Lihavuuden noidankehät?

Tällä hetkellä ajattelen, että lihavuuteen voisi liittyä kolme noidankehää

  • itsetunnon taso
  • stressin sieto
  • mahalaukun koko

Minulle on muodostunut mielikuva, että erityisesti naistenlehdissä esitetään, että lihavalla on huono itsetunto, jonka takia lihava syö liikaa ja pysyy lihavana. Toisaalta ei kerrota, että mikä on saanut itsetunnon laskemaan, mutta ehkä on iskenyt äkillinen mukavuuden halu tai laiskuus, joka on sitten aiheuttanut lihavuuden. Mikä suoraan sanottuna ei kuulosta järkevältä.

Olen aikoinaan ollut normaalipainoinen, mutta silloin itsetuntoni oli kouluarvosanana ehkä 6+ luokkaa. Nyt olen edelleenkin oikeasti lihava, ja itsetuntoni on ehkä 8- luokkaa. Itsetuntoni voisi siis olla parempikin, mutta aivan riittävä, ja ainakaan itsetunnon heikkous ei pidä minua lihavana.

Omalla kohdallani stressikaudet ovat lihottaneet minua. Ja jos olen vielä stressikautena aloittanut kitukuurin, niin muutaman viikon päästä olen varmasti merkittävästi lihonut.

Jo viime helmikuussa pohdiskelin lihavan ja laihan eroja, ja yksi merkittävä ero on stressikäyttäytymisessä. Olen jutellut monen normaalipainoisen tai korkeintaan miedosti pulskahkon ihmisen kanssa, ja heillä makean ja rasvaisen kanssa herkuttelu lakkaa aika nopeasti. Lisäksi stressitilanteessa he eivät pysty syömään makeaa ja rasvaista.

Toisaalta moni selkeästi lihava sanoo, että makea ja rasvainen alkaa maistua erityisesti stressitilanteessa, ja tunnistan oireen myös omalla kohdallani.

Olen nyt pohdiskellut, että kyllähän oikea lihavuus on myös stressinaihe, koska joutuu raahaamaan vähintään 15 kiloa ylimääräistä mukanaan, mikä vastaa reippaan lapinkävijän eräreppua. Ajatusleikkini jatkuu niin, että ehkä stressaantuneena ahmija lihoo, sillä mukana raahattava lisääntynyt oma paino lisää stressiä, mikä taas lisää halua ahmia. Joudutaan siis noidankehään, jossa tilanne vain pahenee.

Lisäksi ajattelen niin, että myös perinteinen laihdutuskuuri aiheuttaa stressiä, sillä kuurin alussa tehdään monta muutosta kerralla ja mahdollisesti vielä yritetään liikkua runsaasti samaan aikaan.

Tällöin stressissä ruokahalunsa menettävät laihtuvat, sillä kaikki ylimääräinen häsellys vähentää heidän ruokahalua. Toisaalta kaltaiseni stressiahmija herkästi lihoo laihdutuskuurin takia. Toki voi muutaman kilon hoikistua perinteisen laihdutuskuurina aikana, mutta sitten viimeistään kolmannella viikolla väsähdetään koko systeemiin, ja sen jälkeen ahmii kaiken korkojen kanssa takaisin.

Toki itsetunto voi vaikuttaa stressin sietämisen kautta painoon. Voisi ajatella, että hyvällä itsetunnolla varustettu ihminen osaa sanoa selkeästi ”Ei!” ja siten välttää tarpeetonta stressiä. Lisäksi itsetunnon ollessa kunnossa uskaltaa vaatia mitä tarvitaan asioiden hoitamiseen.

Voi myös olla, että esihistoriallisina aikoina heikkoitsetuntoinen pysyi paremmin hengissä, jos alkoi ahmia stressiaikoina ja söi aina tilaisuuden tullen. Varastojen huvetessa ruokaa tuskin riitti hierarkia alimmille.

Kolmas noidankehä on mahalaukun koko, sillä isoon mahalaukkuun mahtuu paljon ruokaa, mutta se taitaa myös vaatia ruokaa. Olen monasti esimerkiksi Hengenvaarallisesti lihava-ohjelmaa katsoessa hämmästellyt, miten ihmisten ruokahalu voi pudota niin merkittävästi vain sillä, että mahalaukun koko pienenee.

Nykyään syön vähän, mutta viitisen kertaa päivässä, jotta mahalaukku pienenisi. Pienempään mahalaukkuun mahtuu vähemmän ruokaa, ja voi olla, että se myös vaatii vähemmän ruokaa.

Ruokavalioiden luomiseen käytetään valtavasti tarmoa, mutta ehkä ei olekaan niin olennaista, onko jauhelihapihvin koko 100, 71 vai 123 grammaa. Jos yhdellä aterialla syö enemmän, niin toivottavasti seuraavalla syö vähemmän.  Lisäksi niin monin eri tavoin ihminen saa ruokavalionsa ravitsevaksi.

Ehkä tärkeämpää lihavalle olisi saada stressitasonsa alemmaksi, mikä voi tarkoittaa töiden parempaa organisointia, rentoutumisen taitoa tai sujuvampaa arkea.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *

This site uses Akismet to reduce spam. Learn how your comment data is processed.