Varovaisuus väsymyksen syynä?

Yllättäen Ylen sivuilta tupsahti eteeni jo maaliskuussa julkaistu juttu Miksi olemme niin väsyneitä. Jutun perusidea oli, että varomme sanojamme ja tekojamme sosiaalisen hyväksymisen toivossa niin tarkasti, että se väsyttää.

Jutussa tuotiin esiin sosiaalinen media, jossa ihmiset niin usein esittävät kaunistellun version itsestään. Myös erilaisissa kohtaamisissa on harkittava, mitä itsestään kannattaa kertoa ja miten tuo itseään esiin. Mitä isommaksi kuilu oman todellisen itsen ja luomansa kuvan väliin jää, sitä väsyttävämmäksi käy elämä.

Väsyneenä taas pahimmillaan vain makaa sohvalla ja katselee televisiota tai somettaa, joista mikään ei oikeasti virkistä. Lisäksi liikunnan vähäisyys ainakin minulla lisää ruokahalua, joista sekä liikunnan vähäisyys että lisääntynyt ruokahalu ovat huonoja asioita hoikistumista toivovana.

Tunnistan ajoittaisen väsymyksen omasta elämästäni, mutta silloin työkuorma on ollut todella suuri ja mahdollisesti muitakin harmeja on ollut elämässä. Tässä suhteessa juuri nyt tuntuu hyvälle, sillä koen levänneeni hyvin loman aikana, ja voimia on runsaasti alkavaan syksyyn.

Silti mietin tuota varovaisuuden ja väsymyksen yhteyttä sitä kautta, että tekemällä jotain vähän haastavampaa ja onnistumalla siinä niin virkistyy. Esimerkiksi en vieläkään pitä itseäni kokeneena autoilijana, joten jännitin hieman lähtöä maatalousnäyttelyyn sekä mökille, mutta retket sujuivat hyvin, ja koin virkistävästi onnistuneeni.

Tässä taitaa taas nousta kysymykseksi, että mikä on sopivan kokoinen haaste. Jos haaste on liian vaikea, niin ihminen turhautuu mutta jos haaste on liian helppo, niin ihminen ikävystyy. Psykologi Csíkszentmihályin mukaan sopivan kokoisen haasteen kanssa ihminen pääsee Flow-tilaan.

Sinänsä on mielenkiintoista pohtia, että ovatko sosiaaliset kuviot samalla tavalla haasteita kuin vaikka jonkin uuden asian tekeminen. Voin ajatella, että hyvin ujolle ihmiselle väkijoukon edessä puhuminen on haaste ja uusi asia, mutta joku toinen voi olla siihen tottunut.

Me olemme kaikki niin erilaisia, ja sopivan kokoisen haasteen virittäminen omalle itselle lähtee itsetuntemuksesta. Virkeänä ja mahdollisesti tarvittavat pohjatyöt hyvin tehneenä uusi asia todennäköisesti onnistuu, on se sitten retki mökille tai omana itsenään oleminen.

Kokeilu: steppilauta keittiössä

Aina mökkeillessä tuntuu, että olen hyvällä tavalla huomaamattani saanut liikuttua. Mökillä jokaista pientäkin asiaa varten pitää kävellä rappusia pihalle tai saunaan. Jäin miettimään, että olisiko samanlaisesta huomaamattomasta liikunnasta minulle hyötyä myös kaupungissa asuessa.

Hetken harkitsin tekeväni itse puusta jonkinlaiset rappuset, mutta totuus on, että a) en osaa tehdä puutöitä ja b) niitä olisi vaikea saada tukevaksi. Sitten keksin, että onhan saatavana valmiita steppilautoja. En löytänyt netistä käytettyä steppilautaa helposti enkä saanut lähdettyä Kierrätyskeskukseen. Tilasin tämän lauantaina, ja sain keskiviikkona.

Tämä steppilauta on nyt aloituskorkeudessa eli 15 cm lattiasta, mutta laudan alle piiloutuvilla lisäpaloilla sen saisi nousemaan myös 20 ja 25 cm korkeuteen. Alustavasti olen ajatellut pitää steppilaudan aloituskorkeudessa ainakin syyskuun alkuun.

