä ensin kunnollista ruokaa, ja vasta sen päälle herkkuja, on edelleenkin käypä tapa toimia.

Dieettigeneraattori

Dieettiohjeita tuntuu riittävän joka iltapäivä- ja naistenlehteen. Varmasti siinä vaikuttaa se, että erilaiset dieetit ja laihduttaminen kiinnostavan. Saattaa myös olla, että kokee tekevänsä edes jotain, kun lukee dieettiohjetta.

Olen pohtinut laihtumiseen tarvittavia asioita muun muassa Perusjärkevää ja Kylläisyyden kimmet postauksissani. Lisäksi ravitsemuksesta saa helposti monta ohjetta esimerkiksi

  • juo vettä
  • syö proteiinia – älä kuitenkaan syö punaista lihaa
  • syö kuituja
  • syö vihanneksia
  • syö hedelmiä ja marjoa

Laihtumiseen siis voisi vaikuttaa esimerkiksi tusinan (12) verran asioita. Jos kaikki tusina ohjetta kertoisi joka kerta, mutta eri järjestyksissä, niin ohjeiden määrä saataisiin laskutoimituksella nimeltään kertoma. Luvun 12 kertoma on 479 001 600.

Jos taas poimitaan vain jotain ohjeita, vaikkapa aina 5 ohjetta tästä perustusinasta, niin mahdollisten ohjeiden määrä saadaan laskemalla kombinaatioden määrä. Jos siis poimittaisiin aina 5 ohjetta 12:sta, niin kombinaatioita saadaan 20 118 067 200.

Lisäksi voidaan lisätä jokin ominaisuus, jonka mukaan kehitettäisiin lisää ohjeita. Esimerkiksi eri horoskooppityypeille (12 kpl) voidaan laatia omat ohjeet. Vain mielikuvitus on rajana, millä perusteella voitaisiin laatia sopivia ohjeita erilaisiin julkaisuihin.

Väitän, että laihtumiseen tarvittavat muutokset ovat erilaisia eri ihmisillä. Minun ei tarvitse luopua perunalastuista tai pizzasta, sillä en juuri syö niitä. Jonkun toisen taas pitää lisätä kasvisten määrää ruokavaliossaan.

Itselle tärkeiden muutosten tekeminen järkevällä vauhdilla olisi kaikkein tärkeintä, mutta myönnän itsekin jääneeni tutkimaan erilaisia vaihtoehtoja dieeteille.

Pullapulma

Kävin maanantaina Kaijan kanssa uimassa, ja sen jälkeen menimme vielä kahville, jonka Kaija lupasi ystävällisesti maksaa. Jäin pitämään paikkaa, ja ajattelin, että saan kahvin runsaan maidon kanssa, mutta pöytään tuli sen lisäksi  kaksi erilaista pullaa.

On ystävällistä tarjota kahvit ja tiedän, että pullat oli tarkoitettu ystävyyden osoitukseksi. Huomasin kuitenkin, että pidin tilannetta kiusallisena.

En ajattele, että pullan syöminen ”tuhoaisi” laihduttamiseni, vaikka eloisa kuvas löytyykin Painonvartijoiden kirjasta vuodelta 1979, missä muutaman keksin syöminen laukaisee holtittoman ahmimisen. Söin vähän pullaa, mutta kotiin palattuani kunnollinen ruoka maistui.

En myöskään ajattele, että pullan energiamäärä hidastuttaisi laihtumistani. Arvelen, että pullassa oli energiaa ehkä 300 kcal, joka kasvattaisi alle 50 g rasvakudosta. Koska vaakani näyttää 100 g tarkkuudella, niin tuo määrä ei näkyisi punnituksessa. Muutenkin laihtumiseni on ollut todella hidasta, joten hitaus ei ole ongelma.

Kiusaantuneisuutta ei myöskään aiheuttanut, että pulla olisi ollut pahaa, sillä aivan mainion makuista se oli.

Olen pohtinut asiaa tällä viikolla, ja kiusaantumista aiheutti, että koen ylipäänsä kieltäytymisen hankalana. On surullista tajuta, että vieläkin koen syömisen ”velvollisuutena” tai ”kohteliaisuutena”, millä lienee juurensa kaukaisessa lapsuudessa.

Tuntuu vaikealta kuvitella, että olisin saanut sanottua ”Kiitos, mutta juuri nyt ei maistu. Sinähän voit pakata tuon toisen pullan lautasliinaan, ja syödä myöhemmin kotona”, vaikka se olisi ehkä ollut järkevin valinta.

