Oman tarinan merkitys

Luin Emily Esfahani Smithin kirjan Merkityksellisyyden voima. Hänen mukaansa merkityksellisyyteen kuuluvat yhteisö, tarkoitus, tarinat, haltioituminen ja kasvu.

Vieroksuin alkuun kirjan lukemista, sillä se muistutti liikaa Valittujen Palojen kertomuksia, joita olen aikoinaan paljon lukenut. Alussa on selkeä ongelma, sen jälkeen tulee koskettavia tarinoita ja lopuksi menestyksellinen ratkaisu. En tiedä, miksi se rakenne ei enää minua miellytä, mutta ehkä elämä on monimutkaisempaa ja monimuotoisempaa. 

Vasta lukiessani tarinoista aloin pitää lukemastani. Jo tarkoitusta käsittävässä luvussa Smith lainaa psykologi Erik Eriksonia, jonka mukaan identiteettimme kuuluu

  • kuka on: millainen on, ja mitkä ovat omat arvot
  • mistä tulee: kuinka hänen yhteisönsä on häntä muokannut
  • minne on matkalla: millainen haluaa olla ja mikä oma päämäärä on

Kirjassa väitetään (s. 133) että voimme ”muokata, uudistaa ja tulkita, nitä tarinoita, joita kerromme.”  Lisäksi voimme miettiä, millaisia ratkaisevia hetkiä on ollut elämässämme, ja miten ne ovat vaikuttaneet elämäämme.

Kirjan suhtautuu kärsimykseen niin, että kärsimys antaa mahdollisuuden oppia. Voi olla tuskallista pohtia, mitä tapahtui ja miten se on muuttanut itseä.

Paneutuminen vastoinkäymisen syihin ja seurauksiin auttaa ymmärtämään vastoinkäymistä paremmin. Lisäksi kannattaa myös miettiä asiaa tois(t)en ihmis(t)en näkökulmasta, jolloin voi luoda etäisyyttä oman itsen ja tapahtuman väliin. Kirjan mukaan kannattaa myös löytää myönteinen merkitys (s. 195) tapahtumalle, vaikka mieleeni tulee kyllä Pollyanna…

Kunnon pohdinta auttaa tekemään omaan elämäänsä kasvuun tarvittavia muutoksia. En silti kyllä mainitsisi kärsivälle lähimmäiselle oppimisen mahdollisuudesta.

Kirjaa lukiessa taas selkeni, että vastoinkäymiset ja haasteelliset tapahtumat voivat jättää pysyviä jälkiä, mutta vastoinkäymisen läpi ponnistelu voi auttaa meitä kasvamaan viisaammiksi ja elämäämme tyytyväisemmäksi.

Saman asian pienemmässä mittakaavassa sanoi naapurin Kaarina aikoinaan aloittassani pitkän tauon jälkeen autonajon, että oma moka on tilaisuus oppia. Näinhän se menee, kun vain muistaisi miettiä syyt ja seuraukset, sekä tehdä tarvittavat muutokset.

ps. Eilen kävin vaa’alla, ja vertailukelpoinen painoni oli 80,2 kg eli edellisestä punnituksesta nousua oli 100 grammaa. Toisaalta lomamatkan jäljiltä on kadonnut 100 grammaa, vaikka lauantaina kävinkin sukulaisten kanssa syömässä joulupöydän antimia. Tämän vuoden korkein painoni oli 82,3 kg ja matalin 79,7 kg, joten painoni on pysynyt 2,6 kg haarukassa tämän vuoden. Paino olisi saanut laskea, mutta hyvä että en ole merkittävästi lihonut.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *

This site uses Akismet to reduce spam. Learn how your comment data is processed.