Viisitoista senttiä ei ole kovinkaan paljon enkä näiden kahden päivän aikana ole huomannut mitään erityistä, mutta ainakaan en enää pääse keittiöön ajatuksissani. Muutaman kerran olen astunut steppilaudan yli, mutta toisaalta olen välillä jäänyt laudalle askeltamaan.

Hienointa olisi, jos tämä steppilauta omalta osaltaan saisi painon putoamaan ja kunnon nousemaan. Painon putoamisen näen vaa’asta, mutta omaa kuntoani en kyllä osaa arvioida, eikä siihen ole minulla mitään kunnon mittaria tällä hetkellä.

Tämä on taas yksi niistä lukuisista kokeiluista, mitä olen pikku hiljaa tehnyt. Täytyy myöntää, että aika harva on onnistunut, mutta aina joku on ollut oikeasti hyödyllinen.

Suostutteleva Onnikka

Eilen Ilta-Sanomissa oli juttu oululaisesta Maaritista, joka laihtui 15 kiloa Onnikka-nimisellä laihdutussovelluksella viiden vuoden aikana. Onnikka on Oulun yliopiston kehittämä, ja samaisesta sovelluksesta löytyi myös Kalevan sivuilta juttu jo heinäkuun alkupuolelta.

Viikoittaiset viestit ja kehotukset lukea niitä kuulostavat aivan oikealle. Ja varmasti ryhmäohjaus ja sen antama vertaistuki auttaa. Syömiskäyttäytymistä täytyy saada muuttumaan, ja mielestäni suostuttelu, rohkaisu ja kannustaminen ovat aivan oikeita tapoja.

Tuntui hassulta lukea Kalevan jutusta, että jos ihmiselle vain annetaan laboratoriotulokset ja sairaanhoitaja komentaa laihtumaan, niin laihtumista ei tapahdu. Syöminen on todella harvalla ihmisellä vain järjen asia, sillä useimmilla tottumukset ja tunteet vaikuttavat syömiseen.

Tottumuksia voi muuttaa, mutta hidasta se on. Kuitenkin muotikin muuttuu hitaasti, ja samalla tavalla voivat omat tottumukset ja mieltymykset hitaasti muuttua.

Tutkimus oli aloitettu 2012 ja useimmat onnistuivat pudottamaan pysyvästi viitisen kiloa painoa. Olen itse saanut pois kymmenisen kiloa painoa viidessä vuodessa, ja toivoisin vielä hoikistuvani parisenkymmentä kiloa.

Mielenkiinnolla odotan, koska itse voisin kokeilla tuota sovellusta. Valtakunnalliseen käyttöön sovellus luvataan ensi kesäksi, ja toivottavasti silloin kuka tahansa voi sitä käydä katsomassa.

ps. On aivan liian kuumaa minulle. Sisällä on 28 astetta lämmintä, vaikka kuinka yritän tuulettaa öisin. En halua paahtaa itseäni rannalla eikä varjossa istuminen huonossa asennossa filtillä houkuta. Kaipaan perinteistä kesää, jolloin lämpötila saattoi käväistä 22 asteessa, ja jaksoin tehdä jotain myös sisällä.

Mökkimoodi

Palasin tänä aamuna siskoni mökiltä, jonne olin ajanut sunnuntaina. Tuntuu kuin olisin ollut pitemmälläkin lomalla, sillä niin paljon tapahtui. Keskustelin monien kanssa, kävin retkellä metsässä ja melomassa sekä näin kyykäärmeen vilahtavan saunan vieressä.

Luin myös Atwoodin kirjan Orjattaresi, joka ei ollutkaan niin pelottava kuin ajattelin vaan pikemminkin viipyilevä ja totalitarismia sisältäpäin kuvaava. Vain mustikat jäivät poimimatta, sillä ne olivat vielä pieniä ja raakoja. Vasta viikonloppuna tulee mustikoiden kipeästi tarvitsema sade. Aurinkoista järvimaisemaa eri vuorokauden aikoina ahmin mieleeni ja toivon sen kuvajaisen säilyvän sieluni sopukassa myös talven keskellä.

