Pientä pohdintaa siivoamisesta

Siivoaminen voi tuntua aika etäiseltä asialta laihtumisessa, mutta onhan se omanlaistaan liikuntaa ja ajoittain aika rankkaakin. Siivoamisen voi myös jättää kesken ja jatkaa haluamanaan ajankohtana, mikä lenkkeillessä ei ole mahdollista. Lisäksi omaa oloa parantaa, kun tietää, että asiat ovat järjestyksessä, ja hyvä olo saattaa helpottaa laihtumista.

Olen paljolti samaa mieltä Muumimamman kanssa siinä, että ”siivousta ei pidä aatteena liioitella”. Silti olen nyt saanut keittiön perusteellisesti siivottua, ja arvioin, että siinä meni 19 h aikaa kuutena eri päivänä.

Voi olla, että tein tarpeettomia asioita, ja että monessa kohtaa olisin voinut oikoa. Nopeintahan on siivota tyhjää lattiapintaa tai tyhjää hyllyä, mutta erilaisten laitteiden kunnollinen puhdistus vie aikaa.  Nyt kuitenkin tiedän, että uuni, astianpesukone, kahvinkeitin, mikroaaltouuni, jää- ja pakastekaappi ovat joka puolelta puhtaita, ja että talvella kiireen iskiessä minun ei tarvitse tehdä niille mitään.

Siivoaminen poistaa likaa, tahroja ja pölyä. Ruokakaapista heitin pois vanhaksi menneitä mausteita ja jauhoja. Välillä myös siirsin tavaroita niin, että ne ovat helpommin ja nopeammin löydettävissä. Siivoamisen hyödyistä suurimpana pidän kuitenkin sitä, että tietää, mitä missäkin on.

Parhaimmillaan on helppo luopua tarpeettomista tavaroista. Jos olen siivotessani monena peräkkäisenä vuonna huomannut samoja käyttämättömiä tavaroita, niin niitä on helppo laittaa pois kierrätykseen. Tänä vuonna laitoin kierrätykseen kaksi pientä puista leikkuulautaa, mutta edelleen ylähyllylle jäi yksi iso puinen ja kaksi muovista leikkuulautaa.

Sitten on näitä tavaroita, joista en vielä pysty luopumaan. Keittiöni toisella ylähyllyllä on pikkuleipäpursotin, josta riittävän notkeasta taikinasta vipua kääntämällä niksautetaan pikkuleipä pellille. Olisinkohan käyttänyt laitetta viimeksi viitisentoista vuotta sitten, enkä oikein tiedä, miksi käyttäisin sitä. Mutta vielä en pysty luopumaan.

Minulle yllätys oli, että jaksan kerralla vain tunnin verran siivoamista, ja sen jälkeen pitäisi levätä ainakin puolisen tuntia. Lauantaina kyllä innostuin, ja siivosin kolme peräkkäistä tuntia, mutta en tehnyt enää mitään raskasta. Selkäni myös rasittui tottumattomuuttaan lapaluiden välistä, mikä on aika tarkkaan liivien hakasten kohdalta. Selvästikin olisi pitänyt aloittaa vaikka vain 40 minuutin tuokioilla, ja kasvattaa aikaa sen mukaan, mitä elimistö näyttää kestävän.

Huomasin myös, että minulle huonokin suunnitelma taitaa olla parempi kuin ei mitään suunnitelmaa. Olin luonut liian optimistisen aikataulun, mutta tiedänpähän ensi vuonna, että aloitan varovasti ja tunnustellen. Ehkä voin aloittaa joidenkin laitteiden puhdistamisen jo huhtikuussa.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *

This site uses Akismet to reduce spam. Learn how your comment data is processed.