Pohdintaa hoikistumisesta

Eilen kirjaston poistohyllystä sattui käteen taas yksi laihdutuskirja, jonka kanssa samaa mieltä olen osassa asioita. Myös minun mielestä kannattaa syödä säännöllisesti ja runsaasti vihanneksia, juoda riittävästi vettä ja nauttia hyvistä mauista. Mutta kun kirjassa esiteltiin ”ihmepurjokeitto” eli viikonlopun aikana syödään vain keitetyt purjot ja juodaan niiden keitettä, aloin vierastaa teosta.

Tuo purjokeitto ei kerta kaikkiaan sovi minulle. Voihan se toimia, jos jollain on vain pari kiloa liikaa. Mutta minulla on edelleen yli parikymmentä ylimääräistä kiloa, niin en todellakaan moista kokeile. Tiedän tasan tarkkaan, että jos yritän tuollaista kitudieettiä, niin kohta ahmin entistä enemmän.

Hoikistumiseen siis on olemassa lukemattomia menetelmiä ja dieeteissä löytyy. Haluan kuitenkin laajentaa aihetta, sillä dieetti tarkoittaa ruokavaliota, mutta mielestäni kyse on laajemmasta tavasta toimia. Jos ihmisen ainoa ilo on ahmia, niin silloin on kyllä vaikea laihtua.

Olen alkanut miettiä, että ainakin kolmen asian suhteen hoikistumismenetelmät voidaan erotella toisistaan:

Tulosten pysyvyys: Mikään ei ole niin ärsyttävää kuin että on ensin kovalla työllä saanut painonsa putoamaan, mutta paino nouseekin takaisin. Joten hyvä menetelmä on sellainen, että kun kilot karisevat, niin ne myös pysyvät poissa.

Muutoksen määrä: Jos sohvaperuna haluaa himokuntoilijaksi tai lihansyöjä raakaravinnon syöjäksi, joutuvat he tekemään isoja muutoksia. Muutokset ovat varmasti terveellisiä, mutta elämän muiden asioiden ohella harvalla riittää energiaa opetella paljon ja laajoja uusia asioita. Eikä ainakaan se tapahdu nopeasti.

Stressinsieto: Väistämättä elämässä tulee vastatuulta ja ylämäkeä, jolloin mitään hankalasti toteutettavaa menetelmää ei vain jaksa noudattaa. Mitä pahempi myräkkä riehuu omassa elämässä, sitä herkemmin napsahtavat irti huonosti opitut ja sisäistetyt tavat kuin kuivat oksat.

Kirjoitusta aloittaessa ajattelin myös miellyttävyyttä, mutta oikeastaan muutoksen palastelu sopivan kokoisiksi tavoitteiksi tekee asiasta miellyttävän. Ihmiset pitävät turvallisuudesta, mutta kaipaavat pientä jännitystä. Pieni liikunta tuntuu hyvälle, mutta rääkki herättää vastenmielisyyden.

Lisäksi läski on periaatteessa itseään tuhoavaa ainetta, sillä isomman massan kantamiseen tarvitaan enemmän energiaa. Oikeaan suuntaan tehty pysyvä ja pienikin muutos saa vähitellen painon tippumaan.

Rentoutuslaulu

Olin viime viikolla kolme vuorokautta Heponiemen hiljaisuuden keskuksessa laulamassa keskiaikaisia lauluja. Mutta jos olet kovin allerginen uskonnolle, niin ehkä tätä pitempään ei kannata lukea juttua.

Heponiemi on Diakonissalaitoksen omistama leirikeskus Karjalohjan vieressä, missä pidetään retriittejä ja nykyään myös rippileirejä. Heponiemen alue on 13 hehtaaria ja se rajoittuu Puujärveen, jota riittää jopa kolmisen kilometriä ihailtavaksi. Rannat ovat männikköisiä kallioita, mutta vähän sisempänä rannasta kasvaa myös tammia, vaahteroita ja pähkinäpensaita.

Jo pelkästään paikalle saapuminen oli elämys. Kiireen ja sähläilyjen jälkeen yhtäkkiä onkin perillä hiljaisessa luonnossa, jossa kuuluu vain lokkien huuto ja tuulen suhina.