Säähän oli periaatteessa lomalaisen kannalta mitä mainioin, aurinko paistoi ja lämmintä piisasi. Vähän liiankin lämmintä oli minun makuuni, sillä päivisin oli jopa yli kolmekymmentä astetta. Toisaalta helpompi oli sitä hellettä sietää maalla, koska viileä järvi oli aivan vieressä ja kävinkin monta kertaa päivässä uimassa. Olen ymmärtänyt, että lahden pohjukassa on kylmiä lähteitä, ja siksi vesi pysyy viileänä.

Tuntuu omalla tavallaan hyvältä palata ”sivistyksen pariin”, sillä nyt kotona kaikki toimii. Saan sopivan lämmintä vettä vain hanaa kääntämällä käsien pesuun ja ruoan laittoon eikä yhden laitteen käyttämiseen tarvitse poistaa toisen töpseliä. Mökki oli melko alkeellinen eikä vesijohtoa eikä viemäriä ollut. Juomavettä vein mennessäni sekä ostin vielä kaupasta, ja pesemiseen käytin järvivettä.

Siskoni keksi nimityksen mökkimoodi, eli asioita ei tehdä niin tarkasti kuin tavallisessa elämässä. Esimerkiksi koska kasvisten huuhteleminen oli hankalaa, niin huomasin luistavani asiasta, vaikka kaupungissa aina huuhtelen kaiken. Tai koska astioiden tiskaaminen vaikeaa, niin kukaan ei valittanut, vaikka nimipäiväkakun otin oli aamulla toiminut juustohöylänä, eikä sitä oltu pesty välillä.  Eikä nimipäiväkakkukaan ollut aivan reseptin mukainen, vaan siitäkin tehtiin mökkiversio.

Ajatus toimimisesta asenteella, että ei sillä nyt ole niin suurta väliä, on minulle hupaisaa ja kutkuttavaa. Valikoiduissa tilanteissa voisin myös talvella pitää mielessäni mökkimoodin. Joka ikisessä paikassa ei tarvitse nysvätä viimeisen päälle, vaan voi ottaa rennomminkin.

Minulla on oikeus

Tämä luettelo on kirjasta Irti ahminnasta, jonka kirjoittamiseen ovat osallistuneet Keski-Rahkonen, Meskanen ja Nalbantoglu. Luettelo on kirjan sivulla 197, ja se on mukailtu Bournen kirjasta Vapaaksi ahdistuksesta.

Minulla on oikeus

  • omiin tarpeisiini ja toiveisiini
  • pyytää haluamaani
  • vastata kieltävästi pyyntöihin tai vaatimuksiin, joita en voi täyttää
  • kokea ja ilmasta kaikkia tunteitani – niin myönteisiä kuin kielteisiä
  • muuttaa mieltäni
  • tehdä virheitä ja olla epätäydellinen
  • toimia omien arvojeni ja oman moraalikäsitykseni mukaan
  • sanoa ei kaikelle, mihin en koe olevani valmis
  • päättää omien asioideni tärkeysjärjestyksestä
  • olla vastaamatta muiden ihmisten teoista, tunteista ta ongelmista
  • odottaa muilta ihmisiltä rehellisyyttä
  • suuttua rakastamalleni ihmiselle
  • olla täysin oma itseni
  •  pelätä ja sanoa että minua pelottaa
  • oikeus sanoa ”en tiedä”
  • olla selittelemättä tai puolustelematta käytöstäni
  • tehdä itse omat päätökseni
  • kaivata omaa tilaa ja aikaa
  • olla terve
  • olla ympäristössä, jossa minua ei kohdella huonosti
  • saada ystäviä ja viihtyä ihmisten seurassa
  • muuttua ja kasvaa
  • saada muilta kunnioitusta
  • rakastaa ja tulla rakastetuksi
  • olla onnellinen

Kirjassa Irti ahminnasta nämä lauseet ovat luvussa ”Olen liian kiltti”, jossa kerrotaan, että ahminnasta kärsivät eivät osaa asettaa rajoja. Ehkä tämä luettelo auttaa oivaltamaan, mihin raja pitäisi laittaa.

