Lomamatka

Kävin pitkästä aikaa ns. oikeasti ulkomailla, jota Tallinnan risteily ei mielestäni ole. Yllä olevan kuvan otin hotellin parvekkeelta Fuengirolassa. Matka oli edullinen, ja oli oikein mukavaa Kaijan kanssa.

Oletin etukäteen lähteväni löhölomalle, mutta yllättäen Kaijaa kiinnosti kävellä. Eniten askeleita tuli maanantaina, Kaijan mittarin mukaan 19 511 askelta, joka saattaa vastata jopa 14 kilometriä. Loppuviikosta arvelimme kävelleemme joka päivä noin 10 000 askelta.

Syömisemme oli hyvin rentoa, ja minulle on jäänyt parhaiten mieleen se ateria, jolloin söimme ranskalaisia perunoita ja sipulirenkaita. Ei siis aina terveysruokaa. Toisaalta söimme paljon kasviksia ja hedelmiä, joita oli mukava käydä ostamassa paikallisesta hedelmäpuodista.

Ruokakaupat ja ravintolat tarjosivat hyvää ruokaa, ja ostimme rennosti kaikkea kiinnostavaa. Nautimme halpaa olutta ja punaviiniä mutta myös erilaisia tapaksia,  juustoa, oliiveja sekä rasvaisia leivonnaisia.

Erikseen haluan vielä mainita ruokakaupasta ostamani tuotteet: suklaata, karamellipähkinöitä ja manteleita.

Yllä olevassa kuvassa on se, mitä jäi jäljelle ja toin Suomeen. Suklaata oli alun perin 420 grammaa, mistä Suomeen toin 179 grammaa. Karamellipähkinöitä oli 200 gramman pussi, ja kotiin asti tuli 121 grammaa. Lisäksi manteleita oli aluksi 200 grammaa, mutta niitä kului vain 20 grammaa.

Minusta on hienoa, että minun ei tarvinnut syödä kaikkea loppuun asti. Vuosia meni niin, että jos aloitin karkkipussin, se kaikki piti samalla istumalla syödä. Nykyään kyllästyn selkeästi nopeammin.

Suklaata kului eniten, ja alkuviikosta pussi hupeni aika vauhdilla. Voisi sanoa, että vain katselin vierestä tapaani syödä, ja loppuviikosta suklaa ei juuri enää maistunut. Manteleita syön niin paljon kotona, että ne eivät juuri maistuneet.

Ehkä olen aiemminkin kirjoittanut, että minulle on vielä jäänyt tapa ostaa ns. herkkuja, mutta kulutus on onneksi hidastunut. Joku niiden sokerimössöjen ostamisessa edelleen houkuttaa, mutta hyvä että edes kyllästyn nopeasti.

Punnitsin itseni torstaina ennen matkaa, ja silloin vertailukelpoinen painoni oli 80,1 kg.  Viikon matkan jälkeen punnitsin itseni seuraavana aamuna, ja vertailukelpoinen paino oli 80,4 kg, joten nousua oli 300 g.

Minusta tuollainen painon nousu on siedettävää, ja varmaankin runsas liikunta esti runsaamman painon nousun. Nyt toki toivon, että paino taas olisi laskenut alle 80 kilon, kun seuraavan kerran nousen vaa’alle torstaina 13.12.2018.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *

This site uses Akismet to reduce spam. Learn how your comment data is processed.