Rukouslaulukurssin aluksi vain lauloimme vokaaleja kuten ”aaa”. Myönnän että kirjoitettuna se näyttää niin mitättömältä. Kuitenkin kun istuu kappelissa, josta näkee katsella ruoholla tepastelevaa västäräkkiä, ja liki parikymmentä ääntä rauhallisesti laulaa ”aaa”, niin enää ei olekaan murheita eikä kiirettä. Yhteiseen lauluun katoaa oma ääni, joka on vain yksi pisara äänien meressä.

Vähitellen aloimme laulaa yksiäänisesti vanhoja kirkkolauluja suomeksi, englanniksi ja latinaksi, mitkä olivat kirjoitetut neliönuoteilla. Ensimmäisen päivän muutaman laulutunnin jälkeen iski terve väsymys, ja kykenin pysähtymään lepäämään. Jonkun laulukerran jätin väliin ja kävin istuskelemassa ja ihailemassa luontoa, ja vähitellen jaksoin vähintäänkin tulla kappeliin kuuntelemaan.

Tämä oli minulle yhdeksäs kerta kun olin laulamassa, ja joka kerta hämmästyn, miten voimakkaasti se minuun vaikuttaa. Nytkin takana oli stressaavan rankka kevät, jolloin on vaikea pysähtyä lepäämään. Ihan uteliaisuudesta pitäisi ottaa joskus mukaan verenpainemittari, ja katsoa, kuinka paljon verenpaine romahtaa. Rentoutumisessa auttavat kaunis luonto, lempeä laulu, hyvä ruoka ja mukavat ihmiset.

Laulaminen rentouttaa ja virkistää, ja olen miettinyt, että ehkä luostareissa jaksettiin tehdä töitä niin hyvin juuri laulamisen vuoksi. Ehkei laulaminen suoraan liity laihduttamiseen, mutta aivan selkeästi se tekee hyvän olon.

Tarkkasilmäinen lukija on ehkä huomannut, että juhannusaattona 23.6.2017 jäi postaus väliin, sillä yleensä olen kirjoittanut tekstin tiistaiksi ja perjantaiksi. Siinä kävi niin, että palasin torstai-iltana kurssilta ja ajomatka sujui ihan mukavasti. Purin tavarat, kunnes tajusin, että kännykän laturi oli jäänyt Heponiemeen. Olin laittanut töpselin seinään verhon taakse, ja johto kyllä ulottui pöydälle asti. Jossain vaiheessa johto oli pudonnut pöydän taakse, josta en sitä tajunnut tarkistaa.

Pienen panikoimisen jälkeen soitin Sarille, ja lopuksi sovittiin, että laturi jätetään sovittuun paikkaan. Kännykkäni ei olisi toiminut alkuviikkoon asti ilman laturia, joten oli parempi käydä hakemassa se.

Perjantaina tein pienen juhannusajelun eli reilu tunti suuntaansa, ja onneksi Kaija lähti seuraksi. Palattuani oli muutama tunti aikaa huilata ennen lähtöä grillaamaan ja tanssimaan, joten tämän kerran jäi postaus väliin.

 

Siemenien syömisestä

Siemeniä pidetään terveellisinä, ja nykyään niitä ripotellaan moneen paikkaan. Salaattiin, sämpylöiden päälle tai niistä tehdään jopa näkkileipää.

Nyt yllättäen asia ei olekaan niin selkeää. Ylen sivuilla oli artikkeli Evira kehottaa rajoittamaan siementen syömistä jo toukokuun lopussa.

