Kokemukseni vaihedieetistä

Mielikuvani on, että ensimmäisen kerran luin vaihedieetistä kirjaston kirjasta. Kirjan Vaihedieetti on kirjoittanut Martin Katahn vuonna 1986, ja suomeksi se on käännetty 1989. Olen ostanut kirjan kirpputorilta yhdellä markalla, ja hämmästyksekseni löydän tarkan päivämäärän: 22.10.1994.

Kirja on innostavasti kirjoitettu. Heti esipuheessa kerrotaan, että keskimäärin laihtuu ”noin 300 g päivässä vaihedieetin kolmena viikkona”. Olin varmasti ollut tohkeissani löydettyäni noin hienon menetelmän. Sehän tarkoittaisi yli kuutta kiloa laihdutusjakson aikana.  Näin jälkikäteen mietin, että miksi ihmeessä hälytyskellot eivät soineet, kun kertaakaan en laihtunut noin suurta määrää laihdutusjakson aikana. Toki laihduin parisen kiloa, joka tuppasi nousemaan normaalijakson aikana.

Vaihedieetin perusidea on energiamäärän raju pudotus ja vaihtelu. Ensimmäisellä viikolla ensin neljä päivää saadaan 2,5 MJ (600 kcal) ja kolme päivää 3,75 MJ (900 kcal). Toisella viikolla syödään 5 MJ (1200 kcal) päivässä. Kolmannella viikolla kerrataan ensimmäisen viikon ohjelma.

Kirjassa on pikkutarkat ruokaohjeet. Ensimmäisenä aamuna syödään puolikas greippiä, 1 viipale grahamleipää ja 30 g juustoa sekä kahvia tai teetä. Ensimmäisellä lounaalla on 55 g lohta, ns. vapaita vihanneksia ja 5 grahamkeksiä.  Lisäksi saa syödä muutaman ylimääräisen hedelmän päivässä.

Hyvä puoli tuossa ruokavaliossa oli, että koin saavani kaikki tarpeelliset ravintoaineet. Selvästi oli mietitty, että miten pitää energiamäärä matalana, ja silti tarjota kaikki tarpeelliset vitamiinit, proteiinit ja kivennäisaineet.

Muistan silloin myös pitäneeni ruokayhdistelmiä herkullisina. Selailin kirjan lukuisia ruokaohjeita, ja koin miltei maistavani ruoan maun. Muutama vuosi sitten uteliaisuudesta kokeilin neljännen päivän aamiaista ”puolikas banaani, 30 g runsaskuituisia aamiaishiutaleita ja 2,25 dl rasvatonta maitoa”. Olipas se aamiainen oli väritön ja ankea!

Tuo dieetti on pelkkä tottelevaisuusprojekti, missä ei opita hyviä tapoja toimia muualla kuin kotona syödessä. En minä ainakaan halua nököttää vain kotonani ja odottaa painon tippumista kuin joku satukirjan prinsessa. Haluan tapailla ystäviäni, jolloin on vain vähitellen opittava löytämään itselle sopiva ruokamäärä.

Enkä todellakaan halua elää niin, että keskittyisin punnitsemaan grammavaa’alla ruoka-aineita. Ehkä postivirkailija tarvitsee taitoa arvioida silmämääräisesti painoja, mutta tavalliselle ihmiselle ei moisesta arviointitaidosta ole hyötyä. Ihan esimerkiksi kasvissosekeitto voi olla aika laihaa, tai sitten siihen on lurautettu kermaa. Paino ei merkitse, vaan energiatiheys.

Suurin ongelma tuossa dieetissä oli, että tulokset eivät olleet pysyviä. Saavuttamani kymmenisen kilon painonpudotus ei pysynyt, ja itse asiassa lihoin kaiken takaisin ja vielä korot päälle. Niin kuin monesti on, että se mikä laulaen menee, niin palaa viheltäen takaisin.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *

This site uses Akismet to reduce spam. Learn how your comment data is processed.