Lemmikkirotan kuolema ja muuta pohdintaa

Kahvitauoilla keskustellaan hyvinkin vaihtelevista aiheista. Eilen kuulin tarinan lemmikkirotan yllättävästä kuolemasta, jonka vuoksi toiselle rotalle hankitaan uusia kavereita, ja kaikki rotat pääsevät nykyistä isompaan tilaan asumaan.

Minä kerroin tarinan edesmenneen kummilapseni lemmikkirotasta, josta muistan vieläkin sen pulleat, vaaleanpunaiset ja lähes käden kaltaiset tassut, mustavalkoisen turkin sekä älykkään katseeseen. Kummilapseni kuoli viime vuosituhannella sairauteen, jota ei ehkä vieläkään pystyttäisi hoitamaan, ja lemmikkirotta kuoli neljäkymmentä päivää myöhemmin.

Liikutuin kertoessani tarinan, ja sain myötätuntoa kuuntelijoiltani. Niinhän tunteiden pitäisi toimia, että ne edistävät vuorovaikutusta. Lisäksi huomasin taas käytännössä, että tunneilmaisua on reaktion jälkeen vaikea säädellä.

On sattumaa, että luen kahta kohtuullisen haastavaa kirjaa samaan aikaan: Arto Pietikäisen kirjaa Joustava mieli ja Lauri Nummenmaan kirjaa Tunteiden psykologia. Samaan aikaan olen lukaissut monta romaania, mutta näitä kahta kirjaa luen ja pohdin, luen ja pohdin. Tai no, olen lukenut läpi Tunteiden psykologia -kirjan, mutta huomaan edelleen kertaavani sitä.

Saattaa olla, että pohdinnoissani olisin lopulta päätynyt tutkimaan tunteita ja stressistä vapautumista, mutta nyt sattumat nopeuttivat. Varmasti on muitakin kirjoja, mutta aloitetaan nyt näistä.

Koen että Tunteiden psykologia kertoo pohjatietoa, kun taas kirjan Joustava mieli harjoitukset perustuvat tuohon tietoon ja sävyeroja on vain aavistus. Totesin jo, että en aio työtoverini tapaan kopioida kirjaa Joustava mieli, vaan tilasin sen jo itselleni.

Olen aloittanut tietoisuusharjoitusten tekemisen, ja arvostan kirjassa sitä, että harjoituksissa edetään hitaasti. Ensimmäinen harjoitus oli vain pysähtymistä hengittämään ja tunnistamaan omia ajatuksia.

Syksyllä pohdin postauksessani Auttaisikohan rentoutumaan?  vastaavia tietoisuustaitoja ja rentoutusharjoituksia. Silloin olin niin vastahankainen, että epäilin niiden hyötyä.  Koin että harjoituksia oli liikaa ja että en saanut niistä otetta. Saattaa olla, että olin vielä kevään jäljiltä väsähtänyt, mutta nyt Pietikäisen kirjan harjoitukset tuntuvat hyvälle.

Olen laatinut itselleni harjoitusaikataulun, mutta pidän viikonloput vapaina. Excelistä löytyi näppärä funktio =TYÖPÄIVÄ.KANSVÄL(H7;G7;;$K$7:$K$12), jossa aloituspäivän H7 päälle lasketaan (hihasta ravistamani määrä) harjoituspäiviä G7 arkisin, ja jätetään pois pääsiäisen ja vapun (K7:K12) päivät. Aikatauluni alkoi helmikuun lopusta, ja jatkuu pitkälle toukokuuhun.

Tunteita aiheuttava tapahtuma laukaisee tunnereaktioita, jotka tietoisesti saatetaan havaita tunnekokemuksena, mutta jotain siinä ketjussa on pielessä lihavalla ihmisellä. Uskon, että jos oppii fiksumpia tapoja toimia stressitilanteessa, niin se auttaa painon putoamista. Fiksut ja myötätuntoiset työkaverit ainakin auttavat liikutuksen hetkellä.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *

This site uses Akismet to reduce spam. Learn how your comment data is processed.