Siivosin asuntoni

Nyt se on sitten tehty, olen siivonnut asuntoni. Onhan tämä ollut jossain kohti ehkä turhankin tarkkaa nykertämistä, mutta tuntuu hyvälle ajatella, että ennen ensi kevättä riittää muutamaan kertaan parin tunnin siivous ja muutoin puolen tunnin viikkosiivous riittää. Lisäksi pitää pestä neljä mattoa ja suihkuverho, mutta ehtiihän sitä.

Kirjoitin siivoamisestani jo postauksessa Pientä pohdintaa siivouksesta. Aloitin siivoamisen 5.6. ja sain tänään työn valmiiksi, joten reilu kolme viikkoa siinä meni, sillä juhannusviikon olin Heponiemessä. Tavoitteeni oli saada kaikki valmiiksi jo juhannukseksi, mutta aina en onnistu.

Kaikkiaan siivoamiseen meni aikaa 57 tuntia. Se oli ajoittain rankkaa siivoamista, jota jaksoin tehdä nelisen tuntia päivässä. Varovaisuudesta huolimatta lapaluiden väli muistutti olemassaolostaan, mutta onneksi ei niin pahasti kuin alkuun.

Olen tyytyväinen, että nyt joka puolella on siistiä, ja tiedän, missä tavarani ovat. Olen esimerkiksi löytänyt matkamuistoksi ostamani pitsisen kirjanmerkin. On lisäksi hienoa on, että olen saanut reilun muovikassillisen tavaraa vietäväksi kierrätykseen.

Siivoaminen loman aluksi ei kuulosta kovin hohdokkaalta, mutta nyt se vain tuntui hyvälle. Ystävättäreni Tarja keksi sanan hyötyliikuntaloma, ja kyllähän siivoaminen on paitsi liikuntaa niin myös helppoa ja selkeää työtä, jossa näkee heti kättensä jäljen. Erityisen hyvältä tuntui saada muutama sellainen tahra irti, joita ei viime vuonna onnistunut irrottamaan. Esimerkiksi kirjahyllyn päätyyn oli vuosikymmeniä sitten tullut muutama valkoinen maalitahra, ja tänä vuonna sain ne raaputettua veitsen kärjellä irti.

Ruokahalun väheneminen on ollut mielenkiintoista. En tiedä, johtuuko se siitä, että on selkeä tavoite vai että ajoittain rankka liikunta kuten jääkaapin tai pesukoneen siirtäminen saattaa minulla pienentää ruokahalua. En tiedä vielä, olenko laihtunut, sillä tottumukseni siitä, mikä on sopiva annoskoko, ei taida tukea laihtumista.

Muistelen aikoja, jolloin keskityin vain laihduttamiseen ja seuraavan aterian miettimiseen. En oppinut mitään enkä onnistunut kuin korkeintaan väliaikaisesti laihtumaan.

En voi olla miettimättä, että ehkä minulle sopii se, että minulla on jokin saavutettavissa oleva selkeä tavoite. Sitä tavoitellessa jää turha ruoan miettiminen pois. Lisäksi tällainen hyötyliikuntaloma kyllä motivoi liikkumaan lomien välissäkin, jotta jaksan tehdä kaiken, mitä haluan.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *

This site uses Akismet to reduce spam. Learn how your comment data is processed.