Stressi ja lihominen

Stressaantuneena joiltain menee ruokahalu, mutta osalla meistä ruokahalu kasvaa entistä suuremmaksi. Lisäksi ruokahalu ei valitettavasti suuntaudu terveelliseen eikä edes tavanomaiseen ruokaan, vaan makea ja rasvainen alkaa maistua entistä paremmalta.

Ystäväpiiriini kuuluu erikokoisia ihmisiä hoikista pyöreämpiin. Näppituntumani on ollut, että hoikemman laidan ihmiset kadottavat ruokahalunsa stressaantuneina, ja nyt se vielä vahvistui pienen kyselyn avulla.

Näissä vastauksista ei löytynyt ainoatakaan, jolla stressaantuneena ruokahalu vähenisi ja joka olisi vähintään ylipainoinen eli painoindeksi olisi vähintään 25. Myönnän että toistakymmentä vastausta on vähän, mutta kyllä se pistää pohtimaan, mikä oikeasti on tärkeää, kun haluaa laihtua.

Jos oikeasti, isossa mittakaavassa ja enimmäkseen olisi todella niin, että vähintäänkin ylipainoiset stressaantuneina syövät liikaa, niin kyllä sen pitäisi vaikuttaa suosituksiin laihduttamisesta.  Ehkä terveellisen elämän korostaminen ei olisikaan niin tärkeää, ja tärkeämmäksi nousisi kehittää keinoja selättää stressi.

Muutama viikko sitten näin työkaverini innokkaasti ottavan kopioita kirjasta. Ajattelin, että tuo kirja on varmasti kiinnostava.

Kirja on Arto Pietikäisen kirjoittama Joustava mieli vuodelta 2010.

Olen aikoinaan lukenut aivan liikaa ja kritiikittömästi kaikenlaisia itsekehitysoppaita, joten saatuani kirjan lainaksi suhtauduin siihen aluksi vieroksuen.  Kansilehden mainoslause ”vapaudu stressin, uupumuksen ja masennuksen yliotteesta” sai minut lähinnä kavahtamaan. Kirjan alkulehdiltä kuitenkin selvisi, että kustantaja on Duodecim sekä kirjoittaja on psykoterapeutti ja työterveyspsykologi.

Olen lueskellut kirjaa ehkä kolmasosan verran ja hitaasti, koska monasti jään miettimään esitettyjä asioita. Paljon on tuttua, esimerkiksi se, että stressi voi johtua paitsi suuresta suoritusmäärästä mutta myös tunteista kuten surusta. Voisin arvella, että myös erilaiset kolotukset ja krempat lisäävät stressiä, mutta onneksi omalla kohdallani säännöllinen taijin harjoittaminen on nyt poistanut krempat.

Kirjassa on paljon samaa, mitä esimerkiksi Al-Anon käyttää eli muuta se mitä voit ja suhtaudu tyynesti siihen, mitä et voi muuttaa.

Viime keväänä 2017 minun elämääni helpotti taas Seligmanin kirjan Optimistin käsikirja (painettu vuonna 1999) lukeminen. Seligmanin kirjassa koetetaan löytää vastaväitteet oman mielen syytämiin syytöksiin (s. 266). Neljä tärkeää kysymystä ovat todisteet, vaihtoehdot, seuraukset ja hyöty, joilla turhaa kielteisyyttä oman itsensä suhteen koetetaan poistaa.

Tässä Pietikäisen kirjassa on samaa ideaa, että omia ajatuksia ei pidä ottaa turhan tosissaan. Esimerkiksi harjoituksessa seitsemän näkökulmaa ajatukseen (s. 116) tutkitaan seurauksia ja hyötyä, mutta tutkimusta viedään vielä pitemmälle eriyttämiseen asti. Ajatusten eriyttämisharjoituksissa (s. 119) tavoitteena on ”oppia eriyttämään oma minä ja ajatukset toisistaan ja oppia tarkastelemaan ajatuksia vain ajatuksina, sanoina ja kirjaimina”. Harjoituksessa omiin ajatuksiin otetaan etäisyyttä myös monenlaisin leikkimielisin keinoin kuten sanomalla niitä robottiäänellä tai tekemällä kirjoittamastaan listasta paperilennokki.

Einstein on todennut, että ongelmaa ei voi ratkaista samalla tasolla, millä se on luotu. En voi olla miettimättä, että ehkä lihavuus ei ratkea pelkästään keskittymällä syömisiinsä, vaan pikemminkin pitäisi löytää keinoja pärjätä ja päästä läpi stressikausista. Nyt tuntuu siltä, että tämä Pietikäisen kirja voisi antaa minulle uusia menetelmiä tarvittaessa selättää stressi.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *

This site uses Akismet to reduce spam. Learn how your comment data is processed.