Koen itseni huijariksi, jos väitän, että makea ei maistu. Kyllä makea välillä maistuu, mutta muutos on siinä, että ei enää aina. Muutos sanasta aina sanaan välillä on pieni muutos sanoina, mutta merkittävä tekijä siinä, että kymmenisen kiloa on pysynyt poissa.

Soittelin torstaina Kaijalle pullapulmasta. Sovimme, että jatkossa kahville mennessä kerromme ”päivän pullapolitiikan”. Tarkoitus on siis kysyä etukäteen, että maistuuko kyseisenä päivänä pulla vai jätetäänkö väliin. Lisäksi on aivan mahdollista, että toiselle pulla maistuu sinä päivänä, ja toiselle ei maistu.

 

 

Herkkuohjeistuksen ongelmia

Monissa laihdutusohjeissa unohdetaan, että ihmisillä on ystäviä ja sukulaisia, joita nähdään saman pöydän ääressä. Usein pöydällä on tarpeetonta energiaa antavia herkkuja kuten alkoholia, juustoa, leivonnaisia ja makeisia. Lisäksi kaikkialla on tarjolla herkkuja, joiden yletön syöminen vaikuttaa painoon.

Ajattelen nyt, että on kolme periaatteellista tapaa suhtautua herkkuihin:

  • kielto
  • rajoitukset
  • terve järki

Ensinnäkin voidaan kieltää kaikenlainen herkuttelu, ja joillain se onnistuu. Omalla kohdallani tiedän, että mitä tiukemmin kiellän itseltäni herkuttelun, sitä varmemmin kielletty hedelmä alkaa houkutella.

Toinen tapa on muodostaa jokin rajoitus herkkujen syömiseen. Esimerkiksi voisi ajatella, että koska vaakani näyttää painon 100 gramman tarkkuudella, niin jos herkuista tuleva energiamäärä jäisi alle 700 kcal punnitusvälillä, niin se ei näy painossa.

Jotta tietäisi, että herkuista tuleva energiamäärä jäisi alle rajan, niin herkuttelua pitäisi seurata tarkasti. Mikä taas mielestäni saa huomion kiinnittymään vääriin asioihin, sillä tärkeää ovat säännöllinen syöminen ja ravitseva ruoka.

Vaihtoehtoinen tapa on kehittää mitta, jonne mahtuisi pieni määrä herkkuja. Arvelen kuitenkin, että mittaa ei kehdattaisi ottaa mukaan esimerkiksi tädin luona kahvitteluun. Kotona koetettaisiin saada mittaan mahtumaan mahdollisimman paljon herkkuja. Suklaakonvehdistahan voidaan poistaa päällyspaperi, ja lisäksi murskaamalla tai sulattamalla saadaan pieneen tilaan mahtumaan paljon suklaata.

Kolmas ja vaikein tapa on terve järki. On helppo ymmärtää, että jos syö kaksi suklaakonvehtia viikossa, niin se ei vielä vaikuta punnitustulokseen vaikka kävisi vain kuukausittain vaa’alla. Toisaalta jos syö laatikkokaupalla suklaata, niin se varmasti lihottaa.

Ongelma on, että miten noudattaa tervettä järkeä ilman että huomio kiinnittyy liikaa herkkujen miettimiseen.

Ennen joulua sain lähes 300 g rasiallisen suklaakonvehteja. Nyt voin tyytyväisenä todeta, että samoja konvehteja oli tarjolla vielä loppiaiskahvilla ja karkkipurkkiinkin jäi. Koen että olen vähän lähempänä järkevää herkuttelua ainakin suklaan suhteen, mutta toki matkaa vielä on, sillä muutenhan laihtuisin nopeasti.

Miksi syön liikaa?

Keskiviikkoiltana näin loppuosan BBC:n tuottamasta mainiosta dokumentista ”Miksi syön liikaa?”. Kävin katsomassa alkuosan  Yle Areenasta eilen, sillä dokumentti näkyy vielä sunnuntaihin 20.1.2019 saakka.

Dokumentin juontaa Cambridgen yliopiston perinnöllisyystieteilijä Giles Yeo, joka työssään tutkii lihavuuteen liittyviä geenejä.

Tässä dokumentissa Giles tutkii lihavuutta ja peilaa siihen omaa käyttäytymistään. Pidän hänen tavastaan suhtautua kiinnostuneen ystävällisesti lihaviin. Giles ei ajattele, että lihavat ovat laiskoja ja huonoja ihmisiä, joilta puuttuu tahdonvoima, vaan että lihavat joutuvat taistelemaan elimistöään vastaan.

