Suolainen joulu

Joulu alkaa olla nyt loppumaisillaan, ja kirjoittelen tätä tapaninpäivän illansuussa. Sain sen vihonviimeisenkin komeron siivottua, tosin aika pintapuolisesti huiskaisten. Muutoin otin joulunvieton rauhallisesti, lueskelin ja söin suklaata niin paljon, että joulupäivänä ja tänään suklaa ei ole edes maistunut.

Maistan nykyään suolan paljon voimakkaammin kuin aikaisemmin, koska väistelen suolaisia ruokia verenpaineeni takia. Toki miniristeilyn buffetpöydässä otan kalapöydästä kaikkea suolasilakoita myöten, mutta noin muuten arjessa enimmäkseen väistelen suolaisia ruokia.

Suola on ollut säilöntätapa ennen nykyisiä kylmäketjuja, ja toki ymmärrän, että suolasilakoihin pitää edelleenkin laittaa suolaa. Mutta en ymmärrä, miksi kaikessa muussa mahdollisessa pitää olla niin paljon suolaa. Esimerkiksi kinkut suolataan, jota suolausta sitten tavallinen kuluttaja yrittää saada pois liottamalla. Onkohan niin, että kun lisää kinkkuun riittävästi suolaa, niin pienellä vaivalla saa kinkkujen painon nousemaan, mistä sitten tulee lisää tuloja.

Harmittavaa on myös se, että osa suklaista on suolaisia. Tarkemmin sanottuna pääkaupunkiseudulla tuotetuissa suklaissa on suolaa, mutta onneksi keskisuomalainen valmistaja ei käytä suolaa. Pidän muutenkin enemmän keskisuomalaisesta suklaanvalmistajasta, sillä pidän maitosuklaasta enkä välitä tummasta suklaasta.

Tässä kuvia siitä, mitä olen syönyt tänä jouluna.

Söin jouluaattona lounaaksi riisipuuroa, jota hauduttelin nelisen tuntia. Ensin kiehautin riisipussin ohjeen mukaan riisit ja veden sekä lisäsin maidon, mutta ohjeesta poiketen pistin kattilan pariksi tunniksi lämpölaatikkoon. Nostin kattilan liedelle lämpiämään, ja taas pariksi tunniksi lämpölaatikkoon. Täytyy sanoa, että olipas hyvää puuroa. Keitin puuron punaiseen maitoon, mutta koska joulua lukuun ottamatta käytän rasvatonta maitoa, en aio kantaa mitään syyllisyyttä. Enkä lisännyt yhtään suolaa.

Alkupalaksi söin kylmä- ja lämminsavulohta, puolikkaan kananmunan, perunaa, tilliä ja kirsikkatomaatteja sekä pikkaisen pikkujoulusta jäänyttä smetanaa. Lasissa on olutta. Vaikka kalassa on suolaa, on se kyllä niin hyvää, että pakko sitä on saada.

Pääateriaksi oli perinteisten lanttulaatikon ja herneiden lisäksi tällä kertaa hirveä. Sain yllättäen hirvipaistin, jonka paistoin ennen joulua ja nyt otin vain tarvittavan määrän pakkasesta. Tämä oli elämäni ensimmäinen itse tekemäni jääpaisti, jolloin siis jäinen liha on monta tuntia uunissa 100 °C lämpötilassa ja sen jälkeen vielä mausteliemessä. Mausteliemessä oli vähän suolaa, mutta silti suutuntumalta paistissa oli vähemmän suolaa kuin kaupan tuotteissa. Tulipas hyvää!

Söin ennen joulua niin hyvää kinkkua, ehkä parasta elämässäni, että en edes alkanut kilpailla sen kanssa.  Joten jätin suosiolla kinkun pois, ja nautin vasapaistista punaviinin ja punakaalisalaatin kanssa. Punakaalisalaattiin olin lirauttanut pikkaisen valkoviinietikkaa. Tuo pieni punainen täplä lautasella on soseutettua puolukkaa.

Jälkiruoaksi olin tehnyt marinoituja luumuja, jonka kanssa söin aiemmin pakastamani kermavaahdonlopun. Juomana oli tässä vaiheessa vettä.

Näin katsellen tuo ateria on ihan kohtuullinen laihduttamisen kannalta. Olen syönyt liikaa suklaata ja joululeivonnaisia, mutta koetan nyt muutaman päivän syödä enemmän vihanneksia ja hedelmiä.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *

This site uses Akismet to reduce spam. Learn how your comment data is processed.