Aamiaiseni tänään

Yllä olevassa kuvassa on tänä aamuna syömäni aamupala. Tavallisuudesta poiketen annoksesta puuttuu vihreä väri, sillä yleensä syön kurkkua tai salaattia. Nyt molemmat olivat loppuneet, eikä kesäkurpitsa houkutellut.

Kuvassa näkyy paljon ruskeaa väriä, jota tuli manteleista ja paahdetusta härkäpavuista. Yllättävän mukavan makuisia nuo paahdetut härkäpavut, joita söin saadakseni proteiinia. Taisinpa myös saada rapeaa rasvaa ja suolaa.  Monasti syön keitetyn munan aamulla, mutta tänä aamuna olivat kananmunat loppuneet jääkaapista.

Tosin nyt kyllä hieman hämmästyin, kun katsoin tarkemmin paahdettujen härkäpapujen tuoteselostetta. Olen syönyt 120 g pussista ehkä viisi annosta, joten annos olisi 24 g. Yhdessä annoksessa on proteiinia toki 6,5 g, mutta energiaa tulee 480 kJ eli 115 kcal.

Porkkana toi oranssin värin, paprikasuikaleet punaista ja keltaista ja muutama viinirypäle haalean violettia. Puuron päällä olevista pensasmustikoista tulee sitten kunnolla sinistä väriä.

Äsken kävin lähimarketissa. Nyt on taas vihreää väriä kurkun ja Kartanonsalaatin muodossa, ja sain myös ostettua kananmunia. Hassua miten kaupungissa kaupassa käyminen on olevinaan niin vaikeaa. Mökiltä kauppaan on yli kaksikymmentä kilometriä. Toisaalta kaupassa käyminen kesällä on kuin huvia, mutta silloin eivät muut asiat paina.

Pakastemarjoja

Tässä sulaa siskoltani saamiani pakastemarjoja. Sain perjantaina mukaani marjoja puoli kylmälaukullista sisältäen pensasmustikkaa ja vadelmaa sekä pussilliset mustaviinimarjaa ja puolukkaa.

Olen omat pakastemarjani syönyt loppuun jo maaliskuussa, joten nämä marjat olivat todella tervetulleita. Näiden neljän päivän aikana olen syönyt jo pari litraa vadelmaa ja ainakin litran mustikkaa.

Pakko sanoa, että ovat todella hyviä, ja ensi kesänä taas itsekin poimin marjoja Iso-Hiiden Kartanon pelloilta.

Ensimmäiset leskenlehdet

Näin eilen kevään ensimmäiset leskenlehdet. Ankean ja harmaan keskelle kaikesta huolimatta nousee iloisen keltaisia kukkia.

Viime sunnuntaina lensi matalalla kaksi kurkea. Peipon laulun kuulin jo viime viikolla, ja jo sitä edeltävänä lauantaina Tarja oli nähnyt västäräkin. Pääskysiäkin on jo pujahtanut Suomeen, joten kyllä kesä tulee.

Pyöräilykauden aloitus

Tästä se pyöräilykausi taas alkaa. Tänään putsasin takinhihalla pölyt pois satulan päältä ja pumppasin renkaat. Ehkä jonain päivänä heitän lämmintä vettä ketjujen ja rattaiden päälle, ja suihkautan perään vähän pyöräöljyä.

Ensimmäinen lenkkini oli vain töihin, kirjastoon ja kotiin, minkä arvioisin olevan viitisen kilometriä. Oli mukava ajella, sillä suurin osa kaduista oli jo siivottu hiekasta. Aurauskasat toki sulavat hitaasti, eikä niiden vierestä heti siivota.

Tänä aamuna kävin vaa’alla, ja harmittaa, sillä painoa oli tullut 1,5 kg lisää, ja painan nyt perusvaatteissa 82,3 kg. Tuntuu että pysyn paikoillani, ja aina kun saan vähän pois, tulee se sitten takaisin. Harmi. Onneksi sentään lähes kymmenisen kiloa on pysynyt poissa, mutta voisin kyllä laihtua lisää.

Ärsyttävintä oli, että olin varma että olin laihtunut. Pah.

