Työterveyshoitajan tapaaminen

Puolipakollinen työterveyshoitajan tapaaminen oli viime torstaina, mutta aika leppoisasti se omalla kohdallani meni. Jutustelumme lomassa kävimme asioita läpi, ja kävin vielä verikokeessakin.

Kolesteroli on vähän korkealla, mutta ei  niin korkealla, että tarvitsisi alkaa seurata. Kokonaiskolesterolini on 5,3, kun suositus on korkeintaan 5 mmol/l. Hyvä kolesteroli HDL  on 1,4, ja suositus on vähintään 1,2 mmol/l. Huono kolesteroli oli 3,6, josta suositellaan korkeintaan 3 mmol/l. Diabetesriski on kuulemma pieni, mutta sitä en osaa enää tuloksista katsoa. Hemoglobiinini on 145 g/l, mikä riittää minulle.

Ennen tapaamista tuli kysely, jossa kysyttiin myös suun terveydestä. Vastaukseni kertoi, että pidän hyvää huolta suuni terveydestä, jonka myös hammaslääkärini on todennut. Silti sain keltaisen varoituksen, josta lähetin viestin kyselyn toteuttajalle. Sain vastauksen, että suun terveyteen voi vaikuttaa esimerkiksi diabetes ja tupakointi, mutta minun kohdallani kyse oli selkeästi pelkästä lihavuudesta (BMI>30),

Kävin vuosittaisessa hammastarkastuksessa viikko sitten tiistaina, ja kysyin hammaslääkäriltäni asiaa. Hän sanoi, että _jos_ minulla olisi ientulehdus (mitä minulla ei ole), niin se aiheuttaisi lievän tulehdustilan elimistössä, joka taas voisi aiheuttaa häiriöitä sokeriaineenvaihdunnassa ja johtaa sitä kautta lihomiseen. Hammaslääkärini mukaan kyselyssä oli sekoitettu syy ja seuraus.

Toisaalta työpaikkamme kahvihuoneraati vieroksui työterveyshoitajan tapaamisia. Minun silmiini hoikka ja hyväkuntoinen nainen jopa koki, että hänelle oli nalkutettu, ja painostettu tekemään elämäntapamuutos.

Omalla kohdallani kysymys elämäntapamuutoksesta sai minut innostumaan selittämään, että en usko sellaisiin. On olemassa sanonta, että  ”tie helvettiin on kivetty hyvillä aikomuksilla”, ja jotain samaa on kyllä halussa laihtua.

Huomasin selittäväni työterveyshoitajalla, että oma vaatimaton muutokseni ei ole lähtenyt päätöksistä, vaan oikeastaan pettymyksistä. Kun aloin ahmiessani ottaa vesilasin viereen, niin muutos alkoi tapahtua.

Ensinnäkin veden juominen sai sen ahdistavimman nälän poistumaan, sillä ruoka pääsi eteenpäin suolistossa. Ehkä kuitenkin tärkeämpää oli, miten monasti jälkikäteen kysyin itseltäni, että ”oliko kivaa?”, ja kielteinen vastaus on saanut minut pienentämään seuraavalla kerralla ahmittavan ruoan määrää. Vieläkin saattaa jäätelöpurkillinen mennä, mutta ei enää juuri muuta.

Toinen tärkeä asia on, että elämään pitää löytyä muuta mukavaa kuin syöminen. Olen huomannut, että kun onnistun saavuttamaan jotain, niin se on monasti makeampaa kuin makean syöminen.

Alla vielä painotaulukkoni ja -kuvaajani, ja joulukuun lukema on tältä aamulta. Olen junnannut paikoillani, mutta hyvä että kahdeksan kiloa on pysynyt poissa.  Lisäksi kun ottaa huomioon syyskuun loppupuolen stressin, niin olen aivan tyytyväinen, että paino ei ole enempää noussut.

