Kitudieettien lumo

Jäin pohtimaan edellisen postauksen Laihdutuslääkkeet ja ruokahalu jälkeen, että minkä ihmeen takia olen aloittanut jonkun kitudieetin. Näin jälkikäteen katsottuna ne ovat olleet todella tuhoisia painoni kannalta. Kitudieeteillä oppii vain syömään liikaa välittämättä omasta kylläisyyden tunteesta. Lisäksi oma arkikokemukseni on, että merkittävän lihavuuden takana on monasti merkittävä laihtuminen.

Mediassa kyllä hehkutetaan onnistuneita laihdutuksia, mutta lihoneet saavat kyllä ikävää kohtelua. Näin ajateltuna dieetit alkavat tuntua melkoiselta uhkapeliltä. On varmasti jokunen, jotka laihtuvat pysyvästi. Mutta tuntuu, että lähes jokaiselta laihduttajalta katoaa terve tapa syödä, ja sen jälkeen on kuin kuilun reunalla. Koko ajan pitää miettiä mitä syö, ja osa luiskahtaa vielä merkittävästi suurempaan painoon.

Ymmärrän sen osuuden kitudieeteistä, että ne ovat tehokkaita. Ihan varmasti ihminen laihtuu, jos energian saantia rajoitetaan runsaasti. Ongelma on, että elämä pyörii vain laihtumisen ympärillä. Myönnän itsekin tutkineeni erilaisia laihdutuskirjoja kuin ruokien reseptejä, ja todellisten muutosten sijaan aikani kului vinksahtaneita vinkkejä miettiessä. Pahinta on, että mitä enemmän ihmisiä laihduttaa kitudieeteillä, sitä enemmän tulee merkittävästi lihavia.

On niin helppoa sujahtaa siihen maailmaan, jossa on värikkäitä kuvia sekä yksityiskohtaisia ja selkeitä käskyjä. Pahimmillaan maailmankuva ei paljoa poikkea jostain lahkolaisesta, joka kyseenalaistamatta uskoo kaiken mitä ”guru” sanoo.  Puhumattakaan että innokkaasti julistaa juuri oman tapansa autuutta ja oikeutta.

Töihin kävellessä mietin kevyesti postaustani Diabeteksesta parantuminen.  Oli hyytävää tajuta, että miten olin itse keskittynyt kitudieettiin, kun olisi pitänyt suunnannata voimavarani oikeisiin haasteisiin.

Ensinnäkin olen vuosikymmeniä sitten sydänsurun haitatessa merkittävästi opiskelua aloittanut laihduttamisen Painonvartijoissa. Aloittaessa painoin 57 kiloa, ja tavoite oli 55 kiloa, mutta lihoin siellä yli 60-kiloiseksi. Olisi ollut monessa suhteessa paljon parempi, että olisin panostanut opiskeluun, itkenyt suruni ja jättänyt laihduttamisen toiseen ajankohtaan.

Toisen selkeän virheen tein, kun kokeilin yrittämistä. Yrittämisessä ja rahahuolissa olisi ollut ihan riittävästi haastetta, mutta aloitin vielä Vaihedieetin. Mielikuvani on, että paino putosi 75 kilosta jopa 63 kiloon, mutta ei todellakaan pysynyt niin alhaalla. Koko talvi meni siinä laihduttamisessa, aina kolme viikkoa kerrallaan. Lisäksi paino lähti nopeasti nousemaan aina dieettien välissä, koska Vaihedieetillä ei oikeastaan oppinut mitään.

Tiedän omien virheideni perusteella, että haasteellisessa tilanteessa mieluummin on kitudieetillä kuin että aikuismaisesti miettisi, että mitä oikeasti pitäisi tehdä. Niin noloa.

2 vastausta artikkeliin “Kitudieettien lumo”

  1. Kielikommentti: minun saamieni oppien mukaan tuntuu, että käytät että-sanaa helposti turhaan. Tässä postauksessa sekä viidennessä että viimeisessä kappaleessa mielestäni että sanan voisi jättää pois, jolloin lause olisi sujuvampaa suomen kieltä.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *

This site uses Akismet to reduce spam. Learn how your comment data is processed.