Syömisen säätelystä

Jäin miettimään tunteiden säätelyä James Grossin esittämän prosessimallin pohjalta. Tunteita voi säädellä monessa eri vaiheessa, mutta säätely on sitä helpompaa, mitä varhaisemmassa vaiheessa säätely tapahtuu. Tämänkin luin Nummenmaan kirjasta Tunteiden psykologia, mutta mietin säätelyä syömisen suhteen.

Ennakoivat strategiat

  • Tilanteen valinta – Voi valita, meneekö tilanteeseen, jossa syödään epäterveellisesti.
  • Tilanteen muokkaus – Voi pysytellä kauempana epäterveellisestä ruoasta.
  • Tarkkaavaisuuden siirto – Kiinnittää huomionsa johonkin muuhun.
  • Kognitiivinen muutos – Ajattelee, miten epäterveellistä jokin on.

Reaktiosidonnaiset strategiat

  • Reaktion muutos – jos kokee jotain houkuttelevana, niin voi laskea kymmeneen.

Täytyy sanoa, että en usko tämän toimivan, vaan koen ajatusleikin naistenlehtien ohjeina, mitkä eivät minun kohdallani oikeasti toimi.

Paras strategia on mielestäni se, että tietoisesti yrittää pitää itsensä kylläisenä syömällä säännöllisesti.  Pitää syödä riittävästi mieluiten terveellistä ja vähintäänkin tavallista ruokaa. Terveellisellä ruoalla tarkoitan runsaasti kasviksia sisältävää, ja tavallinen ruoka on esimerkiksi makaronilaatikkoa. Se on tylsää, mutta toimivaa, eikä silloin ala ahmia.

Joskus väkistäänkin ateriarytmi häiriintyy, ja ainakin minä huomaan haluavani siinä tilanteessa runsaasti ja rasvaista ruokaa. Enkä silloin edes yritä pysyä kohtuudessa, mutta ainakin muistan ottaa vesilasillisen viereen, mikä monasti hillitsee syömisiäni.

Olen taas alkanut syödä enimmäkseen ruokapöydän ääressä. Asia tuntuu pieneltä, mutta se vaikuttaa niin, että huomaan keskittyväni paremmin ruokaan ja tulen helpommin kylläiseksi. Joskus sohvalla syödessäni en edes katsonut ruokaa vaan jotain tyhmää televisio-ohjelmaa, eikä nälkä aina tuntunut katoavan. Vaikka viime vuonna sohvalla syöminen ei varsinaisesti lihottanut, niin ei se ainakaan edistänyt laihtumista.

Edelleenkin teen etenen tietoisuus- ja rentoutumisharjoituksissa, mutta eivät ne ole mikään hopealuoti syömisen säätelyyn. Silti koen, että kehitystä on tapahtunut risovien tilanteiden hallinnassa ja saan hoidettua asian päätökseen. Aiemmin saatoin vain mennä jääkaapille, ja asia jäi kesken.

Hiljattain sain täytettyä vahinkoilmoituksen, vaikka tuulilasin vaihdattaminen ärsytti. Onneksi vahinkoilmoituksen laatiminen oli tehty niin fiksusti, että sen pystyi täyttämään kiihtyneenäkin. Yllätyksekseni sain korvauksen tuulilasin vaihdosta.

Tunnereaktion oppii hetkessä, mutta siitä poisoppiminen on hankalaa, mikä myönnetään Nummenmaan kirjassakin. Lisäksi nälkä on niin alkukantainen ja vahva tunne, että mikään temppuilu ei sen kanssa auta.

Lume ja Hawthorne-efekti

Välillä mietityttää, että mikä oikeasti auttaa laihtumaan ja minkä vain luulee auttavan laihtumisessa. Jos kunnolla tietäisi, mikä oikeasti auttaa laihtumaan ja pysymään hoikkana, niin ei tuhlaisi aikaa eikä energiaa tarpeettomaan.

Lume voi tarkoittaa  harhaa tai lumelääkettä, ja yllättävän toimivia lumelääkkeet voivat olla. Jos ihminen uskoo, että joku asia auttaa, niin se voi todella auttaa.

Hawthorne -ilmiö tuli esiin 1920-luvulla  tutkittaessa valaistuksen vaikutusta työntekijöiden tuottavuuteen. Tuottavuus kasvoi kun valaistusta suurennettiin, mutta tuottavuus myös kasvoi, vaikka valaistusta pienennettiin.

