Taas näitä

Lueskelin sunnuntaina Helsingin Sanomista toimittaja Anna-Stina Nykäsen juttua Lihavuus on luokkakysymys. Pidän Nykäsen tavasta kirjoittaa, ja hihittelin miten hän vertasi kalorimallia teoreettisesti toimivaan fuusiovoimalaan ja laihduttamista tuulella toimimiseen. Jutun perusideana oli, että painonhallinnassa auttaa työpaikkaruokailu, jota työttömät ja eläkeläiset eivät saa.

Kommentteja oli tullut tänään tiistai-iltapäivään mennessä 106 kappaletta, ja huokaisin syvään jo ensimmäistä nimimerkki greybeardin kirjoittamaa mielipidettä lukiessa.

Hänen ajatuksensa oli, että korkeasti koulutetuilla on parempi itsekuri, ja siksi he eivät ole lihavia. Mutta

  • olen itse korkeasti koulutettu
  • olen lihava
  • itsekurilla ei ole tekemistä tämän asian kanssa

Itseni lisäksi tiedän monta korkeasti koulutettua ns. hyväosaista, jotka sattuvat olemaan lihavia. Väitän että kaikki lihavat tietävät, että pitäisi liikkua ja pitäisi syödä vihanneksia ja hedelmiä. Miksi sitten lihava ei laihdu?

On sinänsä mielenkiintoista, että vaikka lihavuus aiheuttaa menoja yhteiskunnalle ja lihavuutta tutkitaan, niin silti tulokset jäävät surkeiksi. Tuntuu että mikään muu ongelma ei ole pysynyt näin pitkään otsikoissa, ja näin laihoin tuloksia. En voi olla miettimättä, että me lihavat olemme kovin hyödyllisiä vaikkapa makeisten valmistajille tai roskaruoan tuottajille.

Nimimerkki Pönkvisti kirjoittaa, miten koen, että liian moni normaalipainoinen ajattelee lihavista: ”Vähän pitää itsekin jaksaa tehdä ja ottaa vastuu omasta terveydestään”.  Ajatus siis on, että lihavat eivät tee mitään laihtuakseen.

Tähän on pakko kirjoittaa, että kyllä, lihavat ovat laihtuneet monin eri tavoin, mutta valitettavasti moni tapa laihtua vain lisää painoa. Laihduttamiseen niin monasti liittyvä painonnousu pelottaa, ja siksi moni lihava nostaa kätensä, eikä edes aloita laihduttamista.  Moni merkittävästi lihava olisi jäänyt vain ylipainoiseksi ilman merkittävää laihdutuskuuria. Parempi kysymys on, että miksi lihavat eivät laihdu pysyvästi.

Väitän, että merkittävä laihtuminen on eri asia kuin laihana pysyminen. Kovin usein arvellaan, että jos joku on pysynyt vaikka vuosikymmeniä laihana, niin samalla tavalla joku toinen laihtuisi. Kuitenkaan kukaan eikä koskaan kehtaisi kirjoittaa lausetta ”minulla ei ole syöpää, koska teen asian x, joten asia x parantaa syövän”. Lihavuuden suhteen näitä lausahduksia tulee aivan liian usein.

Tänä aamuna otin kuvan jäisistä mustaviinimarjoista, jotka laitoin aamupuuron päälle sulamaan. Tuo määrä on 100 g marjoja, ja arvelen useimpina aamuina syöväni tuon verran marjoja.

 

 

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *

This site uses Akismet to reduce spam. Learn how your comment data is processed.