Väliin vettä ja vihanneksia

Olen miettinyt, että miksi kehotukset ”juo vettä” tai ”syö vihanneksia” tuntuvat niin tympeiltä. Vastaavasti masentuneelle hihkaistu ”Piristy!” oikein henkii ymmärtämättömyyttä. Myös lihava tietää, mitä pitäisi tehdä, mutta ehkä ei välttämättä ole oivaltanut, miten muutos pitäisi tehdä.

Siirtyminen äkkiseltään pelkästään veteen ja vihanneksiin aiheuttaa aivan valtavan nälän, jonka lopputuloksena valitettavasti karkkikaupan valikoimat alkavat näyttää aivan liian kiinnostavilta. Lihava on nälkäinen ja mahdollisesti aliravittu. Pahimmillaan lihava kokee ruoan olevan kuin noiduttua, jolloin mikään määrä ei tunnu vievän nälkää.

Kyllä, totta on, että tarvitaan vettä ja tarvitaan vihanneksia. Vesi vie nälkää yllättävän tehokkaasti, kuten olen todennut jo postauksessa Vesi katkaisee ahmimisen. Vihanneksista tietää jokainen, että niitä olisi syötävä kuitujen ja ravintoaineiden takia.

Nyt haluan nostaa esiin taikasanan: väliin.

Se tarkoittaa, että edelleenkin voi ja saattaa käydä niin, että löytää itsensä syömästä sellaista, mikä ei ole keholle hyväksi. Mutta sen sijaan että pelkästään jatkaisi ahmimista, niin ensin ottaa vesilasin viereen. Hämmästyttävän usein se vesilasillinen tulee juotua, ja samalla tulee kylläiseksi tai ainakin kylläisemmäksi. Ruoka ei enää ole noiduttua, ja painon nousu loppuu.

Kun vesilasillinen alkaa aina ilmestyä ahmittavan ruoan viereen, voi jatkaa harjoitusta. Entäs jos ottaisi yhden porkkanan suklaakeksin jälkeen? Ja kun pystyy syömään vihanneksia myös ahmiessa, niin vähitellen suurentaa vihannesten määrää.

Jossain vaiheessa ahmiminen ikään kuin vetäytyy kauemmaksi. Ensin haluaa syödä kunnollista ruokaa, ja sen jälkeen ei enää suklaa maistukaan niin hyvälle. Tai vähitellen tajuaa, että suklaalevystä ensimmäiset kaksi palaa maistuvat parhaalle, mutta sen jälkeen suklaalevyn syöminen on pelkkää suorittamista.

Siinä vaiheessa voi alkaa laittaa pakastimeen tai karkkipurkkiin yli jääneitä ”herkkuja”. Näin seuraavan kerran kun kaupassa miettii sokeri- ja rasvapitoisten tuotteiden ostamista voikin muistella, että kyllä karkkipurkissa on vähän risteilystä ylijääneitä suklaarusinoita.

Nykyään useimmiten tavallinen ruoka maistuu paremmalle kuin ns. herkut. Maut ja rakenteet ovat monipuolisempia ja kaikenlaista E-töhnää on paljon vähemmän.

Yksi varsinaisten laihdutuskuurien ongelma on siinä, että niissä henkisesti varustautuu kuin erämaavaellukseen tai naparetkeen. Että nyt vielä voi syödä, mutta kohta kaikki ”herkut” jäävät taakse. Mutta jos hyväksyy sen, että ajoittain syö -nooh, mitä lie- niin pikku hiljaa määrät pienenevät.

Mustavalkoisuutta kannattaa välttää muutosta tehdessä, ja omaan itseensä kannattaa suhtautua lempeästi. Ison elämänmuutoksen tekeminen on kuin yrittäisi kääntää suurta laivaa. Koska läski on itseään tuhoavaa ainetta, niin vähemmälläkin muutoksella laihtuu. Täydellistä suunnan muutosta on turha odottaa nopeasti, sillä oppiminen vie aikansa.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *

This site uses Akismet to reduce spam. Learn how your comment data is processed.