Vähän samaa on Heisenbergin epätarkkuusperiaatteessa, jonka mukaan mittausväline vaikuttaa mitattavaan kohteeseen.

Käytännön elämässä yksi ongelma on, että on todella vaikeaa tehdä vain yhtä muutosta kerrallaan. Vaikka kuinka yritän tolkuttaa itselleni, että tee vain yksi muutos, niin monasti tekee yhden muutoksen elämässään nyt, ja kahden viikon päästä jotain muuta. Kun yrittää miettiä, että mikä oikeasti vaikuttaa, niin tällaisessa tilanteessa on vaikea tietää.

Lisäksi ei riitä, että saa painon alaspäin, vaan lisäksi paino pitää saada pidettyä alemmassa lukemassa kuten että hyvin voideltu suksi pitää taaksepäin ja luistaa eteenpäin.

Mietin, että onko mahdollista löytää niitä asioita, jotka saisivat juuri minut laihtumaan. Käytettävyyden standardissa ISO 9241-11 kerrotaan, että tuotteen vaikuttavuus, tehokkuus ja käyttäjän tyytyväisyys ovat tärkeitä. Jotain samanlaista olisi hyvässä laihdutusmenetelmässä.

 

 

 

 

Vielä pohdintaa stressistä

Katselin hiljattain brittidokumentin Totuus stressistä, joka on katsottavissa Areenassa vielä heinäkuun 2018 alkuun saakka.

Minulle mielenkiintoisinta dokumentissa oli, että stressi muuttaa makuaistia. Esimerkkinä oli kahden jalkapallojoukkueen kannattajia, joille tarjottiin ottelun lopuksi sitruunatahnatäytteisiä munkkeja. Hävinneen joukkueen kannattajien mielestä munkit olivat happamia eivätkä riittävän makeita, kun taas voittajajoukkuetta kannattaneille jo voitto oli niin makea, että munkkien makeus riitti.

Olen pohtinut postauksessani Stressi ja lihominen myös sitä, miten stressaantuneena makea ja rasvainen maistuu. On ymmärrettävää, että syö entistä enemmän makeaa, jotta saa saman aistimuksen, jos makean aistimus mietonee ja kokee makean syömisen rentouttavana. Rentoutumista varten vain pitäisi löytää jotain muuta makean syömisen tilalle.

Toinen mielenkiintoinen asia oli, että koehenkilöt kokivat mindfulness- eli tietoisuustaitojen vähentävän stressiä. Tietoisuustaitojen harjoituksia löytyy Oivamieli-sivustolta, mutta minä olen käyttänyt Pietikäisen kirjan harjoituksia. Juuri nyt tutkin harjoitusta 9.8., joissa ns. kytketään itse takaisin nykyhetkeen.

On hyvä palata nykyhetkeen, jos jää vatvomaan tarpeetonta asiaa, joista esimerkkinä on itsekritiikki. Ylen sivuilla on artikkeli Jatkuva itsekritiikki aiheuttaa kehossa stressireaktion. Testin perusteella taidan olla hieman liian itsekriittinen. Ihan fiksusti artikkelin alussa kysytään, että miten voi itseä soimata, jos ystäväänsä ei kohtelisi samalla tavalla.

Me teemme virheitä. Virheet voivat olla pieniä, suuria, väkinäisen ajattelun jälkeen muka harkittuja tai hetkellisen päähänpiston seurauksena. Isoja ja surullisia virheitä on, jos joku kuolee, terveys menee tai ystävyyssuhde katkeaa. Kirpaisusta huolimatta pienempi virhe on, että maksaa turhaan ja varsinkin, jos oma talous sen kestää. Hiljattain en tutkinut mitä auton tuulilasin vaihto maksaa, mutta onneksi sain vakuutuksesta takaisin.

Omia pohdintojani stressistä oli jo postauksessa Pohdintaa stressistä. Siinä pohdin stressin vaikutuksia työskentelyyn ja että lopuksi vielä kannattaisi vilkaista ympärilleen. Loppuvilkaisu on pieni asia, jossa olen hieman kehittynyt ehkä myös tietoisuustaitojen ansiosta.

Stressin lievittämisestä olen kirjoittanut postaukseen Pieniä ajatuksia rentoutumisesta.  Edelleenkin teen joka aamu taiji-sarjan ja monasti saunon, kävelen töihin tai nautin musiikista monessa muodossa.