Turhaa rehkimistä

Hiljattain luin uusimmasta Voima-lehdestä 9/2019 jutun Tosi taiteilija menee rajan yli, jossa pohdittiin taiteen kentällä tapahtuvia väärinkäytöksiä. Myytin ytimessä on taiteilija, joka työnnetään epämukavuusalueelleen, ja jopa omien rajojensa yli.

Syyskuussa Kiira Korpi kertoi rankasta harjoittelustaan. Jopa Docventures-ohjelmassa sivuttiin urheilumaailman väärinkäytöksiä, jossa yhtenä osana oli, että urheilija on enemmän tuote kuin ihminen.

Olen postauksessani Ei tarvitse katsoa kuvannut syksyllä 2018 esitettyä laihdutusohjelmaa, jossa koin lihavia kohdeltavan ”kuin keskitysleirivankeja”.

Sama kärsimyksen jalostavaa vaikutusta ja rehkimistä ihannoiva myytti näyttää putkahtavan eri puolilta ja eri tavoin esiin. Taiteen, urheilun ja laihduttamisen lisäksi samaa myyttiä saatetaan ihannoida opiskelussa tai työnteossa. Onhan amerikkalaisilla jopa sanonta ”no pain, no gain” eli ilman kärsimyksiä ei tule saavutuksia.

Silti tohdin epäillä, meneekö se nyt ihan näin. Lisäksi pidän suomalaisesta sanonnasta, että ”hullu paljon työtä tekee, viisas pääsee vähemmällä”.

Yllä olevissa esimerkeissä särähtää, että valtaa käytetään väärin ja pahimmillaan oman nautinnon tavoitteluun.  Ongelma voi toki myös olla viestintätaitojen heikkous , ja saattaahan kyse olla myös huonosta organisoinnista.

Varmasti on olemassa seikkailuun ja jännitykseen myönteisesti suhtautuvia ihmisiä, jotka oikeasti nauttivat tullessaan pudotetuksi uima-altaan syvään päähän. Eikä heitä haittaa ylimääräiset nilkkapainot eikä edes uima-altaassa lilluva jää.

Väitän kuitenkin, että suuri osa meistä on sellaisia rauhallisesti asioihin tutustuvia. Hötkyilyä vältetään, ja veteen mentäisiin mieluiten lämpimän sään vallitessa ja alkuun vain varpaita vähän uittaen.

Oppiminen on alussa hidasta, ja ensimmäiset askeleet ovat pakostakin lyhyitä ja haparoivia. Lisäksi työmuistimme asettaa rajoituksensa. Vaikka pystymme muistamaan paljon asioita, niin kerralla ei kuitenkaan pystytä käsittelemään kuin muutamaan asiaa.

Enkä usko kärsimyksen jalostavaan vaikutukseen. En usko, että pahanmakuinen lääke on tehokkaampaa kuin miedon makuinen. Enkä usko, että epämiellyttävä liikuntasuoritus kohottaa kuntoa tavallisten ihmisten kohdalla. Kyllä huono kunto kohoaa kohtalaiseksi aivan arkiliikunnalla, kunhan liikuntaa ja liikkumista sopivasti annostelee.

Ajattelen laihtumista entistä enemmän oppimisena, jossa vanhat ja haitalliset ajattelumallit pikku hiljaa huuhtoutuvat pois toimivampien ajattelu- ja toimintatapojen tieltä.

Opiskelustani sen verran, että edelleenkin kiinnostaa ja pikku hiljaa saan tehtäviä valmiiksi. Nyt seuraavaan määrä-aikaan on ”ylelliset” kahdeksan päivää.

Tässä yksi todella upea  video kultaisesta leikkauksesta ja spiraalista liittyen sommitteluun, joka on osa Markkinointiviestinnän työkaluja. Esiin tuli myös Fibbionaccin sarja, jossa kahden edeltävän luvun summa on seuraava luku. Huikeinta on se, että kahden peräkkäisen luvun suhde lähenee hämmästyttävän nopeasti kultaista suhdetta.