Dokumentissa Giles tapasi merkittävästi lihavia ja kertoi FTO-geenin muunnoksen eli variantin vaikutuksesta syömiskäyttäytymiseen. Lisäksi dokumentissa esitettiin tutkimusta hormoniyhdisteen ja suolistomikrobien vaikutuksesta kylläisyyteen. Perimä, ympäristö ja ruokavalio vaikuttavat siihen, millaiset suolistomikrobit viihtyvät elimistössämme.

Giles vertasi saamiamme geenejä pelikortteihin, ja vertasi, että huonoillakin korteilla voi voittaa, jos pelaa fiksusti. Jos tietää saaneensa huonoja FTO-geenin muutoksia, jonka takia ei koe kylläisyyttä, voi huomioida sen arjessa ja tehdä pieniä muutoksia käyttäytymiseensä.

Kotikonstina hyvien suolistomikrobien saamiseksi esitettiin Välimeren ruokavaliota ilman pizzaa ja pastaa. Kasvikset kuten artisokka, rasvainen kreikkalainen jugurtti ja jopa tumma suklaa parantavat hyvien mikrobien mahdollisuutta elää suolistossa. Tuskin muutos kovin nopeasti tapahtuu, vaan veikkaisin ainakin muutaman kuukauden siirtymäaikaa.

Käsitän niin, että hyvät suolistomikrobit taas saavat meidät haluamaan terveellistä ruokaa. Minua lisäksi mietityttää, paljonko omat tottumukset ja käyttäytyminen vaikuttavat siihen, mitä syömme.

Minulla on ollut kummastuttavia hetkiä, jolloin toisaalta tekee mieli syödä, ja silti ei ole ollut nälkä. Ehkä silloin suolisto on ollut tyytyväinen tilanteeseen, mutta aivot eivät vielä osaa luopua jostain vanhasta käyttäytymistavasta. Sanotaanhan, että poisoppiminen on kaikkein vaikein oppimisen laji.

Aivan dokumentin alkuun esitettiin videoita tuomitsevista asenteista. En voi olla miettimättä, että eivätkö lihavia halveksivat ymmärrä, että ne samat videot ovat löydettävissä myös kymmenen vuoden päästä, jolloin lihavuusongelma on ehkä ratkaistu, mutta muistot kohtelusta lihavana eivät välttämättä ole haalistuneet.

Olisi todella hienoa, jos lihavuusongelmaan löytyisi ratkaisu, mutta silti en jaksa uskoa, että olisi olemassa pelkästään yksi ainoa ratkaisu ns. ”hopealuoti”. Hyvä suolistomikrobisto varmasti helpottaa laihtumista, mutta lisäksi pitää muuttaa tapaansa ostaa ruokaa ja suhtautumistaan syömiseen.

Joe Wicks: kroppakoutsi

Lauantaina tuli AVAlta uusintana ohjelma Joe Wicks: kroppakoutsi, mitä en ollut itse aiemmin huomannut. Yleisvaikutelma oli minulle turhan vauhdikas, ja todellakin, kokki James Oliver tuli mieleen ohjelmasta. Onneksi Joe suhtautui asiallisen ystävällisesti asiakkaisiinsa, jotka laihtuivat 1-3 kuukauden aikana 5-13 kiloa.

Ohjelmassa Joe kertoi omasta laihdutusfilosofiastaan sekä esitti resepti- ja treeniohjeita. Olen hänen kanssaan samaa mieltä, että kasviksia kannattaa syödä ja säännöllinen syöminen auttaa.

Ensinnäkin kummastelin, miten yhden laihduttajan jääkaapissa oli lukuisia muovilaatikoita, joissa näytti olevan salaattia. Ei kai idea ole tehdä alkuviikosta lukuisia salaatteja, joita syödään loppuviikkoon asti? Minä syön paljon mieluummin vastatehtyä salaattia, sillä pilkotut vihannekset pehmenevät ja niiden maku huononee.

Hieman kummastutti Joe ohje juoda joka päivä 2-4 litraa vettä. Toki jos treenaa runsaasti, niin kyllähän siinä nestettä kuluu.

