Eurooppalainen perimä

Hiljattain luin Karin Bojsin kirjan Homo Europaeus – Eurooppalaisen ihmisen pitkä historia. Kirja oli kirjoitettu 2015, ja siinä tiedetoimittaja Karin Bojs kuvaa, mitä hän on saanut selville omista perintötekijöistään ja miten se liittyy siihen, mitä tällä hetkellä tiedetään ja arvellaan Euroopassa tapahtuneen 54 000 vuoden aikana.

Olin ajatellut, että kirja ei mitenkään liity hoikistumiseen, mutta yllättäen siitä löytyi kaksi laihduttamista sivuavaa asiaa.

Ensinnäkin ajatuksesta, ovatko jotkin geenit hyviä vai pahoja. Bojs kirjoittaa (s. 399) ”geenit voivat olla hyviä tai pahoja riippuen siitä, missä ne esiintyvät. Ne voivat johtaa psyykkisiin sairauksiin tai pulppuavaan luomisvoimaan. Ne voivat edistää rasvan keräytymistä elimistöön, mikä takaa karuissa olosuhteissa henkiinjäämisen, mutta johtaa ylipainoon silloin, kun ruokaa on runsaasti. [] Mikä on hyvää tai pahaa, riippuu yhdistelmästä ja asiayhteydestä.”

Toinen huomio oli paleodieetistä (s. 269) jossa syödään runsaasti lihaa ja vältetään maitotuotteita ja viljoja. Bojs toteaa, että tällaisella dieetillä on etunsa maun ja terveyden kannalta, mutta että tämä antaa virheellisen kuvan siitä, mitä kivikaudella syötiin.

Bojs kuvaa kirjassaan, miten ihmislaji levittäytyi ympäri maapalloa monenlaisiin elinympäristöihin. Paikoitellen syötiin lähes pelkkää lihaa, mutta syötiin myös tärkkelyspitoisia juuria. ”Kaikki söivät hunajaa, jos siihen oli mahdollisuus”.

Arkeologien kaivauksissa eläimien jäänteet ovat säilyneet paremmin kuin kasvien, mutta nykyään voidaan tutkia kasvien mikroskooppisia jäänteitä myös ihmisten hampaista. Hampaiden kiilteestä voidaan tunnistaa eri kasvien piinjäänteitä, ja sitä kautta on havaittu, että esimerkiksi jääkaudella Euroopassa syötiin heinien siemeniä sekä lumpeen juuria.

Sivulla 272 vielä tarkennetaan ”Meillä on geneettisesti paljon parempi kyky pilkkoa ruoan tärkkelystä kuin esimerkiksi apinoilla.” Ja jopa monien koirien esi-isät pystyivät elämään syöden ajoittain puuroa tai leipää.

Olen samaa mieltä Bojsin kanssa siitä, että kukin syököön haluamallaan tavalla. Jos sattuu pitämään paleodieetistä, ja pystyy sitä noudattamaan, niin mikäpä siinä. Enemminkin tämä kirja herättää minua miettimään, että ehkä aina kaikki perustelut tietylle dieetille eivät kestä tarkempaa tieteellistä tarkastelua.

En voi olla miettimättä, että jos todella perattaisiin perusteita muodissa olevan tavoille laihtua, niin kestäisivätkö ne kriittisen tarkastelun. Olen ensimmäisenä myöntämässä, että mikä sopiii jollekin toiselle, ei välttämättä sovi minulle. Siksi jokaisen pitää löytää hoikistumiseen itselleen sopiva tapa.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *

This site uses Akismet to reduce spam. Learn how your comment data is processed.