Tottelemista vai oppimista?

Ylläoleva kuva on viime sunnuntain iltapäivän kahvihetkestä: muutama herneenpalko, kaksi tuoretta aprikoosia ja tummia rypäleitä sekä tietysti kahvia ja paljon maitoa.

En osaa sanoa, onko tuon kahvihetken energiamäärä liikaa vai liian vähän, mutta ainakin se on omien mieltymysteni ja jääkaappini sisällön mukaan kasattu. Voi olla, että jossain vaiheessa yksi aprikoosi tulee riittämään ja toki rypäleitäkin voisi olla vähemmän. Tai sitten säädän päivän muiden aterioiden kokoa.

Muistan omia aiempia dieettejäni, joissa painottui tottelevaisuus. Oli tiukat määräykset mitä ja kuinka paljon saa milloinkin syödä. Muistan miten nälkäinen olin, koska kuri oli niin tiukka. Lisäksi paljon energiaa meni ruokien miettimiseen ja ruoka-aikojen odottamiseen.

Jos dieetti tuli alun perin Yhdysvalloista, saattoi jotain tuotetta olla vaikea saada tai ruokien mitoitus poikkesi suomalaisesta. Muistan vieläkin vuosikymmenten takaa Painonvartijat, joissa raejuustoa piti syödä 175 g, mutta suomalaisessa purkissa oli 200 g. En todellakaan usko, että kukaan lihoisi, vaikka olisi syönyt ne ylimääräiset 25 g vaikka joka päivä. Kuulemma se oli itsekurin osoitus, että jätti sen 25 g syömättä.

Valtava määrä dieettejä perustuu alakoulumaiseen tottelevaisuuteen, mutta alan suhtautua siihen kielteisesti. Ymmärrän että pienen koululaisen pitää oppia pesemään kätensä ja käyttämään suojatietä, vaikka asioita ei jaksettaisi perustella. Käsittääkseni nykyään kyllä kannustetaan selittämään lapselle hänen kehitystasolleen sopivalla tavalla, miksi asiat tehdään näin.

Harmittaa, että olen myös itse mitään kyselemättä noudattanut itselleni sopimattomia määräyksiä. Tietenkin pitää välttää rasvaa ja sokeria, mutta senkin voi tehdä itselle sopivalla tavalla esimerkiksi lisäämällä hedelmiä ja vihanneksia.

Minä alan entistä enemmän ajatella, että hoikistuminen on oppimista. Ajattelen, että koska lihavuus on opittuja tapoja ja mieltymyksiä, niin niistä voi myös oppia pois. Oppimiseen kuuluu, että alkuun tehdään virheitä, mutta vähitellen opitaan.

Hidas hoikistuminen on tunnustelemista, että mistä minä pidän ja mikä sopii minun elämääni. Ei koko elämää tarvitse laittaa kerralla uusiksi, vaan voi remontoida ”huone kerrallaan”. Lisäksi hankalina aikoina voi jättää muutoksen kesken, mutta voimien riittäessä voi tehdä isompiakin muutoksia.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *

This site uses Akismet to reduce spam. Learn how your comment data is processed.