Perjantaipähkäilyä

Olen hiljattain nähnyt jutun DASH-dieetistä, jossa vihannekset mitataan kourallisina. Toisaalta ”rasiadieetissä” muun muassa vihannekset pakataan niille tarkoitettuun rasiaan, ja siten saadaan oikea määrä. Ehkäpä molemmilla mittaustavoilla saadaan kokolailla sama lopputulos.

Tuntuu että moni dieetti on vain muunnelma seuraavista periaatteista, mitä hyvään ruokavalioon tarvitaan:

  • runsaasti vihanneksia ja hedelmiä
  • vähän hyviä kasvisrasvoja
  • kuitua
  • proteiinia, esimerkiksi kalaa ja kanaa kohtuudella, mutta vain vähän punaista lihaa
  • herkuttelu (”sokerimössöt”) vähäiseksi

Veikkaan että 99 % suomalaisista lihavista tietää nämä asiat, mutta silti tiedon muuttaminen omaksi tavaksi toimia on niin vaikeaa.

Olen pohtinut, mikä sai minut pysymään vuosia vielä lihavampana kuin nyt, ja yksi syy on ollut halu laihtua nopeasti. Jatkuvasti lehdissä esitetään ”sankaritarinoita”, kuinka joku on nopeasti laihtunut noudattamalla milloin mitäkin dieettiä. Tietenkin itsekin toivoin laihtuvani nopeasti, ja tein milloin mitäkin kokeiluja, joiden lopputuloksena vain paino lopulta nousi.

Oli katkeraa huomata, että minun pitää hyväksyä laihtumisen hitaus.

Toinen ongelma oli, että suhtauduin ahmimiseeni niin tuomitsevasti. Sen sijaan, että olisin ajatellut ahmimisen hetkellisenä mielen pillastumisena, mikä olisi rauhoittunut lempeästi suhtautumalla, vaadin tiukkaa laihduttamista seuraavalla aterialla.

Pahimmillaan oli nopeaa jojoilua, jolloin yhtenä päivänä ahmin ja seuraavana päivänä koetin vähentää rajusti syömääni määrää. Joka taas teki nälkäiseksi, ja sai ahmimaan. Nykyään jos ahmin, niin syön silti seuraavalla aterialla, jotta elimistö saisi tarvitsemansa ravintoaineet. Kyllähän se ärsyttää, kun olo on liian täysinäinen, mutta toisaalta se saa kyllä vähentämään jatkossa ahmimista.

Nykyään ahmin entistä harvemmin ja määrät ovat pienempiä. Ennen jäätelöpaketin lisäksi saattoi mennä paketillinen keksejä ja levy suklaata muusta puhumattakaan, mutta nykyään pelkkä jäätelöpaketti riittää. Joskus jäätelöä jää jopa pakkaseen. Lisäksi ostan vähemmän, ja monasti karkkipurkkiin tulee laitettua se, mitä kerralla en jaksa syödä.

Iso muutos kohdallani on tullut siinä, että en enää ahmi suruun, risomiseen, ahdistukseen, väsymykseen tai vihaan. Edelleen saatan ahmia ihan siksi, että olen sählännyt jotain aterioiden kanssa, ja olen oikeasti nälkäinen.

Syöminen hyvässä seurassa hyvää ruokaa on minulle edelleen nautinto. Joskus huomaan, että se määrä ruokaa, jonka olen tottunut ottamaan lautaselle, on nykyään liikaa. Ehkä olen jo maininnut, että saatan kakkupalasta syödessä huomaa, että sopiva määrä onkin nykyään pienempi, ja saatan muistaa sen seuraavalla kerralla.

Äsken huokaisin rankan viikon jälkeen sohvalla istuen, mutta join vain kylmän alkoholittoman oluen. Ei siis jäätelöä tai muuta sokerimössöä.  Tuntuu hyvälle tällainen muutos, mutta hidastahan tämä on.

 

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *

This site uses Akismet to reduce spam. Learn how your comment data is processed.