Suhtautumisesta sokerimössöihin

En oikein keksinyt parempaa sanaa kuin ”sokerimössö”, jolla tarkoitan sokeripitoisia tuotteita kuten limonadit, makeiset, leivonnaiset ja jäätelöt. Kaikissa niissä on merkittävänä ainesosana sokeri.

Ajattelen nyt, että on olemassa kolmenlaista suhtautumista näihin tuotteisiin

  • kielteinen
  • paheksuva
  • surullinen

Perinteisesti dieeteissä suhtaudutaan todella kielteisesti sokerimössöhin, ja ajatus oli, että kun on aloittanut dieetin, niin sen jälkeen ei koskaan enää syö sokerimössöjä. Muistan myös, miten aikoinaan ennen dieetin aloitusta ahmin etukäteen, ”kun en enää ikinä syö”.

Pöh. Eihän se niin mennyt. Jos dieettini oli todella tiukka, niin herkästi nälkäisenä jäätelö ja makeiset alkoivat maistua turhan hyville. Kyllähän niistä nopeasti sai energiaa, mutta ei sitten mitään muita ravintoaineita.

Kannattaa myös huomata, että kielletty hedelmä kiinnostaa. Joten jos kieltää kokonaan sokerimössöt, niin se tekee niistä entistä kiinnostavammat. Tarina ikivanhasta Valitut Palat -lehdestä, kertoo miten maanviljelijän piti saada syötettyä homeista heinää lehmille. Tehokkainta oli laittaa nämä pahanmakuiset heinät aidan taakse niin, että lehmät juuri ylettyivät heinään. Ehkä lehmät kestävät homeisen heinän, mutta eihän se terveelliseltä kuulosta. Arvelen vain sama tapahtuvan meille, jos yritämme estää itseämme syömästä sokerimössöjä., jolloin niistä tulee entistä houkuttelevampia.

Toinen tapa suhtautua sokerimössöihin on paheksuva. Onhan se askel eteenpäin, että ymmärretään muuttumisen hitaus. Silti syödessä omantunto kolkuttaa, kuinka paljon tässä on energiaa ja kuinka tämä nyt hidastaa laihtumista. Ja jos ei itse soimaa itseään, niin kanssakulkijat vievät ilon sokerimössön nauttimisesta kauhistelemalla.

Ei yksi pulla tai marenki maailmaa kaada. Lisäksi hyvin harva on sillä lihonut, mitä julkisesti syö. Tunteiden tukahduttaminen ”salaa” syömällä on se, millä uskon oikeasti lihavien lihoneen. Silloin yksi alle desilitran annos lounasjälkiruokaa ei riitä mihinkään, vaan esimerkiksi minä olen ahminut parisen kiloa sokerimössöä muutaman tunnin sisällä ja pahimmillaan useana päivänä viikossa. Huokaus.

Kolmas tapa suhtautua sokerimössöihin alkoi jo kuvastua edellisestä kappaleesta. On valtavan surullista, että ihminen syö sokerimössöä tukahduttaakseen tunteensa. Lisäksi on niin paljon hyvää ja terveellistä ruokaa, niin miksi syödä sellaista, mikä vain väsyttää ja tekee pahimmillaan ikävän olon..

Ennen kaikkea maailmassa on ainakin ziljardi kiinnostavampaa tapaa viettää vapaa-aikaansa kuin sokerihumalassa. Juuri hiljattain löysin Codeacademyn. Olen osannut perusteet html:stä ja css:stä, joilla nettisivuja voi tehdä, mutta nyt olen paitsi kerrannut myös oppinut uusia asioita.

Hyvä tavan suhtauta makeaan olen nähnyt jakaessani työhuoneen Tiinan kanssa. Hän pysyi normaalipainoisena, vaikka vähän väliä näin hänen työpöydällään milloin mitäkin herkkua. Ensinnäkään hän ei syönyt paljoa kerralla, sillä sama suklaalevy oli pitkään näkyvillä. Toisekseen hän ei kertomansa mukaan pystynyt syömään makeaa nälkäänsä, vaan tarvitsi silloin kunnon ruokaa.

Jotain samaa kannattaa meidän muidenkin tavoitella. Tärkeintä on syödä riittävästi kunnollista ruokaa ja makeaa vain harvakseltaan, mutta pystypäisenä ja hyvällä omatunnolla.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *

This site uses Akismet to reduce spam. Learn how your comment data is processed.