Läheinen liikkumaan?

Hiljattain eräs ystäväni oli huolissaan äidistään, jonka kunto on niin huono, ettei äiti jaksa kävellä kilometriä. Äidin huonon kunnon lisäksi kävelymatkaa lyhentää myös ylipaino ja huonossa kunnossa olevat polvet. Ystäväni toivoo saavansa äitinsä kävelylle, jotta kunto pikkuhiljaa nousisi.

Ystäväni toivoo hyvää, mutta jäin miettimään, että mitä läheinen oikeasti voi tehdä. Kovin innokas kävelemään houkutteleminen voi vain saada sohvalla istuskelun tuntumaan entistä kiinnostavammalta.

Olen ollut tilanteissa, jossa hyväkuntoiset ovat kävelleet pahimmillaan metrejä edellä. Olen kuullut tilanteesta, että huonokuntoinen oli hyväkuntoisten kanssa samalla kävelyretkellä, ja aina kun huonokuntoinen pääsi hetkeksi huilaamaan, ryhmän kovakuntoisimmat jo rynnivät tärkeinä eteenpäin.

Arvelen, että koulukuntia on ainakin kaksi. Toinen on sitä mieltä, että kunto pitää saada mahdollisimman nopeasti nousemaan, ja siksi ”tarkoitus pyhittää keinot”. Jos liikunnan riemu katoaa, niin se ei haittaa, koska ihminen lopuksi olisi tyytyväinen muuttuneeseen olemukseensa. Mikä suoraan sanottuna kuulostaa monen muodonmuutosohjelman perusidealta.

Minä kannatan näkemystä, että liikunnan pitäisi tuottaa aina iloa. Se voi tarkoittaa, että ensimmäinen liikuntakerta on parempikuntoisen mielestä todella mitätön, esimerkiksi vain 50 metriä.

Lisäksi alkuvaiheen muutos voi olla todella hidasta. Huolestunut läheinen saattaisi toivoa, että 50 metristä matka kasvaisi pituudeltaan 500, 5000 ja 50000 metrin mittaiseksi, mutta oikeampi sarja voikin olla 50, 50 ja 60 metriä.

Tärkeää olisi saada liikunta kohtuullisen säännölliseksi. Kerran viikossa omien voimien ylärajalla kärsitty suoritus tuskin nostaa kuntoa samalla tavalla kuin esimerkiksi kolme kertaa viikossa tehty kohtuullisempi suoritus.

Liikunta voi laihduttaa hyväkuntoisesta ja lähellä normaalipainoa olevaa, mutta oikeasti lihava tuskin jaksaa liikkua niin paljoa, että sillä olisi merkitystä. Lisäksi erilaiset sairauksien ja vammojen riskit suurenevat elopainon ja iän kasvaessa. Oikeasti lihavan laihtumisessa ruokavalion ja -tapojen muutos on keskeisintä, ja liikuntaa kannattaa ajatella vain mielen virkistyksenä.

Painotan onnistumisen elämystä, joka pitäisi saada jokaisesta liikuntakerrasta. Ainakaan en jankuttaisi liikunnan terveellisyydestä, sillä jokainen meistä kyllä sen tietää. Maltti on valttia myös liikunnan aloittamisessa.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *

This site uses Akismet to reduce spam. Learn how your comment data is processed.