Vuoden alin

Kävin tänä aamuna vaa’alla ja se näytti lukeman 80,1 kg. Lisään lukemaan farkkujen painon 0,6 kg verran, joten sain vertailukelpoisen painon 80,7 kg.

Se on tämän vuoden alin paino, sillä maaliskuussa vertailukelpoinen paino oli 80,8 kg. Pienin painolukemani tällä vuosituhannella on ollut joulukuussa 2016, jolloin vertailukelpoinen paino oli 79,3 kg. Siihen on matkaa 1,4 kg, joka ei ole mikään mahdottoman iso pudotus.

Paino on siis junnannut pitkään paikoillaan, mikä on kyllä harmittanut. Toisaalta on ollut hyvä, että paino ei ole pahasti päässyt nousemaan. Vuoden 2016 elokuussa painoin 82,9 kg, joten painoni on pysynyt 3,6 kilon haarukassa pari vuotta.

Siivousurakkani on nyt ohi, sillä olen pessyt suihkuverhon ja kaikki loputkin matot. Näin rankkaa siivousta en enää aio tehdä, sillä tämä siisteystaso riittää minulle pitkäksi aikaa. Sain monet sitkeät tahrat pois, ja matot pessen seuraavan kerran kolmen vuoden päästä.

Yllättävän rankkaa ruumiillista kuntoilua siivoaminen oli, ja monasti hengästyin. Tavaroiden nostaminen hyllystä ja niiden laitto takaisin pyyhkimisen jälkeen kyllä rasitti. Vieläkin oikeassa kädessä ja lapaluiden välillä on pientä tuntemusta rankasta työskentelystä, vaikka työskentelin pätkittäin vain nelisen tuntia päivässä.

Tämä siivoaminen liikuntana saattoi auttaa pudottamaan painoa, mutta myös ruokailutottumukset ovat aavistuksen niksahtaneet parempaan suuntaan. Kasvisten määrä on entisenlainen, mutta syön vähemmän muuta ruokaa. Lisäksi jos aiemmin nautin kahvilla pullan kanssa porkkanan, niin nyt nautin porkkanan, tomaatin ja omenan ilman pullaa. Kokonaisenergiamäärä lienee sama, mutta illalla ei ehkä ole niin nälkä runsaasti kasviksia sisältäneen kahvitauon jälkeen.

Suurin pieni muutos on tainnut tulla kaupassa käymiseen. Aiemmin olin sitä mieltä, että kaupasta ei voi lähteä ostamatta jotain makeaa. Nyt on ollut muutama kerta, että enpä ole ostanutkaan. Kokonaan en ole herkkuja jättänyt, mutta monasti nautin ne vain ystäviä tavatessani.

Monesti mediassa esitetään kymmenien kilojen painonpudotuksia jopa vuodessa. Minulla on edelleen parikymmentä kiloa matkaa normaalipainon ylärajaan, ja arvelen että kyllä tässä vielä muutama vuosi menee.

Olisihan se hienoa laihtua nopeasti, mutta lohduttaudun sillä, että vatsan iho on pysynyt oikean kokoisena. Vatsa tuntuu rasvakerroksen alta selkeästi pienemmältä, minkä huomaan myös farkuista ja myös ihon alla oleva rasvakerros on ohentunut selkeäsi.

Suunta on taas oikea, mutta vauhti on hiljainen. Toisaalta niinhän sitä väitetään, että hiljaa hyvä tulee.

Ei se ole niin helppoa

Tänään oli Ilta-Sanomissa Heidi Sabenasin kolumni ”Antaisitko lapsellesi huumeita?”. Kolumnissa Sabenas kertoi tuttua asiaa siitä, miten vaarallista on lihavuus. Lisäksi Sabenasin mielestä vanhempien pitäisi olla pomoja ja estää lapsia syömästä rasvaista ja makeaa.