Minun korvaani särähti, että ”pitää syödä hyviä rasvoja kuten kookosrasvaa ja voita”. Minulle hyvät rasvat ovat oliivi-, rypsi- ja rapsiöljy, pähkinät, avokado sekä kalojen rasvat. Tuntui myös oudolle aamiainen, josta vielä ymmärrän avokadon ja mikrotetun munan, mutta päälle pekonia(?). Toki pekonia voi syödä harvakseltaan, mutta silloin mielestäni aamiainen ei ole enää terveellinen.

Lisäksi oudoksuin ”energiapalleroita”, joissa toki oli chia-siemeniä, pähkinöitä ja kauraa. Mutta niissä oli lisäksi maapähkinävoita, kookoshiutaleita ja suklaata. Miksi ylipäänsä tehdään ”energiapalleroita” ?

Minua myös mietityttivät ylipäänsä ruokareseptit, sillä jos tarkoitus on muuttaa omaa tapaansa toimia, niin kannattaako käyttää aikaa uusien reseptien kokeiluun. Lisäksi ainakin minun olisi hankalaa kokeilla reseptejä, sillä lähimarketissani ei myydä kalkkunajauhelihaa eikä tuoretta tonnikalaa.

Huomaan, että minua ei kiinnosta treenaus hänen ohjeillaan, vaikka Joe mukaan neljä kertaa viikossa 25 minuuttia riittäisi. En halua hyppiä, eivätkä minulta jalkakyykyt suju ainakaan vielä. Toki lähempänä ihannepainoa varmasti pitää kuntoilla enemmän.

Lisäksi mielestäni Joen ulkonäkö olisi miellyttävämpi ilman partaa ja liehuvaa tukkaa. Sinänsä ihan katsottava ohjelma, ja jos sopivasti satun olemaan television ääressä, niin saatan katsoa toisenkin jakson.

p.s. Harmi juttu, että kokeiluni ei onnistunut, joten sitä pitää kehittää.

to 13.12.2018 80,2 kg kuukausittainen punnitus
la 22.12.2018 81,0 kg kokeilun aloitus
pe 28.12.2018 80,3 kg
ma 31.12.2018 80,3 kg
to 3.1.2019 80,2 kg
su 6.1.2019 80,5 kg kokeilun lopetus
ti 8.1.2019 80,7 kg kuukausittainen punnitus

Joulukuusijumppa

Joulukuusi perjantaina 28.12.2018.

Joulukuusi tarjoaa joka vaiheessa tavoitteellista liikuntaa:

1. Hankkiminen
Raahaa ostettu joulukuusi auton, tunge puu autoon ja perillä keplottele kuusi pois autosta. Kanna joulukuusi sisään, hae kuusen jalka, nosta kuusi jalkaan pystyyn, pumppaa kiinnikkeet kiinni sekä liu’uta lukko paikoilleen pistelevien neulasten keskeltä.

Hae koristeet ylähyllyltä, ja nostele koristeet paikoilleen. Lakaise varisseet neulaset.

Totea että koristeita on liian vähän näin isoon kuuseen, ja lähde käymään marketissa ostamassa lisää. Lisää latvatähti ja muut uudet koristeet. Lakaise varisseet neulaset.

2. Joulukuusen ensimmäiset päivät
Kyykistele monta kertaa päivässä kuusen vieressä, ja koeta katsoa tai tunnustella pistelevien neulasten keskeltä, onko jalassa vettä. Hämmästele, että hakupäivänä ja sitä seuraavana päivänä kuusi ei juuri ime vettä. Mene hoitamaan yhdeksi aamupäiväksi asioitasi, ja takaisin tullessa totea, että kaikki vesi on kadonnut. Lisää vettä jalkaan. Lakaise varisseet neulaset.

3. Hoito
Kyykisty kuusen viereen, lisää vettä ja lakaise varisseet neulaset.

Muutaman kerran lisää vahingossa liikaa vettä. Käy hakemassa lattialiina ja siivousvälinevarsi, ja pyyhi jalan ympärys. Työnnä kuusta, jotta saat pyyhittyä myös jalan alta, ja pyyhi nyt läikyttämäsi vesi. Lakaise varisseet neulaset.

4. Hävittäminen
Ärsyynny varisevista neulasista, ja päätä hävittää kuusi jo ennen loppiaista. Hae autosta pressu, levitä se olohuoneen lattialle. Laita nahkarukkaset käteen, että neulaset eivät pistele. Avaa joulukuusen jalan lukko ja vipu pistelevien neulasten keskeltä. Kaada joulukuusi pressulle ja totea, että neulaset ovat tippuneet nahkarukkasten sisään.

