Perusjärkevää

Tässä kirjoittaessani mietin, mitkä olisivat perusjärkevät teot laihtumisen päiväohjelmassa. Perjantaipähkäilyissä pohdin, että yksi mittaa vihannekset kouralla ja toinen muovirasialla, mutta kokolailla samaan lopputulokseen päädytään. Tämänpäiväinen lista perusjärkevistä teoista on

  • riittävästi vettä
  • (enimmäkseen kohtuullisen) terveellinen ruokavalio
  • liikunnan riemun löytäminen
  • tietoinen syöminen
  • lempeä suhtautuminen ahmimiseen
  • puuhastelun esteiden purkaminen

En usko, että tämä lista on vielä valmis, mutta toivon mahdollisen lukijan huomaavan, että perinteinen ajatustapa laihtumisesta eli dieetti ja liikunta, on turhan suppeaa.

Jäin hetkeksi miettimään kohtaa ”puuhastelun esteiden purkaminen”. Mielestäni terve ihminen mielellään puuhaa jotain, on aktiivinen ja saa tulosta aikaan.

Joskus olen jäänyt sohvalle mussuttamaan karkkeja ja katsomaan surkeita televisio-ohjelmia. Olen alkanut pohtia, mikä siinä on ollut takana. Saattaa olla, että olen asettanut itselleni liian ison haasteen. Suomalainen sanalaskukin mainitsee, että jos ”kuuseen kurkottaa, niin katajaan kapsahtaa”.

Kyllähän stressaantuneena tai risoontuneena makea maistuu meille oikeasti lihaville. Mielikuvani on, että ne ihmiset, joille ruoka ei maistu stressitilanteessa, ovat joko normaalipainoisia tai korkeintaan vähän pyöreitä, mutta eivät oikeasti lihavia.

Olen jo ennenkin maininnut, että mielestäni lihavuus ei johdu yhdestä yksittäisestä syystä, vaan että takana on joukko vaikuttavia asioita. Ei siis riitä, että jättää syömättä ruoka-aineen x tai liikkuu tavalla y. Monta pientä asiaa pitää saada kuntoon, jotta haluaa ja pystyy pysyvään muutokseen.

Siksi tämän blogin selityksenä on myös ”Laihtumista laajemmin”. On olemassa laihdutusblogeja, joissa tiukasti keskitytään ruokavalioon ja liikuntaan, mutta minä koetan löytää itselleni sopivan tavan laihtua ja pysyä laihana.

Maistelen mielessäni ilmaisua, että laihtumisen käyttökokemuksen pitäisi olla optimaalinen kyseiselle yksilölle. Yksi tykkää tehdä asioita yhdellä tavalla, ja toinen toisella, ja sehän sopii, kunhan suunta on oikea.

ps. Eilen kävin vaa’alla, ja painoni oli noussut 400 g, joten nyt painan 80,1 kg. Toki on ihanaa, että tämän lähes viiden vuoden aikana on reilut yksitoista kiloa alkanut pysyä poissa. Toisaalta on kirpaisevaa, että paino nousi niin, että se alkaa taas numerolla kahdeksan.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *

This site uses Akismet to reduce spam. Learn how your comment data is processed.