Hävikki vai hoikistuminen?

Aina välillä huomaan vinkin, että ruoan jättäminen lautaselle hoikistaisi. Lisäksi että se muka osoittaa itsekuria, jos jättää osan ruoasta syömättä, tai että oppisi tunnistamaan näläntunteensa paremmin.

Pelkästään energiamääränä tohdin epäillä. Jos ihminen heittää pois puolikkaan perunan ja palan leipää, niin se voisi olla energiamäärältään puoli megajoulea tai reilut sata kilokaloria. Jos jatkuvasti jättää sen määrän syömättä, niin pitäähän se periaatteessa nelisen kiloa rasvakerrosta poissa, mutta sen saman energiamäärän saa kyllä pidettyä poissa vaikka kävelemällä muutaman kilometrin.

Todellisessa lihavuudessa painoa on parikymmentä kiloa enemmän kuin normaalipainoisilla. Tällöin laihtuakseen pitäisi syödä ainakin 2,5 MJ tai 600 kcal vähemmän päivässä. Eikä enää riitä, että heittää puolikkaan perunan pois, vaan pitää tehdä todellisia muutoksia.

Minusta ruoan poisheittäminen ei edes osoita itsekuria, vaan että se on vain opittu huono tapa. Eikä itsekuri vaikuta laihtumiseen, vaan että mielihalujen pitäisi muuttua.

On myös ajatusta, että ihminen oppii tunnistamaan omaan nälkänsä paremmin, kun lopettaa heti syömisen kun ei maistu. Tähänkin ajatukseen suhtaudun vieroksuen. Minusta on tärkeintä oppia syömään säännöllisesti ja paljon kasviksia sekä etsiä elämästä jotain muuta huvia kuin oman syömisensä tarkkailu.

Olen huomannut, että kun yhtenä päivänä olen syönyt enemmän, niin seuraavana päivänä ruoka ei maistu. Ja mielestäni samalla tavalla pitäisi suhtautua ruoan ottamiseen. Joten jos satun ottamaan liian ison leivän tai liikaa perunaa, niin seuraavana aterialla syön vähän vähemmän.

Toki olen ollut tilanteessa, että salaatti maistuu huonolle tai että ruoassa on jokin muu selkeä vika. Tällaista tapahtuu muutaman kerran vuodessa, mutta väitän että näiden syiden vuoksi minulta jää vuodessa vain jokunen desilitra syömättä. Mutta myönnettävä on, että kyllä minullakin joskus menee maito vanhaksi tai parsakaali muuttuu kellertäväksi, joten senkin ruoan heitän pois.

Aiheesta oli juttu esimerkiksi Ylen sivulla Kotitalouksien hävikkiruoasta.  Tuntui kyllä suurelle määrälle, kun väitettiin, että 450 miljoonaa kiloa menee Suomessa vuodessa roskiin, josta kotitalouksien osuus jopa 160 miljoonaa kiloa.

Tiedän olevani vanhanaikainen, kun mielestäni ruokaa pitäisi kunnioittaa. Minun isovanhempieni isovanhemmat olivat lähellä kuolla 1860-luvun nälänhädässä, mutta pelastuivat naapurin ansioista.

Supermarketissa käydessä nälänhätä on kaukana, mutta eivät ne Hurtin leipäjonot ole kovin kaukana. Jos vielä siirrytään muihin maihin tai maanosiin, niin heille tämä ruoan poisheittäminen olisi typerää öykkäröintinä.

Enkä voi olla miettimättä, että mitä ilmastonmuutos tulee vielä vaikuttamaan satoihin. Ei tämän vuoden kato Suomessa jää viimeiseksi, jos vettä sataa liikaa varsinkin korjuuaikana.

Eihän sen puurolautasen tyhjentäminen aikoinaan auttanut suoraan biafralaisia, mutta silloin olisi pitänyt seuraavana päivän keittää vähemmän puuroa. Pienempi kattilallinen puuroa olisi säästänyt luonnonvaroja, ja sekin pieni pisara osaltaan olisi estänyt ilmastonmuutosta.

 

 

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *

This site uses Akismet to reduce spam. Learn how your comment data is processed.