Vaisujen hiljentymisten tilalle on nyt keväällä tullut aikataulutetut tietoisuus- ja rentoutumisharjoitukset. Minulle oli merkittävää tehdä harjoituksille aikataulu, joka selvästi antaa pontta harjoitteluun. Vaikka jonain päivänä en harjoittelisi, saatan lauantaina tehdä kyseisen viikon viimeiset harjoitukset.

Pieni stressi tekee joskus hyvää, mutta paha stressi jatkuu liian pitkään. Kannattaa löytää itselleen sopivat tavat lievittää stressiä, ja terveet elämäntavat suojaavat stressin vaikutuksilta. Monestakin syystä kannattaa syödä terveellisesti ja liikkua.

Tunteiden vaikutus syömiseen

Laihtuminen yleensä ymmärretään vain ruokavalion ja liikunnan muutoksina, mutta löysin Irene Kristerin kirjan Tunteet ja syöminen vuodelta 2003. Tunteet vaikuttavat käytökseemme, mutta ne ovat oudosti jääneet taustalle.

Kirjan kertoo, miten ihmiset käyttävät ruokaa hallitakseen tunteitaan. Sen sijaan, että kohdattaisiin viha, syyllisyys, häpeä tai jopa onnellisuus, niin tukahdutetaan tunteet syömällä.

Kirjassa tulee esiin myös naiskuva, joka sallii vain hoikan vartalon. Myönnän että jotkut ovat luonnostaan todella hoikkia, mutta suurimmalle osalle meistä median esittämä naisen ideaalikoko on aivan liian kapea. Eikä ylettömälle hoikkuudelle ole edes terveydellisiä perusteita.

Kirjassa tulee esiin Pian tarina (s.75) jossa ymmärtämätön terveydenhoitaja on sanonut yksitoistavuotiaalle normaalipainoiselle tytölle, että ”hän on aika pyöreä vatsan kohdalta”, ja se laukaisi anoreksian. Toivottavasti nykyiset kouluterveydenhoitajat osaavat valita sanansa tarkoin puhuessaan nuorille ja ovat tarvittaessa hiljaa.

Kirjassa myös todetaan ”laihdutuskuuri on niin tuttu käsite, ettei sitä kukaan kyseenalaista” (s. 85). Emme koe olevamme oikean kokoisia, mutta laihdutuskuurit saavat meidät vain ahmimaan ja pahimmillaan pieneen energiamäärään tottunut keho hidastaa aineenvaihduntaa. Pelätään, että jos aletaan syödä vapaasti, niin lihotaan muodottomiksi.

”Se että luovumme laihduttamisesta, avaa meille tien aitoon yhteyteen itseemme, tunteisiimme ja tarpeisiimme. Se on tietysti pelottavaa, eikä käy käden käänteessä, mutta se on ainoa tie. Kontrolloimalla tunteitamme ja tarpeitamme elämme koko ajan itseämme pettäen vailla aitoa yhteyttä itseemme, muihin ihmisiin ja elämään.” (s. 89)

Kirjan esimerkkitarinoiden päähenkilöiden lapsuus ei ole onnellinen. Rakkaus voi pelottaa ja olla jopa tuskallista, jos lapsena ei sitä ole aina saanut. Ruoka antaa turvaa ja palauttaa lapsuuden lohduttaviin hetkiin, mutta aikuisena pitäisi löytää muita tapoja.

Jos lapsuuden kokemukset ovat todella rankkoja, niin varmasti yksilöterapia on parasta, sillä ammattilaisilla on omat keinonsa kestää. Kirjassa ei tuoda esiin ystäville puhumisen hyödyllisyyttä, mutta itse uskon sen sopivan monille. Lisäksi olen huomannut, että rentoutusharjoitukset auttavat minua kohtaamaan omia ja joskus ärsyttäviä ajatuksia ja tunteita. Erilaiset  tunnetaidot helpottavat monin tavoin elämää.

Ehkä ruokavalio ja liikunta ovat helpompia asioita nostaa esiin. Ruokavalio voidaan kuvittaa kauniisti ja kertoa eri ruokien energiamääristä. Liikuta voidaan esittää minuutteina tai metreinä. Mutta ihmisen tunteiden mittaaminen on vaikeaa, ja silti tunteilla saattaa olla suurin vaikutus siihen, miten ihminen syö.