Keskustellaan tästä

Edelliseen postaukseeni Lääketieteen apu liittyen löysin mielenkiintoisen tulosteen viikonloppuna järjestellessäni papereitani. Olin saanut tulosteena konsultaatiovastauksen kuten työterveyslääkärini, sillä olin 2009 käynyt vasemman polven takia ortopedin vastaanotolla.

Polveni tilanteen ja hoitosuunnitelman välissä olivat kummalliset lauseet:

”Status: yt kohtalainen obesitas. Keskustellaan tästä”. Vielä tarkemmin lukiessa huomasin lääkeannostusten välissä olevan ”Laihdutus vuoden aikana (n. 500 g/vko)”.

Olin silloin varmasti lihavampi kuin nyt, sillä tuohon aikaan painoni liikkui välillä 86-92 kg eli painoindeksinä 35-37. Nyt painoni on hipsun yli 33, joten edelleenkin kuulun lihavien luokkaan.

Se mikä minua hämmentää tuossa konsultaatiovastauksessa on se, että emme todellakaan keskustelleet. Minusta lääkäri kertoi pitävänsä tomaattituoremehusta, mutta ei se ole mitään keskustelua lihavuudestani. Enkä todellakaan sopinut mistään laihduttamisesta.

En kokenut tulleeni kuulluksi, eivätkä minun ajatukseni millään lailla kiinnostaneet lääkäriä. Tylsä sanoa, mutta olin hänelle vain lihava norsu, jota hän ohjeisti omasta korkeudestaan.

Olen pitänyt tasaveroisen vuoropuhelun ohjeista, jotka Gustavsen ja Engelstad 1989 kehittivät:

  1. Jokaisen oma kokemus on arvokas ja ainutlaatuinen.
  2. Kaikki ovat yhdenvertaisia ja kaikki perustelut yhtä oikeutettuja.
  3. Kaikille annetaan mahdollisuus käsitellä asiaa.
  4. Vuorovaikutus perustuu aktiivisuuteen jokaisen näkemyksen esiintuomiseksi.
  5. Kaikilla on vastuu siitä, että kukin voi ilmaista haavoittumatta oman käsityksensä.
  6. Yhteisen käsityksen luominen edellyttää erilaisuuden hyväksymistä ja perustelemista.
  7. Vuoropuhelulla tähdätään sellaiseen yhteisymmärrykseen, joka mahdollistaa käytännön toimet.

Arviolta puolet lääkärin vastaanottoajasta menee tietokoneen näpyttelemiseen, ja monasti aikaakin vain on parikymmentä minuuttia. Minusta ei ole mahdollista luoda hyvää viestintäyhteyttä puhumattakaan vuorovaikutuksesta kymmenen minuutin aikana.

Ymmärrän että lääkäriä turhauttaa, että potilas lihoo sekä vaarantaa terveytensä. Varmasti silloin haluaa tehdä jotain, vaikkei sillä ole mitään vaikutusta. Mutta eihän ole mitään järkeä vaikka alkaa iskeä suonta kuten keskiaikana. Ei pidä tehdä sellaista, mikä ei millään tavalla auta, enkä todellakaan usko lääkärin omaavan sellaisia taikasanoja, että ihminen laihtuisi pysyvästi.

Suurin ongelma on mielestäni siinä, että lihava pitäisi saada muuttamaan mielipiteensä ja pysyvästi. Muutettavat mielipiteet olisivat mahdollisesti seuraavia:

  • Ainoa oikea kylläisyys on ähky.
  • Ahmiminen helpottaa ja on mukavaa puuhaa.
  • Liikunta on aina epämukavaa.

En vain tiedä, miten mielipiteitä voisi muuttaa. Miten esimerkiksi urheilujoukkueen A vannoutunut kannattaja saataisiinkin kannattamaan joukkuetta B? Miten vakaumuksellinen X:ään uskova vaihtaisi uskonsa kohteen Y:hyn?

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *

This site uses Akismet to reduce spam. Learn how your comment data is processed.