Pohdiskelua laihan ja lihavan eroista

Postauksessani Nälkämaan lihava maaliskuussa 2017 pohdin jo, miten laiha ja lihava eroavat toisistaan.  Silloin ajattelin, että laihat pitävät huolta, että saavat ruokaa, syövät vähän, mutta tulevat kylläisiksi. Lihavat taas voivat jättää aterian väliin, mikä kyllä korvataan korkojen kanssa.

Selkeästi lihavat eroavat laihoista rasvakudoksen määrällä. Jos toinen kantaa jatkuvasti 15 kilon ”reppua” ja toiselta se puuttuu, niin varmasti jaksamisessa on eroa. Lihavan on vaikeampi lähteä liikkeelle, eivätkä voimat riitä samaan matkaan kuin laihemmalla.

Uskoisin, että yleensä lihavien mahalaukku on suurempi kuin laihoilla. Valitettavasti isolla mahalaukulla varustettu henkilö pystyy syömään paljon enemmän kuin pienimahainen, ja taitaapa tuntea hitaammin kylläisyyttä.

Mieltymykset ovat oma surullinen lukunsa. Varmaankin meitä lihavia voitaisiin tyypitellä mieltymystemme mukaan, ja ehkä yksi jakolinja menee makea-suolainen. Tiedän pulskassa kunnossa olevia ihmisiä, jotka aivan oikeasti pitävät perunalastuista, mutta minä en välitä koko tuotteesta.

Olen itse makeaa syövä ja valitettavasti jopa ajoittain ahmiva. Vaikka kehitystä on tapahtunut, niin edelleenkin voin tyhjentää 200 g karkkipussin yhdellä istumalla.

Sekä suolaiseen että makeaan mieltyneet lihavat varmasti ovat mieltyneet myös rasvaiseen. Toiset syövät suolaista ja rasvaista, ja me makeaan mieltyneet syömme makeaa ja rasvaista.

Uskon syöväni riittävästi kasviksia, hedelmiä ja marjoa sekä arvelisin syöväni enimmäkseen terveellisesti, mutta aina ei ole ollut näin. Olen miettinyt, että aiheuttaako hallitsematonta ahmimista myös se, että ei saa riittävästi ravintoaineita omasta ruoastaan. Minulla pahinta ahmimista hillitsi myös, kun aloin ottaa vesilasin käden ulottuville. Vaikka en edes yrittänyt juoda, huomasin monesti siemailleeni veden, ja se sai hillittömän näläntunteen lievittymään nopeasti.

Olen mielestäni nähnyt dokumentteja, joissa lihavilla nälkä- ja kylläisyyshormonit toimivat virheellisesti. Pohdiskelen mielessäni sekoittaako lihavuus hormonien toiminnan, vai onko virheellinen toiminta lihavuuden syy.

Tällä hetkellä mietin ennen kaikkea sitä, että selkeästi lihavista ei taida kovin helposti löytyä niitä, joiden ruokahalu vähenee stressitilanteessa. Kun edes söisi kunnollista tai edes tavallista ruokaa stressaantuessaan, mutta ahdistuneena ahmii varsinkin makeaa ja rasvaista.

Hieman punastellen totean, että viime maaliskuinen haaveeni laihtua parikymmentä kiloa ei kyllä toteutunut viime vuonna. Toisaalta olen tyytyväinen, että pahimmassakaan stressihöykytyksessä painoa ei tullut kolmea kiloa enempää takaisin. Nyt ajattelen, että jos laihtuisi 20 g päivässä, niin se tekisi yli 7 kiloa vuodessa.

Monasti annetaan ymmärtää, että laihat tietäisivät lihavia paremmin, miten laihtua. Väitän silti, että laihana pysyminen on eri asia kuin laihtua merkittävästi, jolla tarkoitan vähintään 15 kilon laihtumista.

Kaikki laihat eivät aina syö terveellisesti tai kaikki laihat eivät liiku, eikä runsaasti korostettu terveiden elämäntapojen noudattaminen taida sittenkään olla se tärkein asia. Saattaa jopa olla, että pysyisi laihana tai normaalipainoisena, jos vain ei aloittaisi vimmaista laihdutusta stressikaudella.

 

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *

This site uses Akismet to reduce spam. Learn how your comment data is processed.