Ei se ole niin helppoa

Tänään oli Ilta-Sanomissa Heidi Sabenasin kolumni ”Antaisitko lapsellesi huumeita?”. Kolumnissa Sabenas kertoi tuttua asiaa siitä, miten vaarallista on lihavuus. Lisäksi Sabenasin mielestä vanhempien pitäisi olla pomoja ja estää lapsia syömästä rasvaista ja makeaa.

Se kuulostaa hyvälle ja toimivalle, mutta käytännössä arvelen ongelman laajempi kuin että lapset vetoavat siihen, että ”kaikkien muiden vanhemmat” muka sallivat.

Arvelen että monella lihavalla lapsella on lihavat vanhemmat, ja vaikea on silloin lapselta kieltää herkkuja, jos itse syö niitä. Jotain pitäisi tehdä, että aikuiset saataisiin laihtumaan, ja se ei olekaan niin helppoa.

Ainakin Helsingin Sanomien pääkirjoituksessa myönnetään, että  Kansallinen lihavuusohjelma ei ole ainakaan vielä toiminut. Kovasti tunnutaan tässä lihavuusohjelmassa touhuttavan, mutta tutkimuksen osuus on kovin vaisua eikä ole palautetta tutkimuksesta toimintaan. Painopisteinä ovat valistus ravinnon ja liikunnan suhteen, mutta vaikea uskoa että se auttaisi. En usko että Suomesta löytyy ainuttakaan lihavaa, joka ei tietäisi, että syömistä ja liikkumista pitäisi muuttaa.

Miksi lihavat eivät laihdu?

Väitän, että lihavat eivät laihdu siksi, että elimistömme on kehittynyt keräämään ravintoa varautuakseen puutteen kausiin. Jokainen vähennys ruokailussa saa meidät keskittämään huomiomme ruokailuun ja elimistömme haluaa nopeasti korvata puuttuvan energian rasvaisella ja makealla.

Laihduttaminen onkin kuin liukkaalla rinteellä kävelyä, jolloin yksi askel eteenpäin saa monasti liukumaan kaksi askelta taaksepäin. Lihavat eivät halua laihduttaa, koska monasti kahden kilon painon pudotus laukaisee ahmimisen ja lopputuloksena painoa onkin kertynyt kolme kiloa lisää.

Kyllähän niitä ohjeita annetaan, paljonko grammalleen mitäkin pitää syödä, tai mitä tiettyä ruoka-ainetta pitää nimenomaisesti syödä tai jotain toista välttää. Silti hoikkia ihmisiä on joka puolella maapalloa, ja he kaikki syövät hyvinkin erilaista ruokaa. Arvelen, että laihtuminen ei ole niinkään kiinni siitä, mitä syödään vaan miten syödään ja miksi syödään.

Tietenkin pitää syödä kasviksia ja hedelmiä, ja varsinkin, että niistä aidosti nauttii. Vielä parempi on, että syö säännöllisesti, mutta aikatauluja voi olla enemmänkin kuin pohjoismainen malli. Kaikkein parasta olisi, että elämässä olisi kiinnostavampia asioita kuin syöminen.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *

This site uses Akismet to reduce spam. Learn how your comment data is processed.