Ei niin järkevää

Kaipa sitä seuraa maailman menoa aina vähän miettien hoikistumista, sillä niin kaukaisilta ensin näyttävät asiat herättävätkin aivan uusia ajatuksia.

Lauantain Helsingin Sanomien yhtenä pääkirjoituksena oli Kimmo Pietisen kolumni Kuka meistä voi kirkkain silmin väittää käyttävänsä rahaa vain järkiperustein? . Kolumnissa kerrottiin taloustieteen Nobel-palkinnon saaneesta professori Richard Thalerista.

Kiintoisaa oli ajatus siitä, että ”ratkaisuissamme on aina mukana myös psykologiaa: ajattelukyvyn rajoittuneisuutta, ongelmia itsehillinnässä ja sosiaalisia mieltymyksiä. ”

Kolumnissa kerrotaan, että tähän asti on oletettu ihmisten käyttäytyvän talousasioissa järkiperäisesti, mutta ihmiset käyttäytyvätkin ”sopimattomasti”.  Mieleeni tulee, että ihmisten oletetaan käyttäytyvän myös laihduttaessaan järkiperäisesti, jolloin valistus olisi järkevä tapa toimia. Silti ihmiset käyttäytyvät myös laihduttaessaan ”sopimattomasti”.

Moneen kertaan on todettu, että jos se olisi tiedon jakamisesta kiinni ja vielä näiden ohjeiden noudattamisesta kiinni, niin Suomessa ei olisi yhtään lihavaa.

Mikä saa ihmisen tekemään ”sopimattomia” asioita?

Pienenä esimerkkinä se, että olen tupakoinut viime vuosituhannella reilut neljä vuotta. Tupakointi harmitti, sillä esimerkiksi uinnin jälkeen pukuhuoneessa haistoin, miten pahalle vaatteet haisivat. Ärsyttävintä oli se, että loppuaikana nautin vain muutamasta savukkeesta koko askissa, ja muut savukkeet oli vain pakko polttaa.

Jostain se tupakointi lähti liikkeelle. Toki siihen aikaan tupakan mainonta oli vapaampaa sekä olin nuori ja epävarma. Jotain hohtoa tupakointiin oli onnistuttu luomaan, sillä jos aivoistani olisi voinut tulostaa ajatuksia, olisivat ne olleet jotain tällaista:

”Tiedän että tupakointi on epäterveellistä.”

”Koen polttamisen lähes tyylikkäänä.”

On mielenkiintoista, että minulla on vaikeuksia löytää sanoja tuohon polttamisen aloittamiseen. Tyylikäs on liian iso sana, hohdokas on vähän vanhahtava. Lisäksi kiintoisaa on tuo ristiriita, että tasan tarkkaan tiesin polttamisen olevan epäterveellistä, mutta silti piti tyhmänä aloittaa.

Jotain samaa on kuin tupakoinnin aloittamisessa on lihomisessa, sillä minusta lihavuus lähtee liikkeelle ensimmäisestä laihdutuskuurista. Vaikka jo nykyään osataan varoitella pikadieettien vaaroista, niin silti osa sortuu niihin.

Ensin ”laihdutetaan” muutama päivä tai jopa viikko kituen liian vähäisellä energiamäärällä ja pahimmillaan saaden liian vähän ravintoaineita. Sen jälkeen sitten mikä tahansa transrasvoja pursuva moska maistuu hyvälle, ja kappas, laihtumisen asemasta onkin lihottu pari kiloa. Jolloin entistä päättäväisemmin aloitetaan kitukuuri, ja lopputulos on entistä huonompi.

Eihän dieettejä ole kielletty, mutta ehkä pitäisi. Mediassa nostetaan esiin kymmeniä kiloja pudottaneet, ja televisiossa esitetään milloin milläkin kitudieetillä kärvisteleviä osanottajia. Toki tulokset ovat hetkeksi suuria, mutta mielikuvani on, että harvalla saavutettu paino pysyy.

Olisi varmasti liian tylsää vain juoda enemmän vettä ja syödä enemmän kasviksia, jolloin moskan ”herkullisuus” vähenee. Lisäksi taitaa olla helpompaa alkaa rankka kuntokuuri kuin pidättäytyä kohtuudessa ja pikkuhiljaa etsiä itselleen sopivaa tapaa liikkua.

 

 

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *

This site uses Akismet to reduce spam. Learn how your comment data is processed.