Vertaistuki ja tottumukset

Ylen sivuille tuli sunnuntaina 24.9.2017 juttu Sitkeys auttoi Sirpaa.., jossa kerrotaan laihtumista haluavasta helsinkiläisestä Sirpa Luukkosesta. Laihtumista haluavalle terveydenhoito tarjoaa kolmea eri ratkaisua: nettivalmennusta, laihdutusleikkausta ja Terve Elämä -ryhmää.

Nettivalmennuksen tulokset eivät ole vielä vakuuttaneet terveydenhoitoa, laihdutusleikkaus oli suunnattu vielä lihavammille, joten Sirpa meni Terve Elämä -ryhmään.

Vertaistuki kuulostaa hyvälle, sillä tiedon vaihtamisen lisäksi saa tukea muilta samassa tilanteessa olevilta. Pikkaisen mietitytti ryhmien koko, sillä niissä on 10-12 henkeä. Lisäksi tunnin tapaamisia on alkuun viikottain ja kaikkiaan kymmenen kertaa vuodessa.

Tunnin tapaamisaika on aika hyvä, sillä sen saa kiireinenkin ujutettua omaan aikatauluunsa. Mietin silti, että ehkä ihmiset haluaisivat jutella pitempäänkin. Tapaamisten määrä on kyllä liian vähäinen mielestäni, sillä minusta olisi hyvä nähdä säännöllisesti joka kuukausi. Vaikka kesällä olisikin vähän väljempää, niin silti tapaamisia tarvittaisiin ainakin 12 vuodessa. Lisäksi minusta ryhmäkoko on liian iso hyvää keskustelua varten, ja pitäisin parempana 5-9 hengen ryhmiä.

Minua jäi mietityttämään ylilääkäri Pia Luukkosen kommentti ”Ihminen pitää ottaa kokonaisuutena. Ylipaino johtuu aina jostakin. Siihen voi vaikuttaa päihteet, alkoholi, masennus, psykoosisairaudet kuten skitsofrenia, syömishäiriöt jne.”

Olen samaa mieltä, että monessa asiassa syyn ja seurauksen välimatka on lyhyt. Toisaalta esimerkiksi omalla kohdallani olen lihonut vaikeassa elämäntilanteessa vuosituhannen vaihteessa, siis lähes parikymmentä vuotta sitten. Olen nyt siinä onnellisessa tilanteessa, että KAIKKI silloiset ongelmat ovat ratkenneet, mutta silti ylipaino pysyy.

En käytä päihteitä, alkoholin käyttöni on kohtuullista, en ole masentunut, en todellakaan sairasta skitsofreniaa enkä katso edes olevani kunnolla syömishäiriöinen. Myönnän harrastavani lohtusyömistä, mutta näppituntumalta väitän, että se pitää yllä kymmentä ylipainokiloa, ei lähes kolmeakymmentä.

Lohtusyömisestä esimerkkinä viime viikko, jolloin sain tietää vanhan autoni ruostekorjauksen maksavan 600 €. Eri syistä minulla on ollut isoja menoja tänä kesänä, ja tämä ruostekorjaus tuli pahaan aikaan. Huonona lohduttautumisena ja ylimääräisinä söin kahden päivän aikana palaveripullan, 30 g manteleita, viimeisen rivin ”ikuisuussuklaata” ja reilut 200 g suklaalevitettä.

Pohdin Sokeriton syyskuu? postauksessani, että ylensyömisteni pitäisi vastata yli kiloa suklaata pysyäkseni nykyisessä ylipainossani. Veikkaisin että viime viikon ylimääräiset syömiset vielä vähän erikoistilanteessa vastaavat alle puolta kiloa suklaata.

Mikä sitten pitää minut lihavana? Väitän että olen tottunut liiallisiin ruokamääriin ja liialliseen kylläisyyteen. Voi olla, että voisin oppia pienentämään ruoan määrää ja tottua olemaan vähemmän kylläinen, pikkuhiljaa ja omaan tahtiin harjoitellen. Voi olla, että siinä voisi auttaa vertaistuki.

  • A-teema: Lihava Suomi tulee torstaina 28.9.2017 klo 21.05 Yle 1-kanavalla.

 

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *

This site uses Akismet to reduce spam. Learn how your comment data is processed.