Lisää pähkäilyä

Jäin miettimään perjantaina kirjoittamaani pähkäilyä siitä miten dieeteissä keskitytään ruokamäärien mittaamiseen. Kuitenkin omalla kohdallani isoin muutos tähänastisessa painonpudotuksessani on se, että ahmin harvemmin ja vähemmän.

Veikkaan että oikeasti lihavista moni ahmii makeaa ja rasvaista vähintäänkin stressitilanteissa, ja osa meistä lihavista myös turruttaakseen tai tukahduttaakseen muita epämiellyttäviä tunteita.

Muistan miten vuosituhannen alussa elämässäni oli rankka jakso, jolloin lihoin merkittävästi. Jouduin käymään terveydenhoitajan tekemässä terveystarkastuksessa, jossa sain ohjeita, miten minun pitäisi lisätä vihannesten syömistä…

HAH-HAH-HAH!

Tässä on mitä ajattelen tuosta ohjeesta tänä päivänä. Varsinkin kun olen varmasti koko elämäni syönyt enemmän vihanneksia kuin keskimäärin suomalaiset. Siis niin naurettavaa, typerää ja surullista, että ammatti-ihminen

  •  ei huomioi missä tilanteessa ihminen on
  •  tyrkyttää ratkaisua aivan väärään ongelmaan

Se oli kuin näpertelisi kukkapenkin ympärille simpukoita, kun talo palaa.

Ahmimista ei mielestäni saa kuriin pakottamalla ja komentamalla, mutta sen sijaan voi tehdä sarjan pieniä muutoksia. Muutoksia tekemällä ahmiminen ei lopu kuin seinään, mutta se vaimenee siedettävämmälle tasolle.

Ensinnäkin taas kerran kirjoitan veden juomisesta, mutta se oikeasti vähentää ahmiessa nälän tunnetta. Monesti aloittaessani ahmimisen olin suunnattoman nälkäinen ja myös pysyin nälkäisenä, vaikka söin suunnattoman määrän -huokaus- vaikka mitä.

Vasta kun opin ottamaan ruoan viereen lasillisen vettä, niin monasti aivan huomaamattani join veden, ja pelottava nälkä lähti.

Toinen asia, minkä tänään haluan nostaa esiin, on tietoinen syöminen. Tässä tarkoitan sitä, että maistaa, haistaa ja tuntee ruoan, eikä vain mekaanisesti mätä ruokaa sisäänsä. Olen myös nähnyt tietoisesta syömisestä tulkintoja, jossa jäädään mietiskelemään yhden rusinan olemusta, mutta minusta nälkäiselle ahmijalle tuo on tarpeetonta kidutusta.

Syömiseen keskittymistä auttaa, jos syö ruokapöydän ääressä. Olin aikoinaan pitänyt parhaana rentoutumistapana ahmimista sängyssä lepäillen. Vuoden 2013 alusta parisen vuotta söin kotona pelkästään ruokapöydän ääressä, ja myös ahmiessa. Lisäksi pöydän ääressä lasillinen vettä ei aiheuta ongelmia, mutta sängyssä se voisi aiheuttaa.

Jos olet uskonnolle allerginen, niin tämän tekstin loppu kannattaa jättää lukematta.

Syksyllä 2012 pohdin pitkään, miten pystyisin pysähtymään ja keskittymään syömiseen. Olin nähnyt tekstejä, että lihavat eivät välttämättä edes huomaa syövänsä, mistä tavata halusin irrottautua. Muistan silloin nähneeni elokuvan Todistaja, jossa Harrison Ford päähenkilönä suojeli amish-todistajaa. Eräässä kohtauksessa amishit lausuivat ruokarukouksen, jolloin keksin, miten pystyisin pysähtymään.

Tavallisella työpaikkalounaalla tai ystävien kesken en tuo tapaani esiin, mutta ollessani yksin kotona hetkeksi ristin käteni ja lausun mielessäni lyhyen rukouksen ennen ateriaa. Varmasti löytyy myös muita tapoja pysähtyä ja hiljentyä.

On upeaa, että meillä on nyt niin paljon maukasta ja monipuolista ruokaa, voisi sanoa että maa ”tulvii maitoa ja hunajaa”.  Toivon että ihmiset osaavat arvostaa nykytilannetta, ja toivottavasti myös tulevaisuudessa ihmisillä on riittävästi ruokaa.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *

This site uses Akismet to reduce spam. Learn how your comment data is processed.