Varusteitani pyöräilyyn

Kaikkein tärkein pyöräilyvaruste on kypärä, ja minä käytän kypärää aina aivan mitättömilläkin matkoilla. Olen ollut pyöräkolarissa vuosituhannen vaihteessa, ja ambulanssimiesten ensimmäinen kysymys oli, että käytinkö kypärää. Kyllä, joten onneksi selvisin vain muutamalla tikillä.

Käytän lisäksi pyöräilylaseja aina, sillä en halua pörriäisiä silmiini. Olen aikoinaan käyttänyt piilolinssejä, jolloin opin koskettamaan räpyttämättä omaa silmääni, jolloin hyödyllinen reaktio silmän suojelemiseksi heikentyi.

En halua hukata pyöräilylasejani, joten ne ovat nauhassa. Voin roikottaa laseja rinnuksilla silloin kun en käytä niitä, ja toisaalta nauha on lisävarmistus kun pyöräilylasit ovat kypärän sisällä. Ainakin aikoinaan myytin optikkoliikkeissä tuollaisia nauhoja, jotta voi roikottaa lukulaseja rinnuksilla.

Matkamittari näyttää, että olen pyöräillyt 65 km tähän mennessä, mihin ovat vaikuttaneet hyvät pyörätiet ja että minulla oli ennestään kaikki tarvittava. Muutamana päivänä olen ajatellyt pyöräileväni ”ihan vähän” ja matkamittariin onkin tullut kuusi tai jopa yhdeksän kilometriä.

Pidemmillä matkoilla pidän pumppua mukana, ja välillä on hyvä tarkistaa, että renkaissa on riittävästi ilmaa.

Käytän pyöräillessä vyölaukkua, sillä se on kaikkein näppärin tapa pitää mukana avaimet ja kännykkä. Vyölaukku ei hiosta selkää kuten reppu eikä unohdu tauolla pyörään kiinni kuten sivulaukku voi tehdä. Ajaessa pyöräytän taskun selän puolelle, jolloin laukku ei paina vatsaa.

Minulla on ollut onnea pyörän satulan suhteen, sillä se on sopinut minulle suoraan. Olen myös aikoinaan opetellut pyöräilemään niin, että en keiku puolelta toisella vaan lantioni pysyy paikoillaan satulan päällä. Viime vuosituhannella minulla oli pyörä, jonka satulaan tottumiseen kesti, joten jo ensimmäinen parin kilometrin lenkki oli silloin tuskaa.

Tässä yhteydessä haluan korostaa, miten hyödyllistä on pyöräillä lyhyitä matkoja lähiseudulla, sillä lyhyitä matkoja polkiessa tarvittaessa tottuu satulaan. Alkuun myöskään harva tietää, millaisessa kunnossa on ja paljonko jaksaa, mutta lähialueella pyöräillessä on helppo palata takaisin. Samalla oppii tuntemaan ympäristöä, ja on mukava löytää uusia reittejä, sillä karttoja nähtävästi päivitetään hitaammin kuin pyöräteitä rakennetaan.

Mainittuja varusteista koen tarvitsevani pyöräillessäni lyhyitä matkoja eli alle seitsemän kilometriä kauniissa kelissä. Pidempää matkaa tai huononpaa säätä varten tarvitaan lisää varusteita. Juomapullon olen ottanut jo muutaman kerran  mukaan, mutta täyttänyt sen vain osittain. Sateen pitävä takki ja housut varmasti vielä tarvitaan ja tavaroiden mukana kuljettamiseen sivulaukku.

Pyöräilemään lähteminen on ollut helppoa, koska minulla on ollut tarvitsemani varusteet ennestään matkamittaria lukuun ottamatta.  Varusteet ovat vanhoja, mutta suurin osa toimii vähintään kohtuullisen hyvin. Viime syksynä huomasin, että sadehousut eivät enää pidä sadetta reippaasti sataessa. Lisäksi pyöräilylaseista ovat pehmusteet nenän viereltä kadonneet tänä keväänä. Varusteita pitää uusia, mutta oli mukavaa, että näillä pysytyin aloittamaan.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *

This site uses Akismet to reduce spam. Learn how your comment data is processed.