Ostaa vai ei?

Yöllä alkoi Black Friday -alennusmyyntipäivä, jolla kuluttajia houkutellaan alennusten perässä ostoksille. Toisaalta paperikalenteriini on painettu tälle päivälle Älä osta mitään. En voi olla miettimättä, että ovatko molemmat samana päivänä tarkoituksella.

Luin tänään Ylen sivuilta jutun Miksi hurahdamme heräteostoksiin, mistä saa vaikutelman, että me kaikki rakastamme ostoksilla käymistä. En jaksa kuitenkaan uskoa, että olen ainoa vastentahtoinen.

Tällaisena pienenä, pyöreänä ja sinisestä väristä pitävänä kuluttaminen ei ole mitenkään helppoa. Kaupoissa on kyllä runsain mitoin vaatteita naiselle, jos sattuu olemaan 164-172 -senttinen, käyttää kokoa 36-42, lantio on ainakin 20 cm leveämpi kuin vyötärö ja lisäksi pitää mustasta väristä.  Toki olen kuullut myös tähän ryhmään kuuluvien valituksia, mutta he sentään mahtuvat tarjolla oleviin vaatteisiin.

Minulle valmisvaatteiden vyötäröt kiristävät, mikään ei istu, lahkeet ovat liian pitkät, värit eivät miellytä ja materiaalit ovat jotain inhottavia sähköistyviä keinokuituja.   Vaikka laihtuisinkin, niin tilanne ei muutu, sillä pysyn edelleen lyhyenä.

Toki ostan sen mitä on pakko. Samanlaisia kotimaisia sinisiä puuvillasukkia ostan joka vuosi muutaman parin. Toisaalta aina huomatessani rikkinäisen sukan, heitän sen heti roskiin.

Sen verran tämän kymmenen kilon pudottaminen on vaikuttanut, että farkkuja on nyt helpompi saada. Itse asiassa minun pitäisi mennä ostamaan parit uudet farkut, sillä vanhat ovat löystyneet. Vain yhdet farkut enää ovat kireähköt vyötäröltä, ja kaikki muut ovat löystyneet. Vaikka sukkahousut ovat alla, ei vyötärö tahdo pysyä ylhäällä. Vyö voisi vähän auttaa, mutta aina en muista käyttää.

Olen ostanut pitkään farkkuja saksalaisesta verkkokaupasta, jossa on myös meille vatsakkaille tarkoitettuja housuja. Todella hämmennyin vuosi sitten, että sain ostettua farkut tavallisesta kaupasta ja ilman tarvetta lyhentää niitä. Kyllä, siinä kaupassa käyn vielä ennen joulua, jos siellä olisi vielä minulle tarjontaa.

Minusta on hienoa, että ihmiset jaksavat ja pystyvät panostamaan ulkonäköönsä myös ostelemalla uusia vaatteita, mutta katselen sitä maailmaan etäältä. Minulla olisi varaa ostaa uusia vaatteita, mutta rahani eivät yleensä kelpaa kauppiaille. Olen kuin kettu katselemassa pihlajanmarjoja, mutta en edes väitä marjojen olevan happamia.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *

This site uses Akismet to reduce spam. Learn how your comment data is processed.