Ilman lihavia

Lihavuus on länsimaissa kieltämättä iso ongelma tällä hetkellä. Myönnän lihavuuden aiheuttamat ongelmat monessa suhteessa ja tiedän myös omakohtaisesti laihtumisen haasteelliseksi. Hiljattain leikin ajatuksella, että mitä tapahtuisi, jos lihavat yllättäen laihtuisivat normaalipainoisiksi.

Mihinkään median hehkuttamaan alipainoisuuteen, jossa painoindeksi olisi alle 20, ei tarvitsisi päästä. Ihan tuollainen 25 painoindeksinä riittäisi. Nythän meitä lihavia on viidesosa suomalaisista, mistä kirjoitin jo helmikuun postauksessa Lihavakin on ihminen. Ajattelen, että yllättävän laihtumisen vaikutukset näkyisivät terveydenhoidossa, elintarviketeollisuudessa sekä maataloudessa.

On varmasti tilastoja siitä, että paljonko terveydenhoidosta menee lihavuuden aiheuttamien sairauksien hoitoon ja arvelen luvun olevan merkittävä. Aivan ihme tarvittaisiin siihen, että lääkäreiden ja sairaanhoitajien tarve vähenisi, mutta jo pienempi muutos kansakunnan keskimääräisessä painoindeksissä vähentäisi kustannuksia. Olisihan se hienoa, että terveydenhuollon kuormitus vähenisi ja tarvittaviin lääkkeisiin menevät korvaukset pienenisivät.

Vaikka ihminen laihtuisi, niin silti tiedän tapauksia, että diabetes tai verenpainetauti ei ole helpottanut. Lisäksi mietin, että kun jossain vaiheessa on kuitenkin pakko kuolla, niin tulisiko nykyisten sairauksien tilalle sitten entistä hankalammin hoidettavia sairauksia.

Isoin muutos varmasti kohtaisi elintarviketeollisuutta. Jos nyt ajatellaan perinteisesti lihottavina pidettyjä ruokia, niin tyypillisesti niissä on halpa raaka-aine ja reipas markkinointi. Tuskinpa raaka-aineet maksavat paljoakaan virvoitusjuomiin, sipseihin tai makeisiin, eikä varmaan tuottaminen kovin kallista ole.

Oma veikkaukseni on, että elintarviketeollisuus saa ihan mukavat tulot meistä lihavista. Jos tapahtuisi se ihme, että ihmiset vähentäisivät merkittävästi kaikenlaisen selkeästi lihottavan syömistä, niin kyllä virvoitusjuomajäteissä, hampurilaisketjuissa tai makeisten valmistajien parissa poru nousisi.

Lisäksi jos laihtumisen ihme tapahtuisi, niin kyllä se vaikuttaisi myös maatalouteen. Suomessa vaikutukset voisivat näkyä lihan kysynnän pienenemisenä ja erilaisten vihannesten kulutuksen kasvuna. Suomalaiset tuskin tekevät isoa koloa maailman maissivuoriin ja siitä tuotettuun glukoosi-fruktoosi-mereen. Tilanne muuttuisi, jos kaikkialla maailmassa kuluttajien tottumukset muuttuisivat.

Alla on maanantaina syömäni illallinen. Lautasella oli uunissa haudutettua punajuurta, joiden päällä pikkaisen kermaviiliä, kikherheitä ja liraus oliiviöljyä, kvinoaa ja liraus seesamöljyä, muutama keitetty ruusukaali sekä raakana kotimainen porkkana ja paprikaa. Lisäksi oli näkkileipä, jonka päällä oli vähän juustoa sekä salaattia ja paprikaa, kotimainen omena ja lasi maitoa.

Tuo ateria rakentui hissukseen. Yhtenä päivänä keitin kvinoaa, jota jäi vähän yli. Toisena päivänä tein uunijuureksia punajuuresta ja lantusta. Ja vielä oli ollut päivä, jolloin olin keittänyt paketillisen kikherneitä ja pakastanut osan rasioissa. Kasasin näistä pikkuannoksista aterian, joka maistui hyvälle ja arvelisin olevan kohtuullisen terveellistä.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *

This site uses Akismet to reduce spam. Learn how your comment data is processed.