Muutos vai elämänmuutos

Lähikaupan kassajonossa katselin lehden kannessa olevaa tekstiä ”Minulla ei riitä itsekuria elämänmuutokseen”, ja huokaisin syvään.

Kyllähän meidän annetaan ymmärtää, että ainoa ja oikea tapa laihtua on lopettaa kaikki paheet kerralla ja aloittaa kokonaan uusi synnitön elämä, jossa tiukasti kilvoitellen edetään kohti autuasta olotilaa.

Niinpä.

Valitettavasti vain siellä itsekurin paratiisissa ei sitten oikein viihdytäkään, ja kummasti luiskahdetaan takaisin vanhoihin paheisiin. Vanhoista paheista otetaan sitten ilo irti vielä korkojen kanssa, ja sen jälkeen ollaan vielä huonommassa tilanteessa kuin aiemminkin.

Minusta on todella hyvä, että tunnistetaan oma tilanne, eikä lähdetä laihduttamaan silloin, kun siihen ei riitä voimia. Erittäin hyvä, että ei lähdetä tekemään massiivista elämänmuutosta tilanteessa, jossa tarvitaan voimaa muuhunkin.

Aina ei vain jaksa, mutta monasti voi tehdä  pienen yksittäisen asian. Minä koin keväällä 2013, että en jaksa laihduttaa, mutta sentään siedätyin kohtuullisesti suklaalle, mistä kirjoitan tarkemmin lähiaikoina.

On olemassa monia pieniä muutoksia, jotka valitettavasti eivät laihduta, mutta antavat voimia myös haastavassa tilanteessa. Ihan äkkiseltään itselleni mieleeni tulivat seuraavat muutokset:

  • Vesipullo työpöydällä
    Koska vesi seisoo monasti pitkään pullossa, käytän lasista pulloa, josta ei liukene mitään veteen.
  • Näkkileipäpaketti työpöydän laatikossa
    Kämmenen kokoinen pala antaa puhtia pariksi tunniksi.
  • Hedelmä mukaan töihin
    Ehkä enemmän mielen kuin ruumiin ravintoa, joka vakuuttaa nälänhätää pelkäävällle vatsalle, että maailmassa kaikki on hyvin.
  • Työmatkan kävely
    Tämä tietenkin riippuu työmatkasta.

Varmasti monellakin lihavalla on se tilanne, että jos ei koskaan olisi lihonut takaisin laihduttamiaan kiloja, niin olisi aika sutjakassa kunnossa. Tai jos takapakki olisi ollut vain pientä, eli kilojen asemasta vaikka satoja grammoja, niin silloinkin olisi jäänyt paljon hoikemmaksi.

Harva meistä pystyy täydellisyyteen, joten armeliaisuus itseä kohtaan nopeuttaa muutosta. Muutos on uusien asioiden oppimista, ja mikä oppimista helpottaa, se helpottaa muutosta.

Olen joskus aivan uteliaisuudesta selannut kirjaa, jossa kerrotaan, miten koiraa opetetaan tottelevaisuuskoulutuksessa. Koiraa palkitaan alkuun vaikka suoritus on vain vähän oikeaan suuntaan, ja vasta vähitellen vaaditaan tarkempaa suoritusta. Ainakin koirat näyttävät niin iloisilta vaikkapa agility-kisoissa, ja arvelen, että nämä pehmeät menetelmät saavat koirat innostumaan.

Vaikka media huutaa muutosta heti ja täydellisesti, niin silti hidas laihtuminen ja armollisuus itseä kohtaan ovat parempia pidemmän päälle. Lisäksi kun välttää äkkimuutosta, niin takapakitkin jäävät miedommiksi.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *

This site uses Akismet to reduce spam. Learn how your comment data is processed.