Avautumassa

Tämä joulukaktus kukki jo hienosti ennen joulua, mutta unohdin tarkkailla mullan kosteautta, ja ainakin yhden kerran multa pääsi kuivumaan. Kaktus  päätti, että nyt ei sitten kukita ja pudotti vielä mielenosoituksellisesti muutaman nupun pois. Nyt olen koettanut olla tarkempi ja koettanut hellästi kastella.

Tuntuu että moni muukin asia on aukenemassa. Tänä aamuna oli hienoa huomata, että paino oli tippunut 1,3 kg helmikuun punnituksesta. Painoin 80,2 kg joten vertailukelpoinen paino on 80,8 kg. Onhan paino vielä puolentoista kilon päässä tämän vuosituhannen minimistä, mutta nyt tuntuu, että suunta on oikea.

Syömisen suhteen tärkeimpänä pidän sitä, että ateriaväli olisi korkeintaan kolme tuntia. Kahvitauoille olen ottanut mukaani milloin mitäkin hedelmää, kuten ananaskirsikoita, passionhedelmiä tai veriappelsiineja. Lähimarketissa puolen litran rove ananaskirsikoita maksaa euron ja passionhedelmä kolmekymmentä senttiä kappaleelta, joten aika pieniä summia varsinkin makeisiin verrattuna.

En ole aikoinaan pitänyt ajatuksesta, että söisin monta kertaa päivässä, sillä syöminen on ollut jopa pelottavaa. Olin ajatellut, että mitä harvemmin syö, sitä harvemmin tarvitsee taistella omaa ruokahaluaan vastaan.

Ruokahalu vain toimii toisin päin. Mitä harvemmin syö, sitä enemmän vatsa vaatii ruokaa ja vielä mahdollisimman rasvaista.

Tuo kahvituntihedelmä ei sisällä juuri mitään energiaa. Oma arveluni on, että yksi pieni hedelmä saa ikuisesti huolestuneen mahani taas kerran vakuuttumaan, että vielä ei ole nälänhätä alkanut.  Lisäksi hedelmien vaihtelu antanee kuvan satokauden jatkumisesta.

Lisäksi syön illallisen lisäksi iltapalan. Nykyään saatan syödä iltapalaksi pienen voileivän tai juoda vähän rasvatonta maitoa, sillä pienempi määrä riittää, kun vain syö riittävän usein.

Aikoinaan lisäsin kahvituntihedelmän, ja minua ärsytti se pienoinen vaiva, enkä edes hoikistunut, sillä jätin iltapalan väliin. Kyllähän niitä ”vinkkejä” on, että esimerkiksi klo 18 jälkeen ei enää saisi syödä mitään, mutta ei se omalla kohdallani toimi.

Aloitin uudestaan taijin ajoittaisen harjoittelun lokakuussa, ja nyt olen yli satana päivänä peräkkäin joka päivä tehnyt liikesarjan. Alkuun muutokset tuntuivat isommille, mutta vieläkin huomaan pientä muutosta tapahtuvan. Kunto on hieman kasvanut, askel on pidentynyt ja töihin huomaan käveleväni entistä nopeammin.

Rentoutumisharjoituksissa olen edennyt vasta neljänteen, kun niitä kaikkiaan on yksitoista. Ostamani kirjan sisältö näyttää olevan aivan sama kuin lainaamani, vaikka painoksia on tullut monta välissä.

Viime perjantaina ensimmäisen kerran huomasin nauttivani harjoituksesta. Lisäksi lohduttavaa on ajatella, että harjoitukset menevät miten menevät, ja tärkeää on vain harjoitella.

Tuntuu, että pystyn rentoutumaan ja toisaalta keskittymään aavistuksen paremmin. Lisäksi uneni saattaa olla hieman syvempää, ja ainakin aamut tulevat nopeammin.

Kaikenlaista tällaista pientä hyvää muutosta olen saanut tapahtumaan elämässäni. Saa nähdä, mitä nämä pienet aukeamiset vielä tuovat mukanaan.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *

This site uses Akismet to reduce spam. Learn how your comment data is processed.