Lääketieteen apu

Eilen katsoin vain alun A-teeman ohjelmasta Lihava Suomi, koska olin nukkunut huonosti edellisenä yönä. Päällimmäiseksi mieleeni jäi keskustelusta se, että miten lääkärin pitäisi kohdata lihava.

Saaran kokemukset terveydenhoitohenkilöstöstä olivat karuja, ja hän olisi toivonut pehmeämpää otetta. Toisaalta söpö ensihoitaja oli sitä mieltä, että lääkärin olisi pitänyt sanoa suoraan.

Aloin miettiä sitä, että mitä voidaan saavuttaa sanomalla ja voiko lääketiede ylipäänsä auttaa lihavaa. Mielikuvani on, että pysyvästi laihtuu vain viitisen prosenttia lihavista. Jos yhtä heikosti parannuttaisiin muista taudeista, niin kyllä täällä väkimäärä olisi paljon pienempi.

Ehdottomasti arvostan lääketiedettä. Olen lapsena ottanut yhteen auton kanssa, ja tiedän, miten tehokkaasti saadaan luut paranemaan, ehkäistään tulehdukset ja saadaan hemoglobiini nousemaan.

Näen ongelman siinä, että lihavuus ei ole samanlainen vaiva kuin esimerkiksi tuhkarokko tai luunmurtuma. Lihavuus ei tule hetkessä, eikä se poistu muutamassa kuukaudessa. Ja tässä siis tarkoitan lihavuudella sitä, että painoindeksi on yli 30, eli normaalimittainen nainen painaa yli 85 kiloa, jolloin ylipainoa on vähintään viitisentoista kiloa.

Tuhkarokkoa tai luunmurtumaa hoidettaessa ei tarvitse vaikuttaa potilaan ajatuksiin. Potilas saa ajatella ihan mitä tahansa, ja kuitenkin rokote, kipsaus tai leikkaus toimii. Potilaan hoidoksi riittää, että huomioidaan mitä kehossa tapahtuu.

Varmasti lääketieteen kentässä on tehty runsaasti lihavuustutkimusta. En kuitenkaan voi olla miettimättä, että ne tulokset, jotka saadaan häkissä pidetyistä laboratoriorotista, eivät päde (vielä) vapaasti liikkuviin lihaviin. Aivan varmasti jos energiamäärää pienennetään, niin laihtuu. Monasti vain tuppaa käymään niin, että mikä voissa voitetaan, se juustossa hävitään. Vähemmän voita leivällä, mutta paksumpi viipale juustoa tai jätetään pullaviipale syömättä, mutta ahmitaan pussillinen sipsejä.

Väitän, että jotta ihminen laihtuisi, niin tavat ja opitut mieltymykset pitää saada muuttumaan. Luullakseni monikin syö paljoakaan miettimättä, ja annoskoko kasvaa helposti liian isoksi kitudieettien jälkeen. Puhumattakaan siitä, millaista roskaa haluaa syödä heti romahduksessa. Etäinen mielikuvani on, että toistakymmentä vuotta sitten olen syönyt suklaata kaksin käsin, ja silti kokenut itseni nälkäiseksi.

Edelleenkin väitän samaa kuin hieman kitkerässä postauksessani Vinksahtaneita vinkkejä, että jos kuvittelet tietäväsi ne sanat, millä saat lihavan laihtumaan, niin aloita vaikka veden muuttamisella viiniksi.

  • Hihittelin aamulla kun järjestelin ja otin tätä kuvaa. Jos lukijana mietit, ovatko hiiriparan kalterit se sama uuniritilä, minkä hinkkaamisesta kerroin postauksessa Puuhastelu, niin vastaus on ”kyllä”.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *

This site uses Akismet to reduce spam. Learn how your comment data is processed.