Löysin asiaan liittyvän pdf-taulukon Eviran sivuilta nimellä Lapsia, nuoria sekä raskaana olevia ja imettäviä naisia koskevat elintarvikkeiden turvallisen käytön ohjeet. Kun sitten selaa sivulle 9 niin löytää kuin löytääkin kohdan, että edes aikuisten ei pidä syödä öljykasvien siemeniä enempää kuin kaksi ruokalusikallista päivässä eli 15 g. Syynä on se, että ”öljykasveilla on luontainen ominaisuus kerätä siemeniinsä maaperän raskasmetalleja, erityisesti nikkeliä ja kadmiumia. ”

Tällaisia siemeniä ovatpellavansiemenet

  • pinjansiemenet
  • chiansiemenet
  • hampunsiemenet
  • seesaminsiemenet
    kurpitsansiemenet
  • unikonsiemenet
  • auringonkukansiemenet

Täytyy sanoa, että tuo oli jonkinasteinen yllätys minulle. Samaisessa kohdassa kerrotaan, että raskaana olevat voivat käyttää siemeniä vain pieniä määriä kuten sämpylöiden päällä. Pikkulapset voivat käyttää vain korkeintaan ruokalusikallisen eli 7 g ja imeväisikäiset eivät voi käyttää ollenkaan.

Olin uteliaisuuttani ostanut chia-siemeniä, ja ihan mukavan makuisia ne ovat. Koska siemenet laitetaan veteen, näyttää lopputulos jotakuinkin sammakonkudulta. Mutta selvästikin pitää käyttää vain pieniä määriä. Lisäksi helposti käytän samana päivänä erilaisia siemeniä, mutta täytyypä olla tarkempana.

Kokemukseni personal trainerista

Ennen piskuista ja nyttemmin hajonnutta punnitusporukkaa kokeilin personal traineria. Aina välillähän näkee lehtien palstoilla kehuvia juttuja, joissa joku kummin kaima on kuulemma onnistunut laihtumaan moisen avulla.

Voi olla, että jos olisin valinnut paikan paremmin tai käyttänyt enemmän aikaa valmentajan valitsemiseen, niin olisin onnistunut paremmin. Ja olihan se vähän uhkarohkea maksaa satoja euroja etukäteen, mutta mitään mahdollisuutta tutustumiseen ei ollut.

Eihän se sitten toiminut. Ei se kirpaiseva hinta millään tavalla saa omaa itseä muuttumaan. Tai jos rahan törsääminen auttaisi laihtumaan, niin silloinhan kannattaisi itse repiä satasia.

Olin kuvitellut, että valmennuksessa huomioidaan valmennettavan tilanne, jolta pohjalta aletaan tutkia, että mitä kannattaisi tehdä. Sen sijaan ensin täytin kyselylomaketta, jolla vain koetettiin välttää tilannetta, että valmennettava saisi liikunnasta vammoja. Lisäksi sain kyllä jonkinlaisen ruokavalio-ohjelman, mutta kyllähän sellaisia kehittää kuka tahansa.

Liikuntavalmennus oli sitä, että valmentaja seisoi tärkeän näköisenä vieressä, ja sanoi kuinka monta kertaa mitäkin liikettä kuntosalilaitteella piti tehdä. Koin että minua painostettiin liikkumaan enemmän kuin mitä olisin halunnut tai kyennyt. Täytyy sanoa, että siinä tilanteessa liikunnan ilo oli kaukana.

Lisäksi tämä mies oli mahdottoman puhelias, ja kertoili mielellään omasta tilanteestaan, mutta ei ollut yhtään kiinnostunut minun tilanteestani. Esimerkiksi isäni oli kuollut edellisen vuoden aikana, mutta en kokenut, että valmennuksessa olisin luontevasti voinut nostaa asiaa esiin. Väitän kuitenkin, että vanhemman kuolema on niin iso asia, että se tulisi tietää.

Mies myös kertoi karppaavansa, ja kohta myöhemmin selitti kuinka hänen lääkärinsä oli maininnut kohonneen kolesterolitason. Tuntui oudolta, että minä maksavana asiakkaana selitin miehelle, miten pähkinät tekevät hyvää kolesterolitasolle.

Ensimmäinen kerta meni ihan uteliaisuudesta, mutta sitten aloin miettiä, että haluanko tätä todella. Valmentaja painosti yli omien rajojeni, mutta he eivät olleet vastuussa mahdollisista liikuntavammoista. En kokenut toimintaa luotettavaksi ja tavoitteisiini sopivaksi.

