Vielä tarinaa dieeteistä

Dieeteillä tarkoitan niitä lukuisia median tarjoamia ohjeita, joissa gramman ja desilitran tarkkuudella kerrotaan, mitä ruokia ja kuinka paljon laihduttajan pitäisi syödä. Parhaimmillaan dieetti sisältää tasapainoisesti elimistön tarvitsemia ravintoaineita, mutta joskus ole miettinyt ohjeista, että onko näitä vain nopeasti kyhätty kasaan sivuntäytteeksi. Ohjeet on monasti kuvitettu käyttäen kauniita värikuvia ruoasta ja onnellisen näköisiä ihmisiä muodikkaissa vaatteissa.

Olen valitettavasti itsekin joskus näitä kitudieettejä kokeillut, ja jo käytännön ongelmana on, että jää- ja ruokakaapissani on aivan eri ruoka-aineita kuin mitä ohjeessa on. Harvoin jääkaappini on aivan tyhjä, ja toki monet ruoat säilyvät, mutta silti. Vastaavasti välttämättä ei tarvita koko pakettia, jonka takia talouteen kertyy aloitettuja ruokapaketteja.

Tarina dieetistä saattaisi olla: Noudata tätä tiukkaa ruokavaliota, ja tuhoa läskisi. Sen jälkeen elät onnellisena lopun elämääsi.

Mitä enemmän tuota ajatusta miettii, että omassa kehossani olisi jotain ”tuhottavaa”, sitä epämiellyttävämmältä se tuntuu. Kaikki minun kehoni osat ovat tarpeen, enkä todellakaan haluaisi yhtäkkisesti luopua mistään.

Dieeteissä monesti nälkä vain sivuutetaan, ja ajatellaan, että ”itsekurin” avulla nälän voi unohtaa. Edelleenkin tuon esiin, että virallinen lääketiede ei puhu mitään itsekurista laihdutuksen yhteydessä.

Omakohtainen kokemukseni on, että nälkä ja laihtuminen eivät ole yhteydessä. Olen laihtunut palattuani Suomeen vaihto-oppilasvuoden jälkeen, jolloin lapsuudenkodissani söin taas melko terveellisesti, enkä ollut nälkäinen. Näppituntumani on, että syömällä kohtuullisen terveellisesti ja säännöllisesti nälkä pysyy poissa, eivätkä tarpeettomat mielihalut herää. Väitän että syömisissä on jotain pielessä, jos kokee nälkää.

Oudoin osuus dieettitarinassa on se, että noudatettuaan tiukkaa dieettiä ja päästyään tavoitepainoon ihminen osaisi syödä oikeat määrät itselleen sopivaa ruokaa. Asiaa voisi verrata siihen, että jos ihminen harrastaa vimmaisesti uimista, niin tekeekö se hänestä hyvän purjehtijan? Tuskinpa.

Haluan kritisoida myös väitettä, että ainoastaan tavoitepainon saavuttaminen tekisi ihmisen onnelliseksi. Kyllä moni muukin asia auttaa elämään kohtuullisen onnellista elämää kuten työ, terveys ja ystävät.

Teksteissäni  ”Tottelemista vai oppimista?”,  Mitä lihavuus on?” sekä ”Kitudieettien lumo” olen aiemminkin pohtinut dieettien ongelmia. Tällaisena tavallisena laihduttajana suhtaudun nykyäään vieroksuen kitudieetteihin. Pidättäytyminen tiukkaan ja ulkoa säädeltyyn dieettiin on osaltaan saanut minut saanut repsahtamaan pahasti ja sen jälkeen lihomaan.

Ihmiset voivat elää ympäri maailmaa ja syödä hyvinkin erilaisia ruokia, ja silti elää terveinä. Nykyään syön sen mukaan, mitä jääkaapista löytyy ja mikä sattuu huvittamaan, ja painoa on pysynyt poissa. Lisäksi edelleen ajattelen, että laihtuminen on oppimisprosessi.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *

This site uses Akismet to reduce spam. Learn how your comment data is processed.