Hyvästi Heponiemi

Olin juhannusta edeltävällä viikolla jo kymmenettä kertaa hiljaisen rukouslaulun kurssilla Heponiemessä. Ensimmäistä kertaa kävin kurssilla 2008, vuonna 2010 jätin kurssin väliin, mutta sen jälkeen olen joka kesä käynyt kurssilla.

Heponiemen tilanne on auki, mutta todennäköisesi kurssitoiminta ei jatku ja olen ymmärtänyt, että paikka myydään, mikä on surullista. Yksi ajanjakso päättyy, mutta ehkä jokin toinen ajanjakso alkaa.

Laulaminen on ollut erittäin rentouttavaa, ja paikka on erittäin kaunis. Tänä kesänä sain vielä mahdollisuuden jäädä juhannukseksi mökkiin, ja käytin tilaisuuden hyväkseni.

Juhannusaamuna oli näinkin idyllistä nauttia aamiaista aurinkoisella terassilla. Mökissä oli jääkaappi, mikroaaltouuni, kahvin- ja vedenkeitin sekä onneksi lämpöpatteri.

Ihailin terassilla istuen järvimaisemaa, kunnes satuin kääntämään päätäni nurmikolle päin.

Ensin säpsähdin, mutta sitten onneksi huomasin keltaiset täplät käärmeen kaulan molemmin puolin. Eli kyseessä oli rantakäärme, ehkä puolen metrin mittainen. Ehdin hakea sisältä kännykkäni ottaakseni kuvan, ja sitten käärme jo liukui pensaaseen.

Olen yhden ainoan kerran aiemmin nähnyt rantakäärmeen Heponiemessä, mutta siitä on monta vuotta aikaa.

Näistä kuvista myös näkee, miten ruohikko on kulottunut. Oli hätkähdyttävää huomata, miten aiemmin vihreät sammalikot kallioiden päällä olivat kulottuneet keltaisiksi. Luonto kaipasi jo vettä, ja sitä kyllä sitten tulikin.

Juhannusaattona iski Pauliina-myrsky, jolloin tuuli puhalsi voimakkaasti järven selän yli suoraan rantapolulle. Kävellessä mietin, että toivottavasti puu ei kaadu tai paksu oksa tipu päälle. Muutenkin suurimman osan ajasta tuuli voimakkaasti, eikä minun tehnyt mieli mennä järveen vaahtopäiden sekaan uimaan.

Mökillä ollessa huomaa, kuinka paljon enemmän tulee pientä liikuntaa. On käveltävä suihkuun rantasaunaan, huussille ja lisäksi halusin päivittäin viedä roskat pois haisemasta. Monasti rappusia oli kolme tai viisi, jotka juuri sopivasti vetreyttivät polvia ja polut olivat pehmeitä kävellä. Myös kaikki askareet käsien pesusta ja tiskaamisesta alkaen vaativat enemmän kuin kaupungissa ollessa.

Leikin ajatuksella uudenlaisesta laihdutusohjelmasta, jossa lihavat asuisivat melko alkeellisissa mökeissä, jolloin liikuntaa saisi ihan huomaamattaan. Lisäksi jos kauppaan olisi matkaa, niin eipä luonnon antimilla pääsisi lihomaan. Ensimmäistä kertaa elämässäni sain kesän ensimmäiset mustikat jo ennen juhannusta.

Tässä mökki on jo lähtökuntoon siivottuna, sillä oikealla näkyy terassilla pitämäni vesitonkka.

Ehkä on parasta jättää tämä juhannussunnuntain aamun kuva viimeiseksi. Oli harmaa sää, ja kerrankin oli tyyntä.

Hyvästi Heponiemi.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *

This site uses Akismet to reduce spam. Learn how your comment data is processed.