Satuin myös käymään lääkärilläni, joka vahvisti, että liikunnan ilo on ensiarvoisen tärkeää. Jätin menemättä toista kertaa. Aikanaan sain kuluttaja-asiamiehen avulla puolet rahoista takaisin, ja ikuisen vieroksunnan personal trainereihin.

Punnitusporukassamme painoni tippui vuosien aikana kymmenisen kiloa.  Kävin viikolla vaa’alla, ja painoni alusvaatteisillani oli 80,9 kg. Ajattelen niin, että normaalit vaatteet painavat kuutisensataa grammaa, joten muiden kuukausien kanssa vertailukelpoinen lukema on 81,5 kg, mikä on 0,3 kg vähemmän kuin viime kuussa. Olisi kiva, jos paino alkaisi taas pikku hiljaa tippua.

Polvieni tilanne

Eilen kävelin töihin ja takaisin, mikä on suuntaansa noin 1,3 kilometriä. Tervejalkaiselle moinen runsaan kilometrin matka on aivan mitätön, mutta minulle tämä oli saavutus. Edellisen kerran kävelin töihin 10. maaliskuuta, eli kolme kuukautta sitten.

Olin miettinyt jo jonkin aikaa, että uskallanko kävellä tuota matkaa, ja nyt se sitten onnistui. Pikkaisen polvet olivat väsyneet illalla, mutta juuri mitään kipuja ei ollut yöllä. Joten hyvältä näyttää, ja ehkä kuukauden päästä uskallan kävellä neljän kilometrin kävelylenkin.

Minulle nivelrikko sanana kuulosti aivan hirveältä, mutta ystävällisen lääkärini mukaan se on samaa mistä maallikot käyttävät sanaa kuluma. Luulin että sitä on heti invalidina ja liikkuminen menee mahdottomaksi, mutta selkeästi tämä on hidas ja vaihteleva prosessi.

Kulumasta on puhuttu ohimenevässä polvivaivassani jo vuosikymmeniä sitten, mutta nivelrikko-sanaa käytettiin ensi kerran 2009 helmikuussa. Se kevät oli hankalaa ajoittain, kesällä muistan käyneeni ystävättärieni kanssa Suomenlinnassa nojaten kävelysauvoihin ja syksyllä tuli tilanne, että en pystynyt ottamaan askeltakaan.

Toisaalta putkiremontin takia pikainen muutto hissittömästä talosta pakotti liikkumaan, ja yllättäen vasen polveni tulikin kohtuulliseen kuntoon maaliskuussa 2010. Mielikuvani on, että vielä puolitoista vuotta sen jälkeen oli ajoittain ongelmia, mutta viimeiset viisi vuotta mielestäni vasen jalka on ollut 99 % kunnossa. Välillä inahtaa jotain, mutta olen pystynyt kävelemään neljän kilometrin lenkin sunnuntaisin.

Oikea polveni kipuili muutamana päivänä maaliskuussa, ja 13.3.2017 totesin, että en vain pysty tekemään töitä. Onneksi sain viikon sairaslomaa, ja kyllä se niiden kipujen kanssa olisi ollut mahdotonta. Muistan miten yöllä saatoin herätä pahuksenmoiseen kipuun, jolloin oli pakko nousta ylös ja kävellä asunnossa kymmenisen minuuttia kunnes pystyin palaamaan nukkumaan.

Kyllä tässä taudissa liike on lääke. Sairaslomaviikolla 600 mg Burana ei tuntunut yhtään missään, mutta pieni kävely asunnossa auttoi. Jo seuraavalla viikolla aloin pyöräillä pikkiriikkisiä lenkkejä, ja tuntui, että heti kun pyörän päälle nousi, niin kivut helpottivat.

Se on mielenkiintoista, miten eri tavoin polvien kivut helpottuvat. Vasemman polven kivut helpottuivat lepoasennossa tai korkeintaan vähän hakemalla parempaa jalan asentoa. Oikean polven kivut ovat helpottuneet parhaiten liikkumalla, enkä vieläkään istu pitkään paikallani ilman että alan heilutella sääriä, mikä ehkäisee polvien jäykistymistä.