Se kuulostaa hyvälle ja toimivalle, mutta käytännössä arvelen ongelman laajempi kuin että lapset vetoavat siihen, että ”kaikkien muiden vanhemmat” muka sallivat.

Arvelen että monella lihavalla lapsella on lihavat vanhemmat, ja vaikea on silloin lapselta kieltää herkkuja, jos itse syö niitä. Jotain pitäisi tehdä, että aikuiset saataisiin laihtumaan, ja se ei olekaan niin helppoa.

Ainakin Helsingin Sanomien pääkirjoituksessa myönnetään, että  Kansallinen lihavuusohjelma ei ole ainakaan vielä toiminut. Kovasti tunnutaan tässä lihavuusohjelmassa touhuttavan, mutta tutkimuksen osuus on kovin vaisua eikä ole palautetta tutkimuksesta toimintaan. Painopisteinä ovat valistus ravinnon ja liikunnan suhteen, mutta vaikea uskoa että se auttaisi. En usko että Suomesta löytyy ainuttakaan lihavaa, joka ei tietäisi, että syömistä ja liikkumista pitäisi muuttaa.

Miksi lihavat eivät laihdu?

Väitän, että lihavat eivät laihdu siksi, että elimistömme on kehittynyt keräämään ravintoa varautuakseen puutteen kausiin. Jokainen vähennys ruokailussa saa meidät keskittämään huomiomme ruokailuun ja elimistömme haluaa nopeasti korvata puuttuvan energian rasvaisella ja makealla.

Laihduttaminen onkin kuin liukkaalla rinteellä kävelyä, jolloin yksi askel eteenpäin saa monasti liukumaan kaksi askelta taaksepäin. Lihavat eivät halua laihduttaa, koska monasti kahden kilon painon pudotus laukaisee ahmimisen ja lopputuloksena painoa onkin kertynyt kolme kiloa lisää.

Kyllähän niitä ohjeita annetaan, paljonko grammalleen mitäkin pitää syödä, tai mitä tiettyä ruoka-ainetta pitää nimenomaisesti syödä tai jotain toista välttää. Silti hoikkia ihmisiä on joka puolella maapalloa, ja he kaikki syövät hyvinkin erilaista ruokaa. Arvelen, että laihtuminen ei ole niinkään kiinni siitä, mitä syödään vaan miten syödään ja miksi syödään.

Tietenkin pitää syödä kasviksia ja hedelmiä, ja varsinkin, että niistä aidosti nauttii. Vielä parempi on, että syö säännöllisesti, mutta aikatauluja voi olla enemmänkin kuin pohjoismainen malli. Kaikkein parasta olisi, että elämässä olisi kiinnostavampia asioita kuin syöminen.

Siivosin asuntoni

Nyt se on sitten tehty, olen siivonnut asuntoni. Onhan tämä ollut jossain kohti ehkä turhankin tarkkaa nykertämistä, mutta tuntuu hyvälle ajatella, että ennen ensi kevättä riittää muutamaan kertaan parin tunnin siivous ja muutoin puolen tunnin viikkosiivous riittää. Lisäksi pitää pestä neljä mattoa ja suihkuverho, mutta ehtiihän sitä.

Kirjoitin siivoamisestani jo postauksessa Pientä pohdintaa siivouksesta. Aloitin siivoamisen 5.6. ja sain tänään työn valmiiksi, joten reilu kolme viikkoa siinä meni, sillä juhannusviikon olin Heponiemessä. Tavoitteeni oli saada kaikki valmiiksi jo juhannukseksi, mutta aina en onnistu.

Kaikkiaan siivoamiseen meni aikaa 57 tuntia. Se oli ajoittain rankkaa siivoamista, jota jaksoin tehdä nelisen tuntia päivässä. Varovaisuudesta huolimatta lapaluiden väli muistutti olemassaolostaan, mutta onneksi ei niin pahasti kuin alkuun.

