Tavoitteen kuvailua

Numerot on helppo lyödä esiin tavoitteestani. Haavepainoni on 55 kiloa, mutta olen jo tyytyväinen, kun pääsen alle 62 kilon, sillä silloin painoindeksini alittaa 25. Edelleenkin totean, että olen kiitollinen jokaisesta kilosta, joka pysyy poissa. Ja jos en ole muistanut kertoa, olen vain 1,57 m pitkä.

Helppoa on kirjoittaa, että toivon veriarvoni olevan kunnossa ja muutenkin olevani niin terve kuin mihin itse kohtuudella voin vaikuttaa. Myönnän että silloin pääsisi helpommalla terveydenhoitohenkilökunnan kanssa. Toisaalta nyt on kyllä ollut aika rauhallista, jossa ehkä auttoi, että työterveyshoitaja sai neljän viimeisimmän vuoden painotaulukkoni.

Kuvasin postauksessani Pohdintaa hoikistumisesta sitä, että millainen pitäisi hyvän hoikistumismenetelmän olla. Tärkeiksi asioiksi nousivat muutoksen määrä, tulosten pysyvyys ja stressinsieto.

Tavoitetilanteessa olen tehnyt tarvittavat muutokset, joten voin syödä tavallista ja monipuolista ruokaa ilman tarvetta ostaa erikoistuotteita tai kuljetella muovirasioissa eväitäni. Lisäksi voin joskus juhlia tai jopa kevyesti herkutella vaikka viipaleella syntymäpäiväkakkua pelkäämättä lihomista. Tavoitetilanteessa pysyn hoikempana, vaikka iskisikin stressikausi.

Minulle on hieman vaikea ajatus se, että syö vähän. Se tarkoittaa, että arkisin ei pysty eikä edes halua syödä isoja annoksia. Pieneen mahalaukkuun ei pysty syömään paljoa, joten jo nyt olisi hyvä saada annoskoot pienenemään. Voi olla, että muutosta on tapahtunut, mutta vielä pitää säätää.

Jotta en halua syödä paljon, minun pitää saada se virheellinen ajatus muuttumaan, että on hyvä syödä paljon. Lapsuudessani hoettiin ”syö että jaksat” ja kilttinä tyttönä söin lautasen aina tyhjäksi. Ehkäpä myös enkeleiden luo siirtynyt äitini osasi esittää rakkauttaan lähinnä vain ruoan avulla.

Vähässä syömisessä on myös se hyvä puoli, että kuluttaa vähemmän, mikä nykyään ilmastonmuutoksen jyllätessä vähän keventää omatuntoa.

Hoikempana pysyy paremmin, jos mieltymys ja rasvaiseen on pienentynyt. Parasta ehkä olisi, jos herkutteluun riittäisi alle 30 g suklaata, ja tämäkin aika harvakseltaan. Hiljattain risteilyltä tuomaani mustikkasuklaata meni 70 g, mutta 25 g jäi jäljelle karkkipurkkiin, joten tässäkin oikeaan suuntaan ollaan menossa.

Olen alkanut miettiä, että minulla ahmiminen lohduttaa ja ikävämpänä asiana mahdollistaa väistelyn ja viivyttelyn. Enkä tarkoita tällä väistelyllä mitään Remonttipainajaisen kaaoksia, mitä ihmiset saavat aikaan useita vuosia jumittaessaan remontissa. Oma väistelyni on pikemminkin sellaista tyhmää muutaman päivän tai viikon voimien keräämistä, että saan hoidettua vastenmielisen asian. Eihän se viivyttely elämää suista raiteiltaan, mutta aiheuttaa turhaa stressiä.

Joten hoikempana pitää olla fiksumpia tapoja lohduttautua ja levätä, mutta myös jämäkämpi ote kohdata hankaluuksia.

Hoikempana pysyisi, kun liikkuisi säännöllisesti ja miellyttävästi, jossa voisi auttaa samaa liikuntaa harrastavat ystävät. Nykyään teen kyllä kaikenlaista mukavaa ystävieni kanssa, mutta emme liiku säännöllisesti. Tällä hetkellä koen, että työmatkojen lisäksi liikunnakseni riittää siivousprojekti, mutta tämä alkaa kyllä olla loppusuoralla.

Tavoitteeni hoikistumisessa on hyväksyä omat muutokseni ja tuntea oloni kotoisaksi myös pienemmässä ulkokuoressa. Näen nyt muutoksen kuin sarjana kanavan sulkuja, joissa laiva menee aina yhtä tasoa lähemmäksi merta. Oman aikansahan se ottaa, mutta mikäs kiire tässä valmiissa maailmassa.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *

This site uses Akismet to reduce spam. Learn how your comment data is processed.