Ortopedin mukaan näitä polvia ei kannata leikata ainakaan kuuteen seuraavaan vuoteen. Se millaisiksi nämä vuodet kohdallani muodostuvat riippuu paljon siitä, miten liikun. Aivan selvästi jos liikun kohtuudella ja säännöllisesti, niin ongelmat rajoittuvat lyhyiksi ja voin elää kokolailla normaalia elämää.

Sähläilyä

Pakko se on myöntää, että olen väsynyt.

Tänään sain sähköpostiviestinä pyynnön, että tarkistakaa Excel-taulukko, jotta osallistujien nimet ovat oikein. Ajatuksissani kirjoitin Tinin, vaikka Lillian olikin lopuksi hoitanut asian. Näin että rivillä luki Lillian, mutta muistin muutoksen väärinpäin ja muutin aivan turhaan. Tunnin päästä tajusin, että nyt meni väärin, ja kävin korjaamassa.

Tuo on juuri sitä sähläilyä, mitä alan tehdä, kun olen väsynyt. Jotenkin vain ajatukset eivät pysy kasassa, ja alan tehdä entistä enemmän virheitä.

Nyt työkuorma on jo selkeästi helpottanut, ja nelisen viikkoa on ollut jo kevyempää. Silti huomaan, että teen liikaa virheitä enkä jaksa kehittää mitään uutta.

Olen kuullut väitettävän, että yhtä kauan kuin on ollut tiukoilla kestää toipua. Joten kun tämä kevät on ollut näin raskas, niin olenko vasta syksyllä vähän pirteämpi?

Pientä säätämistä

Paino taitaa junnata paikoillaan, mutta en ole kyllä käynyt vaa’alla. Jaksan pari päivää syödä järkevämmin, ja sitten tulee taas muka joku hyvä syy syödä vähemmän terveellisesti. Yksi tuttu tuo minttukarkkeja, tai kaverin kanssa houkuttaa aurinkoinen terassi .

Työterveyshuollon kautta olen päässyt käymään verikokeessa, ja kaikki näyttää ihan kohtuulliselle. Kokonaiskolesteroli on noussut 5,3:een kun pitäisi olla alle 5:n. Huonon kolesterolin määrä on 3,2 eli yli 3 rajan, mutta toisaalta hyvän kolesterolin määrä on 1,39 eli yli tavoitellun 1,2:n. Pikkaisen on kolesteroli noussut, mutta lääkäri totesi ystävällisesti, että pieni säätäminen riittää.

Näin tässä on tarkoitus tehdä. Väsyneenä sitä mussutti mitä sattui lähikaupasta tai jääkaapista löytämään. Ehkä alan pikku hiljaa piristyä, ja sitten voisi taas petrata ruokavaliota. Arvelen että kasvispitoisuus on riittävä, mutta peruseinekset tuskin tukivat kolesteroliarvon pienenemistä. Nyt olisi kyllä aikaa laittaa itse hyvää ja terveellistä ruokaa.

Kaikenlaista liikuntaa voisin myös lisätä. Olen jo pyöräillyt töihin muutaman kerran varsinkin aurinkoisina päivinä. Selitys ei niinkään ole jalo liikunta vaan se, että vanhassa autossani ei ole ilmastointia, ja mieluummin pyrähdän pyörällä kuin istun kuumassa autossa. Aikaa kuluu kokolailla saman verran molemmilla, koska pyörällä pääsen nopeampaa reittiä.

Viime tiistaina pääsin osallistumaan mindfullness -kävelyyn, jossa reitti oli ehkä vain puolitoista kilometriä, mutta jalkojen päällä oltiin tunti. Tervejalkaiselle tuollainen kävely on oikein mukava lenkki, mutta tällaisena toipuvana vähän säikähdin, että pystynkö kävelemään tuota matkaa. Ihan hyvin kävely meni, eivätkä jalat juuri valittaneet illallakaan.

Tänä keväänä on noussut esiin, että on hyvä kun laihtuu hyvinä aikoina, mutta vielä tärkeämpää on se, että rankkoina aikoina ei tulisi paljon takapakkia.

