Mietteitä Olet mitä syöt -ohjelmasta

Keskiviikkoiltana esitettiin ensimmäinen osa suomalaisesta sarjasta Olet mitä syöt. Ohjelmassa radiojuontaja Esko Eerikäinen muutti elämäntapojaan Pippa Laukan antamien ohjeiden mukaan. Ohjelman lopuksi puhuttiin 8 kilon painonpudotuksesta kahdeksassa viikossa, mutta torstain lehdessä kerrottiin Eerikäisen laihtuneen jo 14 kiloa.

Tuo kahdeksan kiloa kahdeksassa viikossa on melkoisen iso määrä.  Muistan itse, että painoni pudottua lähes samalla nopeudella viime vuosituhannella kuutosella alkavaksi, niin tunsin oloni tosi oudoksi. Ja nykyinen laihtumiseni taas on turhan hidasta, sillä vajaassa kuudessa vuodessa paino on tippunut reilut kymmenen kiloa yli yhdeksänkymmenestä hipsua vaille kahdeksaankymmeneen.

Toiseksi minua mietitytti se määrä muutoksia, mitä Esko teki lyhyessä ajassa. Näppituntumalta 95 % ruokavalioremontti, limun vaihtaminen vissyyn ja liikunnan aloittaminen muutamassa viikossa tuntui aika hurjalle. Voi olla, että katsojat eivät jaksaisi hidasta muutosten tahtia, ja dramaattisilla muutoksilla saadaan näyttävämpi ohjelma.

Kolmanneksi minua mietitytti Eskon suhtautuminen Pipan ohjeisiin tyyliin ”teen kaiken mitä vaadit”. Jotenkin ajattelisi, että aikuisena ihmisenä saisi päättää mitä muutoksia ja mihin tahtiin on valmis tekemään omassa elämässään. Edelleenkin ajattelen muutoksia oppimisprosessina, joka väistämättä on hidasta, eikä liikaa kannata ahmaista kerralla. Ohjelmahan oli tarkoitettu viihteeksi, mutta en voi olla miettimättä, että kuka oikeasti pitää siitä, että laihduttava laitetaan lapsen asemaan?

Kirjassa Koolla on väliä (2007) todetaan: ”Olet mitä syöt -sarjan [vanhat englanninkieliset] jaksot alkavat aina ravitsemusterapeutin tekemällä keittiötarkastuksella, joka poikkeuksetta johtaa kovasanaiseen läksytykseen ja topakkaan, vaikkakin korostetun huumoripitoiseen neuvontaan. Osallistujat esitetään tottelemattomina lapsina, jotka tarvitsevat opetuksen. Jakson lopussa, kun laihduttajan uusi ulkomuoto paljastetaan, terapeutti kohtelee laihduttajaa miltei vertaisenaan, ihastelee ääneen laihduttajan ulkonäköä ja jutustelee tälle toverillisesti.” (s.175) .

Liikuntaa korostettiin tässäkin ohjelmassa, mutta oikeasti harva lihava jaksaa aloittaa niin massiivista liikuntaa, että sillä olisi oikeasti merkitystä painon pudotuksen kannalta. Ruokailutottumusten ja sitä kautta ruokavalion hidas ja sitkeä muutos on mielestä oleellisinta.

Toivottavasti kaikki menee hyvin, ja Eskon paino pysyy siinä mihin hän saa sen putoamaan. Julkisuudessa on ollut vuosikymmenten aikana valitettavasti myös niitä henkilöitä, jotka ovat nopeasti laihtuneet, ja kohta lihoneet takaisin.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *

This site uses Akismet to reduce spam. Learn how your comment data is processed.