Olen tyytyväinen, että nyt joka puolella on siistiä, ja tiedän, missä tavarani ovat. Olen esimerkiksi löytänyt matkamuistoksi ostamani pitsisen kirjanmerkin. On lisäksi hienoa on, että olen saanut reilun muovikassillisen tavaraa vietäväksi kierrätykseen.

Siivoaminen loman aluksi ei kuulosta kovin hohdokkaalta, mutta nyt se vain tuntui hyvälle. Ystävättäreni Tarja keksi sanan hyötyliikuntaloma, ja kyllähän siivoaminen on paitsi liikuntaa niin myös helppoa ja selkeää työtä, jossa näkee heti kättensä jäljen. Erityisen hyvältä tuntui saada muutama sellainen tahra irti, joita ei viime vuonna onnistunut irrottamaan. Esimerkiksi kirjahyllyn päätyyn oli vuosikymmeniä sitten tullut muutama valkoinen maalitahra, ja tänä vuonna sain ne raaputettua veitsen kärjellä irti.

Ruokahalun väheneminen on ollut mielenkiintoista. En tiedä, johtuuko se siitä, että on selkeä tavoite vai että ajoittain rankka liikunta kuten jääkaapin tai pesukoneen siirtäminen saattaa minulla pienentää ruokahalua. En tiedä vielä, olenko laihtunut, sillä tottumukseni siitä, mikä on sopiva annoskoko, ei taida tukea laihtumista.

Muistelen aikoja, jolloin keskityin vain laihduttamiseen ja seuraavan aterian miettimiseen. En oppinut mitään enkä onnistunut kuin korkeintaan väliaikaisesti laihtumaan.

En voi olla miettimättä, että ehkä minulle sopii se, että minulla on jokin saavutettavissa oleva selkeä tavoite. Sitä tavoitellessa jää turha ruoan miettiminen pois. Lisäksi tällainen hyötyliikuntaloma kyllä motivoi liikkumaan lomien välissäkin, jotta jaksan tehdä kaiken, mitä haluan.

Kuka puhuu totta?

Olipas mielenkiintoinen juttu Ylen sivuilla tänään Oulun tragediasta. Peruskorjattavassa talossa työskenteli 270 henkilöä, joista 22 sai astman muutamassa kuukaudessa. Kuitenkaan yhtään ammattitautihakemusta ei ole hyväksytty.

Paikallisella tasolla Oulussa kiinteistön omistavan Senaatti-kiinteistön mielestä talo on rakenteeltaan kunnossa, mutta työterveyslääkäri on eri mieltä. Valtakunnan tasolla rajuista sisäilmaongelmista ei puhuta, ja artikkelin mukaan ”Työterveyslaitos (TTL) ja Terveyden ja hyvinvoinnin laitos (THL) vartioivat tarkasti, ettei kukaan esitä omin päin arvioitaan terveysvaaroista”.

En voi olla ajattelematta, että ammattitautien maksamisessa tai kunnollisessa remontoimisessa on raha kyseessä. Jos hyväksyttäisiin, että hometoksiinien määrä korreloi ilmoitettujen oireiden kanssa, jouduttaisiin rakentaminen ja remontoiminen paljon huolellisemmin.

Ei kai vieläkään tupakkateollisuus myönnä, että tupakoimisella on mitään yhteyttä keuhkosyöpään, vaikka asia on selvitetty jo vuosia sitten. Asian myöntäminen vain tulisi kalliiksi tupakkateollisuudelle.

Enkä voi olla ajattelematta taas, että lihavuuteenkin liittyy merkittävää liiketoimintaa. Arvelisin, että virvoitusjuomien, makeisten, jäätelön, keksien ja pikaruoan valmistajat saavat merkittävän osan liikevoitostaan lihavilta. Samaan aikaan lihavuutta vastaan ollaan kamppailevinaan, mutta silti suomalaiset ovat edelleen lihavia ja varusmiesten kunto heikkenee.

Työterveyslaitos sekä Terveyden ja hyvinvoinnin laitos kuulostavat niin kunnollisilta ja osaavilta. On todella surullista, jos raha jyrää totuuden.