Jos kukaan ei koskaan lihoisi takaisin sitä, minkä on laihtunut, niin varmaan kaikki olisivat hoikkia. On niin surullista kuulla ihmisistä, jotka ovat onnistuneet pudottamaan merkittävästi painoa, mutta sitten puolessa vuodessa saattavat lihota kaiken takaisin korkojen kanssa.

En ole tyytyväinen siihen, että paino junnaa paikoillaan, mutta olen riittävän tyytyväinen siihen, että paino ei ole merkittävästi palannut. Nyt vain pitäisi vähän säätää ruokavaliota ja liikuntaa.

Vielä optimismista

Myönnän olevani ihastunut tähän ajatukseen optimismista, joten vielä kerran kirjoitan aiheesta. Innostuin siis pari viikkoa sitten lukemaan uudestaan 1992 suomeksi julkaistun Martin E.P. Seligmanin kirjan Optimistin käsikirja. Perusidea on, että optimisti pitää vastoinkäymisiä tilapäisinä, rajoittuneina ja mielellään vielä toisten syynä. Lisäksi optimisti uskoo, että hyvät asiat ovat pitkäaikaisia, moneen asiaan vaikuttavia ja mielellään johtuvat omista ansioista.

Haluan nostaa kirjasta esiin käsitteen joustava optimismi. Sillä tarkoitetaan, että voi itse päättää ottaa optimismin avukseen, kun kokee tärkeäksi mielialan pysymisen hyvänä, onnistumisen työssä tai terveyden säilymisen. Toisaalta optimismin voi jättää syrjään, jos tarvitaan tarkkaa todellisuudentajua tai heikkouden tunnustamista.

Kirjan mukaan ”masentuneet ihmiset näkevät todellisuuden oikein ja että ihmiset, jotka eivät kärsi masennuksesta, vääristävät todellisuutta heitä itseään parhaiten palvelevalla tavalla.” ”On tilanteita, joissa ei tarvita kaunistelua vaan on oltava armottoman rehellinen – esimerkiksi lentokoneen ohjaamossa. Toisinaan on osattava lopettaa ajoissa ja suuntautua muualle sen sijaan että etsisi syitä jatkaa jotakin hyödytöntä yritystä.”

Tähän viimeiseen liittyen seinälläni on ollut jo lähes kolmekymmentä vuotta ja muutoista riippumatta alun perin Akio Moritan sanoma lause ”Sen tietäminen, milloin lopettaa ja milloin jatkaa, on avain menestykseen.”.

Joissain kohdissa kirja on turhan jankuttava ja välillä kohtelee lukijaa kuin alakoululaista. Minulle oli kuitenkin tärkeää kirjassa se ajatus, että epäonnistuminen masentaa, mutta voi toipua nopeammin, jos kysyy itseltään jonkin seuraavista

  • Todiste
  • Vaihtoehto
  • Seuraukset
  • Hyöty

Onko todisteita, että tilanne on todella niin kuin ajattelee, vai suurentaako vain asioita väsyneenä? Onko olemassa vaihtoehtoisia selityksiä omille tulkinnoilleen? Ovatko seuraukset todella ne, mitä väsyneimmillään kuvitteli? Ja kannattaako asiaa pohtia juuri nyt? Voisiko asiaa pohtia vaikka huomenillalla?

Kirjassa tuodaan esiin, että jos haluaa muuttua, ei kannata pitää syytä pysyvänä. Jos pitää itseään typeränä ja lahjattomana, ei tee mitään tilanteen muuttamiseksi. Jos taas uskoo, että ongelman syy on hetkellinen, kuten huono päivä tai jonkin tiedon puuttuminen, voikin asian hyväksi tehdä jotain.

Haluan vielä korostaa, että kyse ei ole positiivisesta ajattelusta, jossa jopa katteettomasti ajatellaan asioiden olevan hyvin eikä suostuta näkemään todellisuutta. Joustavan optimismin idea on, että tarpeettomasta painolastista pyristellään eroon.

Kuten aiemmin totesin, niin tämä kirja juuri nyt oli minulle hyödyksi. Toivottavasti näistä ajatuksista on iloa myös sinulle, hyvä lukija.