Joulu ennen ja nyt

Aikoinaan valtaosa ihmisistä asui maalla ja teki ilman koneita runsaasti raskasta työtä . Kylmäketjuja ei ollut, vaan tuotteet säilöttiin kuivaamalla tai suolaamalla.

Silloin rankan satokauden ja -korjuun jälkeen oli varmasti ihanaa pysähtyä jouluksi, jolloin tehtiin vain välttämättömimmät työt kuten lypsyt, ruoanlaitto sekä veden ja polttopuiden kantamiset. Raskaassa työssä kului nopeasti se energia, mikä mahdollisesti saatiin rasvaisesta ruoasta.

Monet taloudet olivat isoja, ja tekijöitä sekä syöjiä riitti. Ruokaa ei varmasti heitetty hukkaan, ja moni pitkään nälkäisenä ollut huokaisi onnellisena, kun jouluna sai ”vatsansa täyteen puuroo”. Vielä kun yöllä pääsi syömään kinkkua, niin pienen ihmisen hetkellinen onni oli ylimmillään.

Nykyään moni meistä elää yltäkylläisyydessä, ja ruokaa on runsaasti saatavilla ympäri vuoden. Silti juhlimiseen taitaa monenkin kohdalla edelleen kuulua ylensyöminen.

Tämä oli ensimmäinen joulu, että aloin kyseenalaistaa omalla kohdallani liiallisen syömisen. Joulurauhan julistusta katselin syöden riisipuuroa ja valmista luumu-rusinasoppaa. Aattohartaudesta palattuani söin silliä ja sienisalaattia keitettyjen perunoiden kanssa, enkä kyllä kaivannut mätiä enkä lohta. Pääruoaksi oli kinkkua, herneitä ja lanttulaatikkoa, ja jälkiruoaksi marinoituja luumuja.

Lajikkeita oli siis vähemmän kuin tavallisesti, ja arvelen, että söin myös määrällisesti vähemmän kuin aiempina jouluina. Silti söin liikaa, ja oloni ei ollut paras mahdollinen. Ehkä minun ei tarvitsisi enää juhlia syömällä liikaa.

Ihan hyvää kinkusta tuli, ja nyt pakastimessa ovat loput kinkusta, jota syön hissukseen. Sillin kanssa kävi vähän nolosti, sillä paketissa oli kyllä pienellä ”0..+3 °C”, mutta reagoin siihen liian hitaasti. Muovipakkausta muistin vielä säilyttää vasten jääkaapin takaseinää, mutta kun pakkasin loput lasipurkkiin, niin jätin purkin jääkaapin etuosaan. Vaikka vähän myöhemmin käänsin jääkaapin tehokkaammalle, jolloin uunipunajuuret hileytyivät omassa rasiassaan, niin vahinko oli jo tapahtunut. Silli ei enää maistunut hyvälle, ja oli noloa heittää se roskiin.

p.s. Kokeilin taas laihtua omalla järjestelmälläni. Vertailukelpoinen painoni oli 22.12.2018 tasan 81,0 kg. Tänä aamuna 28.12.2018 vastaava painoni oli 80,3 kg, joten painoni putosi 700 g ja on tasan kilon päässä tämän vuosikymmenen minimipainosta.

Olo on aika hämmentynyt. Tämän syksyn paino on ollut 1,3 kilon haarukassa, vaikka olen elänyt aivan oman näköistä elämääni. Joulukuun alussa painoa ehkä nosti risteily sukulaisten kanssa, ja ainakin sen puolukkahyytelökakku, jonka lopun hotkaisin kahdessa päivässä. Jouluaattona söin liikaa, ja eilen kävin ulkona Anun kanssa, ja otin muutaman lasillisen vuohenjuustosalaatin lisäksi.

Tämän kahden vuoden aikana olen huomannut, miten saan painon pysymään saavutetussa lukemassa. Tämä kolmas koe on näyttänyt, että järjestelmäni toimii. Nyt aikomukseni on jatkaa tätä kokeilua, ja punnitsen itseni joka kolmas päivä, kunnes alitan tämän vuosikymmenen minimipainoni 79,3 kg.

Taitaa olla, että kykenen laihtumaan p y s y v ä s t i. Aivan liian monta kertaa olen kyllä saanut painoni putoamaan muutaman kilon, mutta sen jälkeen painoa on tullut korkojen kanssa takaisin. Ehkä jotain uutta on syntymässä, uusi idea on itämässä tai pitkän pimeän taipaleen jälkeen sarastaa. Onnistumisen mahdollisuus on mielenkiintoinen tunne.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *

This site uses Akismet to reduce spam. Learn how your comment data is processed.