Herkuttelusta

Viimeksi kirjoitin myös, miten repsahdin ostamaan ison jäätelöpuikon ja suklaapatukan. Harmittelin että repsahtelen jopa kolme kertaa viikossa, mutta ihanteena pidin vain kerran kuukaudessa herkuttelua.

Sattumalta luen kirjaa Rahkonen-Meskanen- Nalbantoglu: Irti ahminnasta (2013). Juuri tuon postauksen jälkeen luin kirjan toista lukua ”Ahminnasta vapaa elämä”, jossa muun muassa suositellaankin ottamaan herkut osaksi arkisyömistä.

Ajatuksena on, että kun herkkuihin ei liity mitään erityistä tunnetta, niin mieliteko talttuu kohtuullisesta annoksesta.

Niin, ehkä.

Hieman närästi tuo energiamäärä silloisessa herkuttelussa, eli noin 600 kcal/2,5 MJ, jotka joko lihottivat lähes 90 g tai estivät sen määrän laihtumista. Toisaalta jos söisin useammin herkkuja, niin ehkä ei todellakaan tarvitsisi syödä tällaisia määriä.

Itse asiassa söin viikolla työpaikkalounaan päätteeksi suklaavaahtoa pienen annoksen, ja olihan se hyvää. Kieltämättä monet hoikat ihmiset syövät lounaan päätteeksi ajoittain jälkiruoan, ja ihan hoikkina he pysyvät.

Tärkeäähän on syödä kunnon ruokaa riittävästi, ja sen päälle voi sitten herkutella.

Mielikuvani, että olen lukenut tämän kirjan Irti ahminnasta jo muutama vuosi sitten, mutta mielestäni ohjeet olivat hieman kaukana käytännöstä. Voi olla, että vain lukaisin kirjan nopeasti, enkä siksi saanut kirjasta oikein mitään irti.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *

This site uses Akismet to reduce spam. Learn how your comment data is processed.