Kieputa joulukuusesta ja pressusta jonkinlainen paketti, ja raahaa paketti jätehuoneen viereen. Totea, että joulukuusen loppu yrittää lähteä myrskytuulessa, ja laita se oksastaan kiinni jätehuoneen pylvääseen. Tyhjennä pressulta muutama litra joulukuusen neulasia biojäteastiaan. Pakkaa pressu, ja tajua, että auton avaimet eivät tulleet mukaan.

Palaa kotiin, ota keittiöstä mukaan biojäteastia, lakaise lattialta muutama litra joulukuusen neulasia ja kaatele ne biojäteastiaan pussiin. Nosta täyttynyt biojätepussi hetkeksi eteiseen pressun viereen odottamaan ulosvientiä.

Ota auton avaimet, siirrä hieman liian nopeasti pressua, jolloin biojätepussi kaatuu ja neulaset valuvat eteisen matolle. Kokeile poistaa neulasia käsin, ja ärsyynny pistelystä. Hae olohuoneesta rikkakihveli ja harja, jolla saa valtaosan neulasista irti. Vie ennen uusia vahinkoja biojätepussi jätekatokseen ja pressu autoon.

Imuroi olohuoneen ja eteisen tienoilta neulaset pois. Vie imuri paikoilleen, ja huomaa muutaman neulasen jääneen siivoamatta.

Kaada kuusen jalassa oleva vesi ja neulaset vessanpönttöön. Kääntele joulukuusen jalkaa niin että vesi valuisi pois ja käytä rättiä, mutta totea, että viimeisiä tippoja ei vaan saa pois. Anna joulukuusenjalan kuivua kylpyhuoneessa, ja lopuksi kanna se hyllylle paikalleen.

Lopuksi mieti, miten ihanalta kuusi näytti parhaimmillaan, miten ihanaa tuoksua ja tunnelmaa joulukuusi toi. Hanki taas ensi jouluna joulukuusi.

p.s. Paino junnaa paikoillaan. Minulla on etäinen mielikuva, miten aikoinaan paino ei ensin tippunut, ja kun aloin syödä liikaa, niin paino ei noussut. Nyt vielä katson, jos lähtisi tippumaan.

Aktiivisuusmittarin antia

Syksyllä ostin aktiivisuusmittarin, jolloin ajatukseni oli seurata aamusykettä oman kunnon osoittimena, mikä on kyllä jäänyt täysin tekemättä. Tajusin myöhemmin, että saisin verenpainemittarista aamusykkeet, mutta en ole niitäkään katsellut sen tarkemmin.

Sen sijaan olen koonnut muutamia havaintoja aktiivisuusmittarista

  • kuusen ja kukkien kastelu sekä pyykin taittelu 140 kcal/30 min
  • viikkosiivous 100 kcal/30 min
  • taiji 70 kcal/5 min
  • sohvalla makoilu 70 kcal/h
  • sohvalla istuskelu 70 kcal/h

En tiedä kuinka hyvin harjoitus ”kävely” vastaa sohvalla makoilua, mikä voi aiheuttaa mittausvirhettä. Joka tapauksessa olen saanut saman noin seitsemänkymmentä kaloria tunnissa sekä ”55-kiloisena” että ”70-kiloisena”, miten olen asettanut tietojani profiiliin.

Jos todella on niin, että riippumatta painosta energiaa kuluu yhtä vähän sohvaperunana, niin se aukaiseekin mielenkiintoisen näkökulman lihavuuteen.

Tähän asti olen aina ymmärtänyt, että mitä painavampi ihminen on, sitä enemmän hän kuluttaa energiaa joka tilanteessa. Mutta jos laiskotellessa energiaa ei juuri kulu, niin sehän tarkoittaa, että vaikka lihomiseen tarvitsee syödä paljon, niin lihavana pysyäkseen ei enää tarvitsekaan.

Ainakin omalla kohdallani fyysinen aktiivisuus pieneni painon kasvaessa, sillä painavaa kehoa on raskasta liikuttaa. Enkä toisaalta ole kiirehtinyt kuntoilun kanssa, vaan olen hissukseen tehnyt mikä miellyttää.

p.s. Olen jatkanut systeemiäni, ja eilen aamulla painoni oli sama kuin perjantaina, jolloin vertailukelpoinen painoni oli 80,3 kg. Katsotaan nyt vielä vähän aikaa, saisinko paino alenemaan tällä systeemillä. Pientähän tämä painonpudotus on, mutta pudotus taitaa olla pysyvää sorttia.